Sote-uudistus vähentää eriarvoisuutta

Sote-uudistus parantaa erityisesti heikommassa asemassa olevien palveluita. Siitä on apua esimerkiksi pienituloiselle lapsiperheelle, mielenterveysongelmista kärsivälle työttömälle ja pitkään sairastaneelle eläkeläiselle.

Vaikka suomalaiset ovat terveempiä kuin koskaan ennen, ovat Suomen sisäiset maantieteelliset terveyserot kasvaneet 2010-luvulla. Etenkin mielenterveysongelmien osalta kuntakohtaiset erot ovat suuria. Kelan tutkijoiden mukaan terveyserot noudattavat karkeasti Pähkinäsaaren rauhan rajaa, jonka eteläpuolella sairastetaan selkeästi muuta maata vähemmän. Taustalla vaikuttavat muun muassa alueiden väliset erot väestön ikärakenteessa ja sosioekonomisessa taustassa, työllisyysaste, vauraus, palvelujärjestelmä, sosiaalinen ympäristö, elintavat ja jopa sukutausta.

Köyhyystutkijataustaisena terveys- ja hyvinvointierojen kärjistyminen huolestuttaa minua paljon. Nyt tehtävässä sote-uudistuksessa huolehdimme siitä, että kaikilla olisi mahdollisuus yhtä laadukkaaseen, saavutettavaan ja oikea-aikaiseen tukeen ja hoitoon. Jokaisella Suomessa asuvalla on oikeus elää onnellinen, pitkä ja terve elämä. Tällä hetkellä sote-palveluiden kustannukset kasvavat vuosi vuodelta ja ovat vaikeita hallita, koska sopan äärellä on liian monta kokkia: kunta, valtio, Kela, erityisvastuualue, sekä perusterveydenhuolto ja  erikoissairaanhoito. Kun kaikki maakunnan palvelut kootaan yhteen, syntyy huomattavia synergiaetuja. Enää ihmistä ei palloteltaisi tiskiltä toiselle, eikä laskua kannattaisi eikä voisi sysätä muiden toimijoiden niskoille. Pelkän taudin sijasta voidaan keskittyä hoitamaan ihmistä, ja perusterveydenhuollon ja ennaltaehkäisevän työn painoarvo kasvaa.

Yhden luukun periaatteesta hyötyvät ennen kaikkea kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. He joilla ei ole työterveyslääkäriä, varaa maksaa yksityisen terveydenhuollon ohituskaistoista tai voimavaroja uuvuttavalle asioinnille lukuisten eri palveluntarjoajien parissa.

Sote-uudistuksessa kylvämme siis siemenen sille, että asunnoton löytää kodin, mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva päihdeongelmainen saa tarvitsemansa avun ja vähävarainen lapsiperhe saa tukea arkeen.

​Meidän ei tule keskittyä ainoastaan hoitamaan, vaan myös ennaltaehkäisemään sairauksia ja pahoinvointia. Tähän ennaltaehkäisyyn tullaan keskittymään aiempaa enemmän uudistuksen myötä ja osa hyvinvointialueiden rahoituksesta myönnetään hyvinvointia ja terveyttä edistävän työn perusteella. Työssä edellytetään myös säännöllistä yhteistoimintaa hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestöjen kesken. Järjestöjen tekemä työ on usein avainasemassa niin ihmisten terveyden kuin hyvinvoinninkin kannalta, ja siksi yhteistyön turvaaminen myös tulevaisuudessa on tärkeää.

Sote-uudistuksen yksi tärkeimmistä hyödyistä on se, että jatkossa kunnalle ei tule enää yllättäviä sote-menoja. Näin ei jouduta enää asettamaan vastakkain päivä- ja hoivakoteja.

On hyvä huomata, että kun uudistus astuu voimaan, tarkoittaa se melkoista mullistusta kuntatalouden näkökulmasta. Samalla kun sote-palvelut siirtyvät uusille hyvinvointialueille, siirtyy osa kuntien rahoituksesta niiden mukana. Onkin tärkeää, että siirtymäkaudella pyritään välttämään paikallisia säästöjä esimerkiksi koulutuksesta.

Otamme nyt askelia eteenpäin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Sote-esitys lähtee seuraavaksi eduskunnan käsittelyyn. Uusi sote-mallikaan ei ole täydellinen, sillä täydellistä ei ole olemassakaan. Uudistus on kuitenkin selvä parannus nykytilaan sekä vuosikymmeniä päätöksenteossa pyöriteltyihin sote-malleihin.

Esimerkiksi Sipilän hallituksen sote-esityksessä oltiin leikkaamassa ihmisten peruspalveluista 3 miljardin euron edestä ja säntäämässä suin päin kohti markkinamallia, jossa voiton tavoittelu olisi ollut palveluiden laatua keskeisempi tekijä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö toimintoja voisi tehostaa. Nykyisessä esityksessä on kannustimia kustannustehokkuuteen puolen miljardin edestä. Hyvinvointialue voi kuitenkin jatkossa saada myös yllättäviin sote-kuluihin lisärahoitusta jo saman vuoden aikana, kun tarve on syntynyt. Olemme esimerkiksi tänä vuonna koronaepidemian kohdalla huomanneet, kuinka vaikeasti ennakoitavissa terveyteen vaikuttavat tapahtumat voivat pahimmillaan olla.

Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota myös perustuslaillisuuteen, jotta viime vuosien sote-uudistusten kompastuskivet vältettäisiin. Jatkossakin julkinen sektori on keskeisessä roolissa palveluiden järjestäjänä, jolla on ensisijainen vastuu siitä, että palvelut toteutuvat. Se voi silti järkevällä tavalla hyödyntää yksityistä sektoria esimerkiksi ostopalveluilla ja palveluseteleillä.

Vihreä kädenjälki näkyy myös kasvukuntien rahoituksen kohentamisessa, sillä esimerkiksi asunnottomuus ja kasvukaupunkien kiinteistökulut ja väestönkasvu otetaan jatkossa paremmin huomioon. Varmistimme, että opiskeluhuollon henkilökunta, kuten esimerkiksi kuraattorit ja psykologit, löytyvät jatkossakin oppilaitoksista lähipalveluna ja toimivat osana kouluyhteisöä. Olemme pitäneet myös huolen siitä, että saamen kielen asema vahvistuu uudistuksen yhteydessä.

Nykyisten hallintohimmeleiden sijaan hyvinvointialueiden päätöksenteosta vastaa jatkossa tulevilla vaaleilla valitut päättäjät, jolloin päätöksenteko on nykyistä lähempänä asukkaita ja demokratia toteutuu paremmin. Meille oli tärkeää myös se, että samaan aikaan uudistuksen kanssa otetaan käyttöön maakuntavero. Maakuntavero kannustaa toteuttamaan vaikuttavia ja kustannustehokkaita palveluita ja antaa samalla alueille mahdollisuuden vaikuttaa itse rahoituksensa tasoon.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle jää vielä uudistuksen toteutuksen yksityiskohtia ratkottavaksi, mutta nyt tehty pohjatyö on lupaava. Sote-uudistuksella voimme parantaa terveyttä ja hyvinvointia yhdenvertaisella ja reilulla tavalla.