Suomi hakee Natoon, jotta rauha säilyisi jatkossakin – kysymyksiä ja vastauksia

Merkit Venäjän taantumisesta ovat olleet ilmassa jo pitkään, mutta helmikuussa käynnistynyt laajamittainen hyökkäys Ukrainassa oli viimeinen vahvistus Putinin Venäjän arvaamattomuudesta: piittaamattomuudesta kansainvälistä oikeutta kohtaan, valmiudesta ja kyvystä käyttää valtavaa tuhovoimaa naapurimaansa Ukrainan lapsia, aikuisia ja vanhuksia kohtaan – sekä pelosta vapautta ja demokratiaa kohtaan.

Muuttuneen tilanteen myötä on välttämätöntä arvioida myös Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. 

Me suomalaiset emme nimittäin pelkää vapautta ja demokratiaa. Me rakastamme niitä. Ja ajattelemme, että niitä kannattaa puolustaa.

Eduskunta antoi tänään hyväksyntänsä valtiojohdon esitykselle hakea jäsenyyttä Natossa. Tähän kirjoitukseen on koottu muutamia kysymyksiä ja vastauksia aiheeseen liittyen.

Mikä on Nato?

Pohjois-Atlantin liitto eli Nato on poliittinen ja sotilaallinen puolustusliitto, johon kuuluu 30 maata. Nato-maat suunnittelevat ja harjoittelevat puolustustaan yhdessä. Nato-maat sitoutuvat viime kädessä puolustamaan toista hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa jäsenmaata. Suomella on jo tiivis kumppanuus Naton kanssa, mutta ei jäsenyyden mukaisia turvatakuita.

Mikä on muuttunut?

Venäjän helmikuussa aloittama hyökkäyssota oli viimeinen vahvistus Putinin Venäjän arvaamattomuudesta: piittaamattomuudesta kansainvälistä oikeutta kohtaan, valmiudesta tuhota naapurimaansa lapset, aikuiset ja vanhukset sekä pelosta vapautta ja demokratiaa kohtaan. Sen myötä mullistui paitsi Euroopan turvallisuusjärjestys, myös suomalaisten mielipide: kansan vankka enemmistö kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. 

Miksi Natoon?

Suomen turvallisuuspolitiikan tärkein tehtävä on estää sota. Samalla on huolehdittava, että pahimmankin tapahtuessa pärjäämme. Nato-jäsenyys olisi vahvin lisäturva sen puolesta, ettei Suomi enää koskaan joutuisi sotaan. Se on ratkaisu Suomen ja suomalaisten puolesta, rauhan ja vakauden puolesta, ei ketään vastaan.

Miksemme ole jo Natossa?

Sotilaallinen liittoutumattomuus on ollut yksi Suomen pitkistä perinteistä. Olemme ylläpitäneet vahvaa omaa puolustusta ja Nato-optiota eli mahdollisuutta hakea Naton jäseneksi turvallisuustilanteen sitä vaatiessa.  Pitkäjänteisten diplomaattisten ponnisteluiden ja aktiivisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ansiosta Nato-optiomme on nyt tilanteen sitä vaatiessa käyttökelpoinen. Lisäksi ylivoimainen enemmistö suomalaisista ihmisistä ja puolueista on suhtautunut kielteisesti tai varauksellisesti Naton jäsenyyteen vuoden 2022 helmikuuhun asti.

Kaventuuko Suomen ulkopoliittinen liikkumatila?

Ei – jos emme anna sen kaventaa. Naton jäsenyys ei tarkoita, että emme voisi pitää kiinni arvoistamme myös tulevaisuudessa. Itse asiassa Venäjän toiminta Ukrainassa alleviivaa, miten tärkeää on jatkossakin tehdä töitä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltiokehityksen puolesta niin ulkopolitiikan kentällä kuin omien rajojen sisälläkin.

On myös hyvä huomata, että jos jättäisimme reagoimatta turvallisuustilanteen muutokseen, saattaisimme ajautua huomattavasti ahtaammalle.

Tuleeko Suomeen ydinaseita?

Ei. Ydinaseita tai pysyviä ulkomaisten joukkojen sotilastukikohtia ei tule Suomen maaperälle vastoin tahtoamme. Asia on jatkossakin omissa käsissämme. Eduskunnan Nato-käsittelyssä ei näin ollen ole tarpeen asettaa ennalta rajoitteita jäsenyydellemme. Ilman julistuksiakin on selvää, että ydinaseet eivät kuulu Pohjolaan.

On erittäin tärkeää, että Suomi jatkaa vahvaa rooliaan ydinasevalvonnan ja ydinaseriisunnan parissa myös Naton jäsenenä. Pyrkimyksenämme on jatkossakin oltava ydinaseeton maailma, vaikka se juuri nyt tuntuukin kovin kaukaiselta.

Onko Nato-jäsenyys ristiriidassa rauhantyön kanssa?

Nato-jäsenyys ei sulje pois mahdollisuutta työskennellä rauhan puolesta. Pikemminkin Suomen panosta tarvitaan siinä enemmän kuin ehkä koskaan. Jos lakkaamme tavoittelemasta rauhaa, se karkaa taatusti tavoittamattomiin.

Joutuvatko suomalaiset asevelvolliset sotimaan ulkomailla Nato-maiden sodissa?

Eivät. Naton sotilasoperaatioihin ja muiden maiden tueksi tarvittaessa lähetettävät joukot koostuvat ammattisotilaista ja vapaaehtoisista reserviläisistä. Suomen asevelvollisuusarmeijan tehtävä jatkossakin on turvata Suomen alueellista koskemattomuutta, tämä on myös Nato-Suomen ensisijainen vastuu Venäjän rajanaapurina.

Miten prosessi tästä etenee?

Nyt kun eduskunta on saanut valmiiksi oman käsittelynsä, Suomi ilmoittaa Natolle olevansa halukas liittymään jäseneksi. Nato kutsuu Suomen jäsenyysneuvotteluihin, jotka etenevät todennäköisesti varsin rivakasti. 

Neuvotteluiden jälkeen jäsenyyssopimus lähetetään kaikkien Nato-maiden parlamentteihin ratifioitavaksi. Tämä voi viedä aikaa ja matkalla voi tulla vastaan kaikenlaisia yllätyksiä. Viisainta on pitää pää kylmänä. Kun kaikki 30 Nato-maata ovat ratifioineet sopimuksen, Suomen eduskunta päättää sopimuksen hyväksymisestä.

Mikä on tunnelma historiallisen päätöksen jälkeen?

Osalle tuleva päätöksemme on juhlan paikka ja se on 30 vuoden Nato-keskustelun jälkeen ymmärrettävää.

Omalla kohdallani tunnelma on helpottunut, mutta ristiriitainen. En iloitse siitä, että maailma juuri nyt on tällainen. Että joudumme etsimään uusia tapoja pitää lapsemme poissa sodan jaloista.

Siitä kuitenkin iloitsen, että käymme ratkaisua kohti yhdessä.