Suomen vesihuollon yksityistäminen estetään

Eduskunta on tänään hyväksynyt Vesi on meidän -kansalaisaloitteen vesihuollon yksityistämisen rajoittamiseksi. Vihreät on kannattanut aloitetta alusta asti ja tehnyt maa- ja metsätalousvaliokunnassa töitä sen hyväksymisen eteen. Puhdas vesi on perusoikeus, johon takaamme kaikille pääsyn jatkossakin. Iso kiitos aloitteen alullepanijoille.

Puhdas vesi on perustarve, jota ei tule pitää itsestäänselvyytenä edes Suomessa. Vaikka vesivarantomme ovat runsaat, voi ilmastonmuutos vaikeuttaa vedensaantia myös meillä. Maailmalla on jo tälläkin hetkellä käynnissä useita veden puutteesta johtuvia konflikteja.

Suomessa itse vesivarantoja, kuten pohjavesiä, ei vesilain mukaan voi omistaa. Veden jakeluun tarvittavan infrastruktuurin, kuten vesijohdot, kuitenkin omistavat pääasiassa kunnat, jotka myös vastaavat vesihuollosta. Asiakasmäärillä mitattuna yli 90 prosenttia Suomen laitosmaisesta vesihuollosta on kuntien omistuksessa. 

Vesihuollon julkinen omistus takaa yhteisen ja yleisen edun toteutumisen. Puhdasta vettä on tarjolla edullisesti kaikille. Vesihuollon yksityistämisellä voisi olla monenlaisia haittavaikutuksia vesihuollollemme. Yksityistämistä ei ole nykyisessä vesihuoltolaissa rajoitettu.

Tähän on kuitenkin tulossa muutos, sillä olemme tänään eduskunnassa hyväksyneet Vesi on meidän -kansalaisaloitteen. Se tarkoittaa, että lakiin tullaan tehdään muutos, joka rajoittaa vesihuollon yksityistämistä. Tämä on historiallinen päivä, sillä vain muutama kansalaisaloite on tähän mennessä hyväksytty. Iso kiitos kansalaisaloitteen alullepanijoille.

Yksityinen omistus sopii huonosti vesihuollon kaltaiseen niin sanottuun luonnolliseen monopoliin, jossa yritysten välille ei synny aitoa kilpailutilannetta. Vesihuollossa kilpailua ei pääse syntymään, sillä rinnakkaisten vesijohtoverkostojen ja vedenkäsittelylaitosten rakentaminen samoille alueille on käytännössä mahdotonta eikä vesihuollon asiakas voi valita alueellista palveluntarjoajaa.

Vesihuollon yksityistämisestä onkin maailmalta monia huonoja kokemuksia, kuten veden hinnan nousu sekä vesihuollon palvelutason heikentyminen. Moni vesihuoltonsa yksityistänyt eurooppalainen kaupunki, kuten Pariisi, on sittemmin ottanut vesihuollon omistuksen takaisin julkiseen omistukseen.

Vesihuollon yksityistäminen voisi johtaa myös ulkomaisten sijoittajien mukaan tuloon vesihuollossa sekä olla uhka ympäristölle. Kunnilla on lain takaama velvollisuus ympäristön tilasta huolehtimisesta toisin kuin yrityksillä, joiden toiminta keskittyy voiton tuottamiseen.

Vesihuollossa on kysymys lisäksi turvallisuudesta ja avoimuudesta. Julkisomisteisen vesihuollon toimivuus on taattu myös kriisitilanteissa ja julkista sektoria koskevat avoimuus- ja läpinäkyvyysvaatimukset turvaavat kansalaisten tiedonsaannin ja mahdollisuuden valvoa vesihuollon toimintaa.

Noin 10 prosenttia Suomen laitosmaisesta vesihuollosta on jo nyt yksityisessä omistuksessa. Tämä omistus koskee lähinnä haja-asutusalueilla toimivia asiakkaiden itsensä omistamia ja hallinnoimia vesiosuuskuntia. Näiden omistusmuotojen toimintaan ei ole tarkoitus puuttua, vaan rajoittaa nykyisin kuntien omistaman vesihuollon myymistä yksityisille voittoa tavoitteleville toimijoille.

Vesihuollon lisäksi meidän on turvattava itse vesivarantomme. Suomen pintavesien kemiallinen tila on edelleen heikko, ja esimerkiksi rehevöityminen on vakava ongelma. Puhtaiden vesien turvaamiseksi olisi tärkeää vähentää erityisesti maa- ja metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta.