Sote on joko korjattava tai kaadettava

Vihreät haluaa korjata hallituksen esittämää sote-mallia, jottei nyt tehdä peruuttamattomia virheitä. Eduskunta on paljon vartijana, koska hallitus ei korjauksia ole pystynyt tekemään. Sunnuntaina 11.3. Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan myös kolme sote-asiantuntijaa panevat toivonsa siihen, että uudistuksen ongelmia korjataan nyt eduskunnassa.

Sote on nyt joko korjattava tai kaadettava.

Vihreät vastustaa kokoomuksen ajamaa ja hallituksen osana lehmänkauppaansa hyväksymää markkinamallia, niin sanottua laajaa valinnanvapautta. Sen toteuttaminen olisi peruuttamaton virhe. Markkinamalli romuttaa kaikki sote-uudistukselle annetut tavoitteet, joita myös Vihreät kannattaa. Se ei vähennä terveys- ja hyvinvointieroja eikä hillitse kustannusten kasvua. Se ei myöskään estä ihmisten pompottelua luukulta toiselle turvaamalla saumattomat hoivaketjut.

Vihreät laati oman sote-mallinsa jo vuonna 2010. Edistyksellinen malli on kestänyt hyvin aikaa, ja sen päälle on ollut hyvä rakentaa. Siinä hahmoteltiin maakuntiin tai vaihtoehtoisesti viiteen sote-alueeseen nojaavaa ratkaisua.

Viiden sote-alueen kaatuessa perustuslaillisiin ongelmiin, on kannaksemme vakiintunut maakuntapohjainen ratkaisu, joka soveltuu paremmin etenkin sosiaalipalveluiden tuotantoon. Mallissa maakunta järjestää palvelut, kuten kunnat tällä hetkellä. Maakunta voi itse tuottaa palvelut tai hyödyntää harkintansa mukaan yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluita. Ihmiset käyttäisivät siis tuttuja terveyskeskuksia, joista pääsee saumattomasti sosiaalipalveluiden ja erikoispalveluiden piiriin. Maakunnan toimintaa ohjaa vaaleilla valittu valtuusto.

Sote-malliin kuuluu olennaisesti myös rahoitus. Vihreät on kautta linjan vaatineet monesta eri kanavasta koostuvan rahoituksen yksinkertaistamista. Vihreiden mallissa maakunnat hoitaisivat sekä rahojen keräämisen verotusoikeudellaan ja esimerkiksi asiakasmaksuilla että päättäisivät myös rahojen kohdentamisesta.

Samalla työterveyshuoltoa tulee mielestämme asteittain palauttaa kohti alkuperäistä tehtäväänsä eli keskittymistä työympäristön terveellisyyteen, työhön liittyvien riskien ehkäisyyn ja hoitoon, osatyökykyisten työllistymisen tukemiseen sekä selkeiden työperäisten sairauksien hoitoon.

Vuonna 2010 julkaistu malli on itse asiassa hyvin lähellä sitä, mitä asiantuntijat ovat suositelleet ja mitä Sipilän hallitus alkoi tehdä ennen jumittumistaan markkinat mulle – maakunnat sulle -lehmänkauppaan. Vihreät ovat systemaattisesti esittäneet kaikissa sote-uudistuksen käänteissä muutoksia tarvitsevat kohdat, jotta uudistuksella voidaan toteuttaa sille asetetut tavoitteet. Näin toimimme myös nyt.

Täydellistä mallia ei ole olemassa, mutta hallituksen malli on liian kaukana uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista. Vihreät on valmis hyväksymään epätäydellisiä kompromisseja, jotta ihmisille elintärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan turvata. Osa hallituksen esittämän mallin ongelmista on sellaisia, että niitä voidaan korjata myöhemmin. Osa on puolestaan peruuttamattomia ongelmia. Maakuntamallin pohjalta voidaan lähteä liikkeelle ja korjata sitä myöhemmin, mutta kokoomuksen ajama laaja valinnanvapaus eli markkinamalli täytyy hylätä

Markkinamalli laajasta valinnanvapaudesta ajaa maakunnat kriisiin

Maakuntien pitää olla aidosti itsehallinnollisia ja riittävän vahvoja, jotta ne pystyvät hoitamaan tehtävänsä. Tutkimustiedon valossa riittävä väestöpohja on noin 200 000 ihmistä. Olisi tärkeää tehdä aluejako, joka kestää aikaa ja turvaa ihmisten palvelut. Hallituksen mallin ongelma on se, että valtio pitää palveluiden järjestämisen ja rahoituksen nyörit tiukasti näpeissään, eikä maakunta voi verotuksella varmistaa palveluiden riittävyyttä ja laatua.

Tilanne johtaa nopeasti siihen, että maakuntien rahoituspohja pettää, kun valtion maakunnille osoittamaa rahoitusta leikataan 3 miljardia euroa vuositasolla vuoteen 2029 mennessä, ja samalla markkinamalli nostaa kustannuksia.

Ensin maakunnat joutuvat nostamaan asiakasmaksujaan ja rajaamaan palveluitaan. Jos se ei tepsi, maakunnat ajetaan kriisiin, jonka jälkeen niitä pannaan nippuun. Palveluiden kriisistä suurimpia kärsijöitä ovat eniten apua tarvitsevat ihmiset. Asiakasseteleistä ja henkilökohtaisesta budjetoinnista ei ole aikaisempaa kokemusta eikä kokeiluja siinä laajuudessa kuin niitä esitetään. Asiantuntijat ennakoivat kustannusten voimakasta kasvua.

Sote-palveluiden järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta maakunnille on niin suuri edistysaskel nykytilaan, että olemme valmiit hyväksymään 18 maakunnan jaon siihen liittyvistä ongelmista huolimatta, jotta uudistuksessa päästään eteenpäin. Sen sijaan maakuntauudistukseen liittyvä ympäristöhallinnon toimivallan heikentäminen on estettävä, laajasta valinnanvapaudesta on luovuttava ja tämänkin mallin maakunnille on sallittava verotusoikeus.

On myös varmistettava, että maakunnilla on riittävät välineet palveluketjujen parantamiseen, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa, emmekä ajaudu tilanteeseen, joka kannustaa terveiden ylihoitamiseen ja sairaiden alihoitamiseen.

Maakuntamalli ei vastaa vielä suurten kaupunkiseutujen kehittämistarpeisiin. Onkin välttämätöntä, että uudistuksessa huomioidaan metropolialueen ja muiden suurten kaupunkiseutujen erityiskysymykset ja pidetään huoli, että niillä on välineet tehokkaan kaupunki- ja elinvoimapolitiikan tekemiseen.  Rahoituksen osalta hallituksen on otettava laskelmissaan huomioon suurten kaupunkien ja kasvukeskusten väestönkasvu. Muuten syntyvä rahoitusvaje johtaa leikkauksiin, palveluiden heikennyksiin ja terveyserojen kasvuun. Menestyvät kaupungit ja menestyvät maakunnat ovat Suomen yhteinen etu.

Edit 14.3. klo 13:25 

Seuraavia muotoiluja tarkennettu: 
”Viiden sote-alueen kaatuessa perustuslaillisiin ongelmiin, on kannaksemme vakiintunut maakuntapohjainen ratkaisu,..”
”Jos se ei tepsi, maakunnat ajetaan kriisiin, jonka jälkeen niitä pannaan nippuun.”