Suomen kielen ja kulttuurin säilyminen turvattava panostamalla kirjallisuuteen ja kirjailijoihin

Vihreät haluaa turvata Suomen kielen ja kulttuurin säilymisen ja vahvistaa kaikkien lukutaitoa. Tämä ei onnistu, kun Orpo-Purran hallitus leikkaa kulttuurin tukea, aikoo nostaa kirjojen arvonlisäveroa, eikä huolehdi kirjailijoiden riittävistä korvauksista, samaan aikaan kunnat säästävät kulttuurista ja kirjastoista. Esitämme kahdeksaa eri toimenpidettä vahvistamaan kirjallisuusalaa. Mistä tahansa voi aloittaa hyvä hallitus!

Kirjailijoiden ja kirjallisuusalan asema on luisumassa surkeaksi ja hallitus murentaa sitä entisestään leikkauksillaan. Orpon-Purran hallitus on kulttuurialan tukemisen sijaan leikannut siltä ja on lisäksi korottamassa kirjallisuuden arvonlisäveroprosenttia 10 prosentista 14 prosenttiin. Viimeisimpänä kehysriihessä opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustuksiin suunnattuja leikkauksia päätettiin kasvattaa ja nopeuttaa jo aiemmin suunniteltuja leikkauksia. Vuonna 2025 säästöt ovat 75 miljoonaa euroa ja vuonna 2026 säästöt nousevat 150 miljoonaan euroon. 

Samaan aikaan suomalaisten lukutaito heikkenee jatkuvasti, minkä vuoksi lukutaidon ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi tarvitaan laadukasta suomalaista kirjallisuutta. PISA-tuloksissa on nähtävissä selvä lukutaidon heikentyminen, vuonna 2023 suomalaisten tulosten lasku lukutaidossa oli viidenneksi suurin kaikista lukutaidon arviointiin osallistuneista maista. 

Suomen kieltä ja kulttuuria pitää suojella, sillä meillä on elinvoimainen kieli ja vahva oma kulttuuri. Ne eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä. Suomen kielellä kirjoitettavalla kirjallisuudella on keskeinen sija suomenkielisen kieli-identiteetin tukijana sekä kielen ylläpitäjänä ja sen uudistajana. Sen vuoksi kirjallisuuden säilyminen on myös kielen elinehto, eikä kirjallisuutta ole ilman kirjailijoita. Jos tuhoamme tekijöiden mahdollisuudet, tuhoamme myös oman kielemme ja kulttuurimme kehityksen perustan.

Kirjailijoiden toimeentulo muodostuu kirjojen myynnistä ja lainoista sekä erilaisista apurahoista. Vuonna 2021 painettu kovakantinen kirja tuotti kirjailijalle keskimäärin 3,31 euroa myydyltä kappaleelta. Hinnat ovat kuitenkin jääneet jälkeen inflaatiokehityksessä. Samoin Suomi on jäänyt lainakorvausmäärärahassa jälkeen verrokkimaistaan muista Pohjoismaista. 

Vihreät esittävät seuraavia kahdeksaa toimenpidettä kirjallisuuden alalle, jotta Suomen kieli ja kulttuuri pystytään turvaamaan varmistamalla kirjailijoiden mahdollisuudet tehdä työtään ja saada siitä oikeudenmukainen korvaus:

1. Kirjallisuuden arvonlisäveron laskeminen 0%:iin

Esitämme kirjallisuuden arvonlisäveron laskemista nollaan prosenttiin. 

Euroalueen inflaatio on ollut korkea viime vuosina, esimerkiksi vuonna 2023 keskimääräinen inflaatio oli 6,2%. Hintojen nousun myötä ihmiset ovat joutuneet tiukentamaan budjettiaan. Yleisen hintojen nousun ohella kirjojen arvonlisäveroa ollaan nostamassa 10 prosentista 14 prosenttiin, mikä tarkoittaa joko kirjojen hinnan nousua tai vähemmän katteita myyjälle tai tuottoja kirjailijalle. Arvonlisäveron korotusten sijaan esimerkiksi Iso-Britannia suojelee englannin kieltä ja turvaa englanninkielistä kirjallisuutta pitämällä alv:n 0%. 

