Jokaisella tulee olla taustastaan ja kulttuuristaan riippumatta mahdollisuus kokea olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa

Kenenkään ei tulisi joutua kokemaan olevansa ulkopuolinen, vieras tai yhteiskuntaan kuulumaton. Muistan surullisen hyvin, kuinka eräs varhaislapsuudessaan Suomeen muuttanut nuori kysyi kohtaamastaan syrjinnästä ja kouluväkivallasta kertoessaan, että miksi hän ei vain saisi jo kuulua tänne, olla vihdoin osa Suomea.

Ja juuri siitä on kyse kun puhumme kotoutumisesta.

Onnistunut kotoutuminen on paitsi inhimillisesti myös talouden ja turvallisuuden kannalta tärkeää. On kyse siitä, että pidämme kaikki mukana ehkäisemällä syrjäytymistä ja kaventamalla hyvinvointi- ja terveyseroja. Huolehtimalla, että jokainen voi löytää paikkansa lain tältä puolen ja torjumalla polarisoitumista. Varmistamalla, että yhteiskuntamme suuriin murroksiin, kuten työikäisen väestön vähenemiseen vastaamisessa aidosti hyödynnetään koko potentiaalia – maahanmuuttajataustaisen henkilöiden osaaminen mukaanlukien.

Kun puhumme maahanmuutosta ja maahanmuuttajista, puhumme aina ihmisistä. Puhumme asiantuntijasta, joka tuo osaamistaan täydennettäväksi suomalaiseen yritykseen. Puhumme puolisosta, joka muuttaa rakkaansa kotimaahan aloittaakseen yhteisen elämän Suomessa. Puhumme lapsesta, joka pakenee sotaa – surullisimmillaan ilman vanhempiaan. Ja me puhumme ihmisestä, joka pakenee vainoa, hakeakseen Suomesta turvaa – mahdollisuutta elämään ja kotiin ilman pelkoa.

Hyvä kotoutuminen vaatiikin sitä, että näemme ihmisten yksilölliset tilanteet ja tarpeet. Kotoutumisen onnistuminen edellyttää sitä, että osaamme entistä paremmin palvella eritaustaisia ihmisiä niin peruskoulussa kuin terveyspalveluissa, ja että osaamme huomioida maahanmuuton esimerkiksi asuntopolitiikassa.

Kotoutumisen yhteydessä on puhuttava myös lapsista ja perheistä. Kotoutumisen keskiöön pitää ottaa nykyistä vahvemmin koko maahan tuleva perhe ja palvella jokaista heitä yksilöinä – kokonaiskuvaa unohtamatta. Alakouluikäiselle lapselle kun kotoutumisprosessi näyttäytyy hyvin erilaisena kuin työikäiselle aikuiselle.

Pitämällä huolta aikuisista, pidämme huolta myös lapsista. Kun panostamme vanhempien kotoutumiseen, kuten kielitaitoon, työllistymiseen ja sosiaalisen tukiverkon rakentamiseen luomme aina myös turvaavia elementtejä lapsen kasvun ja kehityksen näkökulmasta. Koulutus on yksi keskeisimmistä keinoista, joilla taataan tänne muuttaneiden pääsy osaksi yhteiskuntaa.

Vaikka me Suomessa olemme tehneet laadukasta kotouttamistyötä, löytyy parannettavaa vielä paljon. On tärkeää, että varsinkin maahanmuuttajanaiset tunnistetaan omana erityisryhmään, sillä juuri heidän pääsynsä osaksi työmarkkinoita ja koulutusta on hankalaa siitäkin huolimatta, että heistä isolla osalla on hyvä koulutus ja halu tehdä työtä. Tässä haaskaamme valtavan potentiaalin.

Lisäksi kaikenlaisen syrjinnän ehkäisyn merkitys tulee ymmärtää edellytyksenä kotoutumisen onnistumiselle. Rasistiseen yhteiskuntaan kun on todella vaikea kotoutua. Jos pelkkä ulkomaalaiselta kuulostava sukunimi estää työn saamisen on turha voivotella työvoimapulaa. On hyvä, että hallitus lisää monimuotoisen rekrytoinnin tukea ja ehkäisee syrjintää työelämässä.

Pitämällä huolta kotoutumisesta pidämme huolta siitä, ettei yksikään mieli särkyisi. Parempi kotouttaminen on pohja ehjemmälle lapsuudelle ja nuoruudelle sekä tie parempaan työllisyyteen ja hyvinvoinnin kasvuun. Jokaisella kun tulee olla taustastaan ja kulttuuristaan riippumatta mahdollisuus kokea olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa. Ja juuri siihen pyrkimykseen valtioneuvoston selonteko kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista vastaa.

Lue Sofia Virran ryhmäpuheenvuoro eduskunnan lähetekeskustelussa koskien hallituksen selontekoa kotoutumisen edistämisestä täältä: https://www.vihreat.fi/ajankohtaista/sofia-virran-ryhmapuheenvuoro-eduskunnan-lahetekeskustelussa-koskien-hallituksen-selontekoa-kotoutumisen-edistamisesta/