Suomi tarvitsee vaikuttavaa kaupunkipolitiikkaa

Syksyllä 2020 valmistunut kansallinen kaupunkistrategia 2020–2030 on valtioneuvoston ja kaupunkien yhteinen näkemys sosiaalisesti kestävien, ilmastoviisaiden ja elinvoimaisten kaupunkien merkityksestä. Yhteistyö kaupunkien ja valtion välillä on tällä hallituskaudella lisääntynyt, mutta sitä on edelleen syvennettävä ja laajennettava vaikuttavuuden parantamiseksi. 

On tärkeää, että hallitus on ottanut kaupunkipolitiikan agendalleen ja työstänyt strategian tiiviissä yhteistyössä kaupunkien kanssa. Strategian toimeenpanoon on kuitenkin varattava myös rahoitus.

Suomen kunnianhimoisen hiilineutraalisuustavoitteen 2035 saavuttaminen edellyttää kaupunkien ja valtion tuloksellista yhteistyötä. Kaupungit toimivat alustoina ilmastoratkaisujen kehittämiselle ja tutkimukselle. Kaupungeissa liikkumisen päästöjä voidaan vähentää tehokkaasti kävelyä ja pyöräilyä edistämällä sekä raiteisiin ja joukkoliikenteeseen satsaamalla. Tähän tarvitaan aiempaa vahvempaa valtion tukea MAL-sopimusten kautta. Ilmastonmuutosta hillitsevät toimet edesauttavat osaltaan kestävän ja viihtyisän kaupunkiympäristön rakentumista.

Suuret kaupungit ovat etulinjassa kohtaamassa myös maahanmuuton haasteet ja mahdollisuudet. Vieraskielisten osuus esimerkiksi Espoossa on jo lähes 20 % ja jos kasvu jatkuu näin, tulevan valtuustokauden lopussa jo 25 % työikäisestä väestöstä. Kotoutumisessa ja työllistymisessä onnistuminen on tärkeä yhteiskunnallinen haaste, jonka ratkaiseminen edellyttää riittäviä resursseja juuri nyt.  

Suomi tarvitsee vaikuttavaa kaupunkipolitiikkaa koronakriisistä toipumiseen ja kestävän kasvun luomiseen. Valtion ja suurten kaupunkien yhteistyötä on tiivistettävä asioissa, jotka tukevat työllisyyttä, kestävää kehitystä, globaalia kilpailukykyä ja kaupunkien erityishaasteiden ratkaisemista.

Yksi keskeinen ratkaistava kysymys on on sote-uudistuksen rahoitus. Kuntien rahoituksen muuttuessa valtion on turvattava  metropolialueen ja muiden kaupunkiseutujen elinvoima, osaaminen, uusien työpaikkojen luominen sekä investointikyky. Kaupungeissa on suuri huoli siitä, miten rahat riittävät uudistuksen jälkeen sivistystoimen palvelujen, kuten opetuksen ja varhaiskasvatuksen, laadukkaaseen toteuttamiseen. Tämä on huomioitava kuntien valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa.

Jotta kaupunkien kehittäminen saa eduskunnassa sille kuuluvan painoarvon ja nousee aktiiviseen keskusteluun, ehdotamme parlamentaarisen työryhmän perustamista kaupunkipolitiikkaa vahvistamaan. Harvaan asuttujen seutujen osalta vastaava ryhmä on toiminut jo pitkään.