Suomen vesihuoltoa ei saa yksityistää

Määräysvaltaa Suomen vesihuollosta ei saa luovuttaa yksityisille toimijoille. Vihreät on kannattanut vesihuollon yksityistämisen rajoittamiseen tähtäävää Vesi on meidän -kansalaisaloitetta alusta asti. Olen todella iloinen, että esitämme eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä aloitteen hyväksymistä. 

Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys. Vesi on ihmisen perustarve ja YK:n tunnistama ihmisoikeus. Vaikka Suomessa vettä riittää runsaasti, on eri puolilla maailmaa käynnissä lukuisia veden puutteesta johtuvia konflikteja. Ilmastonmuutoksen edetessä veden saanti voi vaikeutua myös Euroopassa. Esimakua tästä on saatu myös Suomessa, kun pohjaveden pinta on kuivina kesinä laskenut niin, että kaivot ovat kuivuneet.

Suomessa itse vesivarantoja, kuten pohjavesiä, ei vesilain mukaan voi omistaa. Veden jakeluun tarvittavan infrastruktuurin, kuten vesijohdot, kuitenkin omistavat pääasiassa kunnat, jotka myös vastaavat vesihuollosta. Asiakasmäärillä mitattuna yli 90 prosenttia Suomen laitosmaisesta vesihuollosta on kuntien omistuksessa. 

Vesihuollon julkinen omistus takaa yhteisen ja yleisen edun toteutumisen. Vettä on tarjolla edullisesti kaikille, ja sen puhtaus on taattua. Vesihuollon yksityistämistä ei kuitenkaan ole nykyisessä vesihuoltolaissa rajoitettu. 

Vesi on meidän -kansalaisaloite tähtää siihen, että vesihuolto säilyisi jatkossakin julkisomisteisena eikä vesihuollon nykyistä hyvää tilaa heikennettäisi. Keinona aloitteessa on esitetty sellaisen lainsäädännön luomista, joka rajoittaisi vesihuollon myymistä yksityisille voittoa tavoitteleville toimijoille.

Yksityinen omistus sopii huonosti vesihuollon kaltaiseen niin sanottuun luonnolliseen monopoliin, jossa yritysten välille ei synny aitoa kilpailutilannetta. Vesihuollossa kilpailua ei pääse syntymään, sillä rinnakkaisten vesijohtoverkostojen ja vedenkäsittelylaitosten rakentaminen samoille alueille on käytännössä mahdotonta eikä vesihuollon asiakas voi valita alueellista palveluntarjoajaa.

Vesihuollon yksityistäminen voisi johtaa veden hinnan nousuun sekä palvelutason heikentymiseen. Näin on käynyt vesihuollon yksityistämisen jälkeen esimerkiksi Iso-Britanniassa. Vesihuollon yksityistämisestä on lukuisia muitakin kielteisiä esimerkkejä maailmalta. Monet vesihuoltonsa yksityistäneet eurooppalaiset kaupungit, kuten Pariisi, ovat sittemmin ottaneet vesihuollon omistuksen takaisin itselleen.

Vesihuollon yksityistäminen voisi johtaa ulkomaisten sijoittajien mukaan tuloon suomalaisessa vesihuollossa ja olla uhka myös ympäristölle. Kunnilla on lain takaama velvollisuus ympäristön tilasta huolehtimisesta. Yrityksellä ei ole samanlaisia velvollisuuksia itsellään, vaan toiminta keskittyy voiton tuottamiseen. 

Vesihuollon omistajuudessa on kysymys myös turvallisuudesta ja avoimuudesta. Julkisomisteisen vesihuollon toimivuus on taattu myös kriisitilanteissa ja julkista sektoria koskevat avoimuus- ja läpinäkyvyysvaatimukset turvaavat kansalaisten tiedonsaannin ja mahdollisuuden valvoa vesihuollon toimintaa.

Noin 10 prosenttia Suomen laitosmaisesta vesihuollosta on jo nyt yksityisessä omistuksessa. Tämä omistus koskee lähinnä haja-asutusalueilla toimivia asiakkaiden itsensä omistamia ja hallinnoimia vesiosuuskuntia. Maa- ja metsätalousvaliokunta ei halua puuttua näiden omistusmuotojen toimintaan, vaan rajoittaa nykyisin kuntien omistaman vesihuollon myymistä yksityisille voittoa tavoitteleville toimijoille.

Malleja vesihuollon julkisen päätäntävallan turvaamiseen lainsäädännön keinoin on olemassa esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa. Olen tyytyväinen siihen, että maa- ja metsätalousministeriö on jo nyt käynnistänyt kansallisen vesihuoltouudistuksen toteuttamiseen tähtäävän hankkeen ja asettaa tämän vuoden aikana myös vesihuoltolain tarkastamista valmistelevan työryhmän.

Vesihuollon turvaamisen lisäksi meidän on turvattava myös itse vesivarantomme. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomen pintavesien kemiallinen tila on edelleen heikko. Esimerkiksi elohopean pitoisuusraja ylittyy noin puolessa mitatuista vesimuodostumista. Myös rehevöityminen on edelleen suuri ongelma Suomen vesistöissä. Puhtaiden vesien ja juomaveden turvaamiseksi olisi tärkeää vähentää erityisesti maa- ja metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta.