Sveitsiläinen vuoristokylä ja Suomi

50 vuotta sitten pienessä sveitsiläisessä vuoristokaupungissa Davosissa käynnistyi tammikuinen yritysmaailman tapahtuma, jossa eurooppalaiset yritykset halusivat oppia amerikkalaisilta kumppaneiltaan modernia liikkeenjohtoa ja ylläpitää taloussuhteita Atlantin ylitse. Maisemana olivat Sveitsin jylhät, lumipeitteiset alpit.

Alpit eivät ole muuttuneet, maisema on yhtä jylhä kuin ennenkin. Harvempi kulkee kuitenkaan monot jalassa ja sukset olalla Davosissa tällä viikolla, kun pienen vuoristokaupungin täyttää Maailman talousfoorumi – World Economic Forum. Yritystapaamisesta se on kasvanut politiikan, kansalaisjärjestöjen ja yritysten suureksi foorumiksi. Tapahtuman johdossa toimii nykyään Norjan entinen ulkoministeri Borge Brende.

”Davosin henkeen” kuuluu edelleen ajatus, että ketä vain voi vetää hihasta, ja kenen kanssa tahansa voi pysähtyä keskustelemaan. Tämä tekee tapahtumasta ainutlaatuisen.

Suomen pääministeri Sanna Marin oli tässä Davosin kokouksessa yksi eniten kiinnostusta herättäneistä hahmoista. Suomi-kuvaan on aina kuulunut tasa-arvo ja naisten vahva asema myös päätöksenteossa, ja tämä kuva on nyt entistäkin kirkkaampi.

Omassa kalenterissani torstaille oli Davosissa 19 tapahtumaa: viisi keskustelutilaisuutta ja 14 kahdenvälistä neuvottelua. Aiheet vaihtelivat arktisista asioista Afganistaniin, EU:n laajenemisesta Iraniin, USA:n ja Kiinan kauppasuhteista Libyan rauhanprosessiin, Afrikan sarvesta YK-reformiin.

Keskusteluissa on mahdollista syventää omia tietojaan. Kahdenvälisten keskustelujen ytimessä olivat tällä kertaa mm. Sahelin alueen heikentynyt turvallisuus- ja humanitaarinen tilanne, ensi viikolla mahdollisesti julkaistava USA-vetoinen lähi-idän rauhansuunnitelma ja sen herättämä keskustelu, teknologiajättien visio kvanttitietokoneiden tuomasta vallankumouksesta sekä Venezuelan kriisin naapurimaihin tuottamat suuret pakolaismäärät, joiden pelätään vain kasvavan lääkkeiden ja rokotteiden loppuessa.

Ilmastokriisi oli Davosissa yksi keskeisimpiä aiheita. Myös Greta Thurnberg oli paikalla, ja piti väkeväsanaisen puheenvuoron. EU korostaa omaa tavoitettaan ilmastoneutraaliudesta vuonna 2050, mutta Davosissa ilmasto- ja ympäristöhuolet nousivat esiin monelta muultakin taholta. Omissa keskusteluissani moni Aasian, Afrikan ja lähi-idän johtajista nosti ilmasto- ja ympäristöasiat ykköshuolekseen. Ilmastonmuutoksen kieltäjät olivat tässä kokouksessa vähemmistössä – vaikka saattavatkin tulla hyvin vaikutusvaltaisista maista. Monet yritykset näkevät uuden teknologian ja kiertotalouden myös suurena mahdollisuutena. Paikalla olleen Al Goren sanoin: kuolleella planeetalla ei bisneskään kukoista.

Davos ei ole salaseura, vaan verkostoitumistilaisuus, ja verkostoituminen on entistä tärkeämpää maailmassa, jossa protektionismin ja eristäytymisen ajatukset ovat saaneet yhä enemmän jalansijaa. Kiilaa on haluttu lyödä myös EU:n ja Yhdysvaltojen välille. Sopimuspohjainen maailmanjärjestys on kriisissä, ja se on huono uutinen Suomelle, koska taloutemme perustuu kansainväliseen vuorovaikutukseen ja kauppaan.

Maailma on täynnä yllätyksiä, heikkojen signaalien lukeminen ja ymmärtäminen on nyt tärkeää. Siksi verkostoitumista ja tapahtumien ennakointia tarvitaan.

Mieleen eilisillasta jäivät Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtajan Kristalina Georgievan muillakin foorumeilla lausumat sanat: ”Muistakaa nauttia muutoksen nykyvauhdista. Vauhti ei nimittäin enää koskaan tule olemaan yhtä hidas kuin tänään.”