Painettujen kirjojen myynnissä on jo havaittavissa heikko laskeva trendi. Sen sijaan sähköisten julkaisujen myynti on kasvanut neljässä vuodessa jo yli 10 prosenttia, millä on suuri vaikutus kirjalijoiden tulonmuodostukseen. Pelkona on myös, että arvonlisäveron nosto siirtää kulutusta entistä vahvemmin sähköisiin julkaisuihin. 

Jotta laadukas, painettu suomenkielinen kirjallisuus olisi turvattua, tulisi kirjallisuuden arvonlisävero laskea 0 prosenttiin, mikä laskisi valtion tuloja 40 miljoonaa euroa.

2. Äänikirjojen palkkiotason sitominen tietylle tasolle 

Kirjailijaliiton selvityksen mukaan äänikirjasta kirjailijalle maksettava palkkio on lähes 80 % vähemmän kuin vastaavan painetun kirjan tuotto, eli keskimäärin vain 0,71 euroa teokselta. 

Näin ollen jos painettua kirjaa myytäisiin 5 000 kappaletta vuoden aikana, olisi kirjailijan palkkio 16 550 euroa. Äänikirjojen kohdalla sama määrä tarkoittaisi ainoastaan 3 550 euroa tekijänoikeustuloja eli 13 000 euroa vähemmän. Kirjailijan näkökulmasta äänikirjan tuotto on siis merkittävästi pienempi. Sen sijaan kuuntelijat olisivat valmiita maksamaan äänikirjoistaan huomattavasti enemmän – Kirjailijaliiton Helsingin Kirjamessuilla vuonna 2022 tekemän kyselyn mukaan vastaajat maksaisivat keskimäärin 4,86 €/ äänikirjan kuuntelukerta. 

Sähköisten julkaisujen kulutus on lisääntynyt lyhyessä ajassa eikä yhteiskunnan digitalisoitumiselle ole näkyvissä loppua, vaan todennäköisempää on digitalisaation lisääntyminen. Siinä missä painettujen kirjojen palkkiotasot ovat melko vakiintuneita, vaihtelevat äänikirjojen palkkioprosentit 50 prosentista 25:een tai jopa vain 12 prosenttiin. Kun työlle ei ole määritelty vakiintunutta hintaa, on korvaus usein kiinni kirjailijan omista neuvottelutaidoista.

3. Lainauskorvausmäärärahan nosto pohjoismaiselle tasolle  

Lainauskorvausmääräraha tulisi pikimmiten korottaa pohjoismaiselle tasolle. 

Toinen kirjailijoiden merkittävin tulonlähde ovat lainauskorvaukset. Lainauskorvauksen maksaa opetus- ja kulttuuriministeriö ja valtion budjetissa vuosittainen lainauskorvausmääräraha on 14,2 miljoonaa euroa. Määrärahan korotukseen tarvittaisiin lisää 1,5 miljoonaa euroa. 

Sanaston mukaan viime vuosina lainauskorvausta on saanut 26–32 senttiä yhdestä kirjastolainasta, luku vaihtelee hieman vuosittain. Lisäksi kääntäjän osuus lainauskorvauksesta on aina puolet. Tilanteessa, jossa teoksella on useita kirjoittajia tai kääntäjiä, jaetaan lainakohtainen korvaus tekijöiden kesken tasan.

Korvausmäärärahaa ei ole sidottu mihinkään indeksiin, eikä sitä näin ole ei ole korotettu vuoden 2016 jälkeen, vaikka elinkustannukset ovat kohonneet 20 prosenttia. Eduskunta antoi joulukuussa 2021 lausuman, jossa edellytettiin lainauskorvausmäärärahan korottamista pohjoismaiselle tasolle. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

4. Striimausten tuominen korvauksen piiriin

Striimaukset tulisi tuoda lainauskorvausten piiriin, jotta myös kirjailija saisi työstään korvauksen. Verkkokirjahyllyt eivät ole lainauskorvauksen piirissä ja lainoista ¾ on tällä hetkellä striimauksia, jolloin niistä ei tule kirjailijoille itselleen korvauksia.

