Sokeri verolle

Puoli vuosisataa sitten ihmisten elämäntavat olivat huomattavan erilaiset. Se, mitä syömme ja juomme, miten liikumme ja mihin käytämme vapaa-aikamme on muuttunut merkittävällä tavalla. Istumatyö, älylaitteet, autoilu ja kasvava sokerin, suolan ja rasvan käyttö asettavat kansanterveydelle vakavia uhkia.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen raporteista näkee, että lasten ja nuorten keskuudessa ylipaino ja lihavuus ovat hälyttävän korkealla tasolla. Vuoden 2019 raportin mukaan 2–16-vuotiaista pojista yli neljännes ja tytöistä lähes viidennes oli vähintään ylipainoisia. Pojista lihavia oli kahdeksan prosenttia ja tytöistä neljä prosenttia.

Sama kehitys koskee työikäistä väestöä. Yli 30-vuotiaista vain neljännes on normaalipainoisia. Ylipaino ja lihavuus ovat myös globaaleja haasteita. Maailman terveysjärjestön WHO:n tavoitteena onkin ollut lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen lisääntymisen pysäyttäminen vuoteen 2025 mennessä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomen tähänastiset ehkäisytoimet WHO:n tavoitteiden osalta eivät ole riittäviä. Mitä olisi syytä tehdä? Yksi keinoista on ohjata ihmisten kulutustottumuksia terveellisempään suuntaan. Tähän voidaan käyttään myös taloudellisia ohjauskeinoja.

Suomessa on aikaisemmin ollut käytössä niin kutsuttu makeisvero, joka kohdistui viimeisimmässä veromallissa jäätelöön, makeisiin ja virvoitusjuomiin. Makeisvero kuitenkin poistettiin jäätelön ja makeisten osalta EU-lainsäädäntöön vedoten vuoden 2017 alussa.

Sokerin ylikulutus on tällä hetkellä yksi merkittäviä tekijöitä ylipainolle, diabetekselle ja suunterveyden ongelmille.  Suomessa tulisikin nyt vakavasti pohtia terveysperusteista veroa hillitsemään sokeripitoisten elintarvikkeiden kulutusta, ja näin torjua kansanterveydellisiä haittoja. Lisäksi EU-tasollakin tulisi harkita pakkausmerkintöjen selkiyttämistä entisestään kertomaan kuluttajille näkyvästi tuotteen sisältämän sokerin määrän.

Vuonna 2013 valtiovarainministeriö asetti niin kutsutun sokerityöryhmän pohtimaan mahdollisia veromalleja. Keskustelussa esillä yhtenä mallina oli sokeriveromalli, joka pohjautuisi elintarvikkeiden verottamiseen niiden kokonaissokeripitoisuuden osalta. Veromalli olisi objektiivinen ja kohdistuisi kaikkiin elintarvikkeisiin. Malli jättäisi kuitenkin huomioimatta muun muassa sen, että sokeria on luonnostaan myös joissakin terveyden kannalta suositelluissa ruoka-aineissa, kuten kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä.

Työryhmä esittikin eräänlaista sokerivero- ja makeisveromallin yhdistelmää, jossa verotettaisiin kokonaissokeripitoisuutta, mutta myös elintarvikkeen painoa ja tilavuutta. Verotasot määriteltäisiin sokeripitoisuuden mukaan luokittain, jolloin verorasitus kasvaisi sokeripitoisuuden lisääntyessä. Esitetyssä mallissa olisi mahdollista rajata elintarvikkeita veron ulkopuolelle sen perusteella, edistääkö niiden verottaminen terveellistä ravitsemusta. Verolla pyrittäisiin näin ohjaamaan ihmisiä suosimaan vähäsokerisia tuotteita ja kannustettaisiin teollisuutta tällaisten tuotteiden kehittämiseen.

Verotuksen käytännön jalkauttaminen eri elintarvikkeisiin olisi nykyisellään myös  helpompaa, kun vuoden 2016 jälkeen uuden pakkausmerkintälainsäädännön takia elintarvikkeissa on ollut pakollisena sokerin määrän ilmoittaminen ravintoarvomerkinnöissä.

Terveysperusteisen veron vaikutuksista on hyviä esimerkkejä maailmalta. Unkarissa asetettiin vuonna 2011 vero epäterveellisille elintarvikkeille, jotka sisältävät korkean sokeri- ja suolapitoisuuden tuotteita. Sillä onnistuttiin vähentämään epäterveellisten elintarvikkeiden kulutusta. WHO:n raporttien mukaan maassa verotettavien tuotteiden hinnat ovat nousseet 29 prosenttia ja kulutus on vähentynyt 27 prosenttia. Maan teollisuus on joutunut myös reagoimaan ja jopa 40 prosenttia elintarvikkeiden valmistajista on vähentänyt sokerin määrää tuotteissaan.

Tällä hetkellä Suomessa kannamme veroa muun muassa alkoholista ja tupakasta. Harva vastustaa taloudellista ohjausta näiden kyseisten tuotteiden osalta. Tämän hetkisten ruokailutottumusten vallitessa sokerin ylikulutus asettaa yhtä lailla vakavia haasteita kansanterveydelle. Valtiovarainministeri Annika Saarikko on julkisuuteen maininnut terveysveron käyttöönoton selvittämistä. Mikäli selvitykset valmistuvat pikaisesti, olisi jo ensi syksy budjettiriihessä hyvä tehdä poliittisia päätöksiä asiasta.

Terveellisten elämäntapojen juurruttaminen Suomeen ei voi yksinomaan olla taloudellisten ohjauskeinojen varassa. Tarvitsemme ohjauskeinojen rinnalla ymmärryksen lisäämistä, valistusta ja saavutettavia, hyvinvointia lisääviä liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksia.