Suomen metsät on pelastettava

Metsäluonnon köyhtyminen ja hiilinielujen romahtaminen kertovat hälyttävää tarinaa Suomen metsien tilasta. Tarvitsemme hiilinielujen pelastuspaketin, mihin myös uusi ilmastolaki velvoittaa. Samaan aikaan on suunnattava katsetta myös seuraavaan hallituskauteen: esimerkiksi kaikki valtion vanhat ja luonnontilaiset metsät on suojeltava ja metsälaki päivitettävä.

Jokainen meistä on jossain vaiheessa törmännyt metsäteollisuuden väitteeseen siitä, että suomalainen metsänhoito on kestävällä tolalla. Sanakin yrittää herättää turvallisuuden tunnetta: eihän metsien “hoitaminen” voi olla huono asia! Todellisuus on kuitenkin valitettavasti toinen, sillä metsäluonto on ajettu ahtaalle ja metsien hiilinielu yskii.

Luonnonvarakeskus julkaisi tänään kesällä tilaamamme selvityksen hiilinielujen romahduksen syistä. Metsien liiallinen harventaminen ja puiden liian nuorena kaataminen ovat muun muassa syitä siihen, että Suomen maankäyttösektori on muuttunut hiilinielusta päästölähteeksi. 

Nielun romahtamisen mittakaavaa kuvastaa se, että kuumennamme yhtä paljon ilmastoa nyt kuin vuonna 1990, vaikka olemme onnistuneet vähentämään päästöjämme yli kolmanneksella. Nielu on nyt kuitenkin kutistunut niin paljon, että muu ilmastotyö jää sen varjoon. Käytännössä hiilinielun pieneneminen mitätöi siis mittakaavallaan esimerkiksi sähkön ja kaukolämmön tuotannossa sekä liikenteessä tehdyt päästövähennykset. Tästä ovat kyseiset teollisuudenalatkin puhuneet huolissaan: joutuvatko toiset toimialat tekemään töitä kaksin verroin, jos metsäteollisuus jää talkoista sivuun?

Lisätoimiin on siis ryhdyttävä.

Päätimme tänään hallituksessa aloittaa useiden ministeriöiden laajuisen virkavalmistelun, jolla etsitään sekä nopeasti liikkeelle laitettavia toimia että sellaisia, joiden käyttöönotto jää seuraavan hallituksen vastuulle.

Samalla kun puolustamme hiilinieluja, puolustamme metsäluonnon monimuotoisuutta, uhanalaisia soita ja kosteikkoja. Viime kesänä, kun tiedot Suomen hiilinielujen romahduksesta tulivat ensimmäistä kertaa julki, päätimme käynnistää lainvalmistelun maankäytön muutosmaksusta, joka on tehokas keino vähentää metsäkatoa niin maalla kuin kaupungeissa. Tätä siis kutsutaan usein virheellisesti “pellonraivausmaksuksi”, vaikka todellisuudessa kyse on maksusta, joka maksetaan aivan kaikesta metsien raivauksesta, kuten esimerkiksi asuinalueen rakentamisesta metsätilkun päälle.  

Kesällä päätimme myös käynnistää selvityksen metsälain ilmastovaikutuksista, sillä tarvitsemme tietoa siitä, millä toimin metsälaissa voitaisiin edistää nielun kasvua lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Metsälain ilmastoarviointi valmistuu vielä tällä hallituskaudella. Laissa on useampikin valuvika, ja esimerkiksi vuonna 2014 metsälaista poistettu hakattavien puiden läpimitan minimivaatimus on todennäköisesti ohjannut siihen, että metsiä on hakattu entistä nuorempina. 

Myös Euroopan unionin tasolla olemme päättäneet, että kaikki jäsenmaat ovat velvollisia huolehtimaan hiilinielustaan. Nyt näyttää että emme ole pääsemässä nykyisellä nielulla velvoitteeseemme. Suomea voikin tämän takia uhata Ilmastopaneelin arvion mukaan jopa miljardiluokan hiilinielulasku EU:lta, jos hiilinielua ei saada kasvatettua sovitulle tasolle. 

Asiat kuitenkaan harvoin ratkeavat ylhäältä päin sanelemalla. Kestävää ja pitkäjänteistä metsäpolitiikkaa edistetään ennen kaikkea yhteistyöllä metsäteollisuuden, metsänomistajien, järjestöjen ja tutkijoiden kanssa. Päätimme tänään kutsua alan toimijoita yhteen etsimään ratkaisuja. Minulle on välittynyt vahvasti se, kuinka suuri tahto suomalaisilla metsänomistajilla on toimia vastuullisesti. Eihän kukaan halua että oma takapiha on rempallaan.

Toimiva tapa suojella hiilinieluja on hakata vähemmän metsää. On kuitenkin selvää, että puuta jatkossakin käytetään. Mielellään mahdollisimman korkean jalostusarvon tuotteisiin. Siksi on tärkeää pitää ovi auki kokonaan uudenlaisille ratkaisuille. Sellainen voisi olla metsän kasvatusmaksu, jonka avulla metsänomistaja voisi saada tuloa puuston hakkuita lykkäämällä. Koska metsien vanhemmaksi kasvattaminen on Suomen ja ilmaston kannalta myönteistä toimintaa, tulisi myös metsänomistajan siitä hyötyä.

Myös luonnonsuojelun saralla yhdessä tekeminen on tärkeää. Kuten juuri sovimme YK:n luontokokouksessa, on maailman maiden suojeltava 30 prosenttia maa- ja merialueista ja ennallistettava 30 prosenttia heikentyneitä maa- ja vesiluontoympäristöjä vuoteen 2030 mennessä, jotta saamme globaalin luontokadon pysäytettyä. Toimia pitää siis tehdä muuallakin kuin pelkästään tiukassa mielessä suojelluilla alueilla.

Suomen metsät ja niiden tuhannet lajit tarvitsevat nyt meiltä suojelua ja turvaa. Metsät ovat antaneet suomalaisille historiamme aikana paljon. Nyt on meidän aikamme antaa takaisin.