5. Celian lainausten tuominen korvausten piiriin

Tekijänoikeuslakia tulisi muuttaa siten, että tekijä saa korvauksen teostensa käytöstä.

Saavuttavuuskirjasto Celia on valtion erikoiskirjasto ja se tuottaa materiaaleja henkilöille, joilla on lukemiseen liittyviä esteitä. Tällä hetkellä Celian kautta tehtävistä lainoista maksetaan tekijälle korvauksia vain, jos lainaajalle jää pysyvästi kappale teoksesta. Tällä hetkellä Celian kautta tehtävistä lainoista vain ⅓-osa on lainauskorvauksen piirissä eli esimerkiksi vuonna 2023 950 000 lainaa jäi korvaamatta.

6. Teoksen hinnan määrittäminen 12 kuukaudeksi eteenpäin

Useissa Euroopan maissa kirjoille on olemassa jonkinlainen kiinteä kappalehinta. Myös Suomessa voitaisiin arvioida kiinteähintaisen järjestelmän positiivisia ja negatiivisia puolia. 

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että uusien kirjojen hinta pysyisi tietyn määräajan samana julkaisualustasta riippumatta, mikä voi edistää kirjallisuuden saatavuutta sekä kirjailijoiden välistä tasa-arvoa.

Kiinteähintainen järjestelmä voisi vaikuttaa myös kustantajien ja kirjakauppojen liiketoimintaan. Se saattaisi tukea pienempien kustantajien ja kirjakauppojen toimintaa erityisesti sellaisilla alueilla, joilla kirjallisuuden saatavuus on rajoitetumpaa.

7. Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen palauttaminen

Vihreät palauttaisi vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen. 

Kirjastoille myönnetyllä vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuella voitiin hankkia kirjallisuutta kirjastojen, koulukirjastojen ja päiväkotien kokoelmiin teosluettelosta, jossa oli noin 700-800 Suomessa julkaistua nimikettä. Tuen tarkoituksena oli parantaa erityisesti vähälevikkisen laatukirjallisuuden saatavuutta, minkä avulla oli mahdollista laajentaa ja monipuolistaa kirjastojen kirjavalikoimaa. Teoslistalla oli niin lasten ja aikuisten tietokirjallisuutta kuin kaunokirjallisuuttakin sekä selkokielistä kirjallisuutta.

Ostotuki lakkautettiin vuonna 2024 kokonaisuudessaan opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä. Vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki oli merkittävä valtion tukimuoto kotimaiselle tietokirjallisuudelle, sillä vuonna 2023 ostotuen suuruus oli 860 000€ ja ostotukilistalla oli 317 Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ehdottamaa tietokirjaa.

8. Tuki fyysisiin oppimateriaaleihin ja koulukirjastoihin

Suomalaisten lukutaito heikkenee jatkuvasti, mikä on nähtävissä esimerkiksi PISA-tulosten laskussa, samoin kuin oppimistulosten eriytyminen. Suomessa oppimateriaalikehityksen suuntana on, että digitaaliset materiaalit lisääntyvät jatkuvasti. Ruotsissa taas on jo katsottu, että digitalisaatio on mennyt liian pitkälle ja valtio on tukemassa oppilaitoksia fyysisen oppimateriaalin hankinnassa. 

Ruotsin kouluvirasto on julkaissut tukimuksia, joiden mukaan painetusta kirjasta opitaan paremmin kuin digitaalisilta laitteilta luettaessa. Tutkimustulos on merkittävä myös suomalaisen koulutusjärjestelmän osalta. Digitaaliset laitteet saattavat myös haitata keskittymistä, joillain oppilailla enemmän ja joillain vähemmän. 

Esitämme tukea kouluille, jotta ne voisivat hankkia koulukirjastoihin myös fyysisiä koulukirjoja ja muuta kirjallisuutta digitaalisten oppimateriaalien rinnalle. Valtion talouden ison kuvan kannalta instrumentin kohdalla hyvin pienelläkin summalla voisi lähteä liikkeelle.