Suomen uusi Verotus ja kehitys -toimintaohjelma tuo ihmisoikeudet veropolitiikkaan

Miten ihmisoikeudet ja verotus kytkeytyvät toisiinsa? Perusteluja on useita. Verovaroin voidaan ylläpitää hyvinvointijärjestelmää, joka tarjoaa ihmiselle vapauksia ja oikeuksia tukevia sekä toteuttavia palveluja. Koulut, sosiaaliturvaetuudet, terveyspalvelut ja esimerkiksi turvallisuutta ylläpitävät instituutiot suojelevat ihmisiä ja turvaavat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Toisekseen, kerätyillä verovaroilla valtiot pystyvät vähentämään ihmisten välistä eriarvoisuutta ja tasoittamaan tulo- ja varallisuuseroja tulonsiirroilla.

Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen lisäksi veroilla pystytään ohjaamaan yksilöiden ja yritysten kulutusta. Ympäristölle haitallisten verojen korottaminen ja ilmasto- ja ympäristöystävällisten vaihtoehtojen tukeminen vaikuttavat hinnan muodostukseen ja näin ihmisten tai yritysten kulutus- ja investointipäätöksiin. Verot ovat siis hyvin keskeisessä asemassa, kun valtion tehtävänä on huolehtia ihmisten perustarpeiden toteutumisesta ja vaikuttaa planeetan kantokyvyn turvaamiseen.

Maailmassa on yhä useita valtioita, joissa heikko verojärjestelmä ja puutteellinen verohallinto estävät yhteiskuntien kehitystä ja niin ikään yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Kerätyt verovarat ovat puutteelliset ja verovaroin katetut palvelut tai toiminnat eivät kohdistu kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen.

Ulkoministeriön johdolla on nyt laadittu Suomen uusi Verotus ja kehitys -toimintaohjelma, jonka painopisteinä ovat kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistaminen ja kehitysyhteistyövaroin tuettavien yritysten verovastuullisuuden varmistaminen. Ohjelma on hyvää jatkumoa edeltäjälleen. Ohjelmassa huomioidaan vahvasti kehitysmaiden äänen kuuluminen kansainvälisissä neuvottelupöydissä. Kehittyvien maiden on oltava tasavertaisia ja itsenäisiä toimijoita, ja heillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa oman maansa kehitykseen ja kansainvälisen veropolitiikan sääntelyyn.

Verotus ja kehitys -ohjelman ytimessä on ajatus kehittyvien maiden veropolitiikan ja veronkantokyvyn vahvistamisesta. Ohjelma ottaa kantaa myös suuryritysten aggressiivista verosuunnittelua ja maiden verokilpailua vastaan. Suomen Verohallinnon arvion mukaan kehittyvissä maissa verovaje on 30 – 60 prosenttia potentiaalisista verotuloista. Vallitseva koronakriisi on myös osunut rajusti valtioiden talouksiin, mikä korostaa entisestään verotulojen kohdentamistarvetta juuri hyvinvoinnin ja palvelujen turvaamiseen.

Verotus ja kehitys -toimintaohjelma koostuu kolmesta pääpilarista:

1. Kehittyvien maiden verotuskyvyn vahvistaminen
2. Yritysten verovastuiden selventäminen ja toiminnan avoimuus
3. Kehittyvien maiden aseman vahvistaminen kansainvälisessä veropolitiikassa

Päätavoitteet ovat kunnianhimoiset, mutta saavutettavissa. Kehittyvien maiden oman finanssipolitiikan ja kotimaisten resurssien vahvistaminen on noussut yhdeksi keskeisimmistä kansainvälisen kehityspolitiikan keskusteluteemoista. Erityisesti YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 2030 rahoitusneuvottelut ja toimeenpanon käynnistäminen  ovat nostaneet tätä näkökulmaa. Kestävän kehityksen toimintaohjelman päätavoitteissa on vahvoja viittauksia juuri kehittyvien maiden verojen ja tuottojen keräämisen kehittämisestä.

Suomi liittyi vuonna 2015 kehitysmaiden verotuskykyä parantavaan aloitteeseen (Addis Tax Initiative), jolla avunantajamaat pyrkivät jakamaan osaamistaan kehittyvien maiden verotuskyvyn kehittämiseksi sekä verojärjestelmien tasapuolisuuden avoimuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Aloitteen liittymisen myötä avunantajamaat sitoutuivat kaksinkertaistamaan tukensa tähän tarkoitukseen vuoteen 2020 mennessä. Surullista on, että Suomi ei ole onnistunut tässä tavoitteessa, vaikka suhteellisesti kyse on varsin pienestä summasta (8,6 miljoonaa euroa). Uudeksi tavoitteeksi on asetettu vuosi 2022. Myös muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen panostukset verotus ja kehitys -toimintaohjelmaan ovat pienimmät. Toivottavasti nyt julkaistu uusi ohjelma synnyttää tarvittavaa momentumia työlle.

Selkeä verojärjestelmä, riittävä veronkantokyky ja verovarojen oikea kohdentaminen tukevat kehittyvien maiden ihmisten hyvinvointia.