Sofia Virran salipuhe 4.4.2024 varhaiskasvatuksen lakimuutosta käsittelevästä kansalaisaloitteesta

ARVOISA PUHEMIES

Lapseni aiemmassa päiväkodissa hänen päiväkotiryhmästä puuttuivat kuukausia varhaiskasvatuksen opettajat kokonaan. Henkilöstöä oli päivittäin liian vähän ja tunsin joka kerta päiväkodin ovelta lähtiessä suurta häpeää siitä, miten me päättäjät olemme jo niin pitkän aikaa epäonnistuneet varmistamaan, että tässä maassa jokaiselle lapselle riittäisi varhaiskasvatuksessa syliä, läsnäoloa, tukea kasvuun ja kehitykseen.

Saan kentältä lähes päivittäin yhteydenottoja uupuneilta varhaiskasvatuksen ammattilaisilta. Kiitos kun olette yhteydessä ja on tähän alkuun pakko sanoa, että olen aivan älyttömän pahoillani kaikkien teidän ammattilaisten puolesta, ettemme ole päättäjinä tässä yhteiskunnassa onnistuneet huolehtimaan, että jokainen teistä saisi tehdä työtään riittävin resurssein, uupumatta.

Tiedän, miten moni vanhempi lykkää töihin menoa kun ei ole päiväkotipaikkaa – tai kun lapsen oikeuksien toteutuminen isoissa ryhmissä huolettaa.

En minä ole ainut päättäjä, joka tämän kaiken tietää, mutta miksi mitään ei tapahdu?

Olen itsekin työskennellyt aiemmin juuri lasten parissa, myös päiväkodissa. Olen koko ikäni seurannut äitini uraauurtavaa työtä varhaiskasvatuksessa. En väitä tietäväni kaikkea, mutta tiedän ainakin siivun siitä mistä puhun kun totean, etteivät varhaiskasvatuksen ongelmat eivät ole uusia ja niihin olisi pitänyt havahtua jo kauan sitten.

Yksikään päättäjä ei voi sanoa yllättyneensä alan vaikeasta tilanteesta.

Yksikään päättäjä, joka kauniisti puhuu lasten hyvinvoinnin turvaamisesta suomalaisessa yhteiskunnassa ei voi ohittaa varhaiskasvatusta.

Olen pettynyt ja kiukkuinen siitä, että vaikka mikään ei pyörisi ilman päiväkoteja, niin silti ei tunnu löytyvän riittävästi poliittista tahtoa laittaa varhaiskasvatuksen tilannetta kuntoon. Sen on muututtava.

On nimittäin surullista, että tässä salissa puhumme varhaiskasvatuksesta vasta nyt kun suomalaiset ovat sinnikkäästi kasanneet kansalaisaloitteen eduskuntaan käsiteltäväksi.

Mutta kiitos, että olette. Muuten täällä ei tänäänkään puhuttaisi tästä.

On paikallaan kiittää kansalaisaloitteen tekijöitä, allekirjoittaneita ja alan hätähuutoa esille tuoneita siitä, että nyt te pysäytätte eduskunnan tämän asian äärelle.

Kiitokset kaikuvat kuitenkin tyhjyyttään, jos poliittisten tekojen tasolla muutosta ei saada aikaan.

Vihreiden puheenjohtajana totean, että Vihreät kannattavat kansalaisaloitteen tahtotilaa turvata lasten arki varhaiskasvatuksessa ja antaa yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen, leikkiin ja turvallisiin aikuisiin turvaamalla riittävä määrä ammattilaisia jokaiseen vuoroon ja lapsiryhmään. Tahtotila löytyy myös vihreiden koulutuspoliittisesta ohjelmasta, jossa todetaan, että varmistetaan asetusten mukaisten kelpoisuuksien täyttyminen jokaisessa varhaiskasvatuksen ryhmässä ja yksikössä. Tämä on ollut vihreiden linja koko ajan.

Me olemme pitäneet varhaiskasvatuksen ääntä ja tulemme niin myös jatkossa tekemään. Mutta yksin se ei onnistu keneltäkään.

ARVOISA PUHEMIES

Ymmärrän, ettei mitään helppoja konsteja ole ratkaista tilannetta, mutta kyse on lasten oikeuksien toteutumisesta. Siitä, että jokainen lapsi tulee nähdyksi, että sylejä ja tukea kasvuun riittää ihan jokaiselle.

Puhumme sen turvaamisesta, että ryhmissä on riittävästi osaamista ja ammattilaisia rakentamassa turvallisia kasvu- ja oppimisympäristöjä. Asiasta tulee puhua, hakea aktiivisesti ratkaisuja ja ottaa koko keinovalikoima käyttöön, jotta varhaiskasvatus ja sen laatu kyetään turvaamaan.

Tiedämme tutkitun tiedon valossa miten suuri merkitys laadukkaalla varhaiskasvatuksella on lasten kasvulle ja kehitykselle, tulevaisuudelle ja koko yhteiskunnalle.

Ja me tiedämme, että laatu nimenomaan rakentuu riittävästä määrästä hyvinvoivia ja pätevän koulutuksen omaavista varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Jos meillä ei ole näitä korvaamattomia tekijöitä, ei meillä ole varhaiskasvatusta. Ja jos tekijöitä on liian vähän ja he uupuvat kohtuuttomien työolojen alla, emme voi puhua enää laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Vastuu on meillä päättäjillä. Kyse on arvovalinnoista.

Viime kaudella tehtiin oikeasuuntaisia toimia kuten lisättiin varhaiskasvatuksen opettajien koulutusta useilla ohjelmilla, palautettiin subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, alennettiin varhaiskasvatusmaksuja ja pienennettiin varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja mutta se ei riitä.

Ei ole varhaiskasvatusta ilman varhaiskasvatuksen ammattilaisia.

Viime hallitus lisäsi varhaiskasvatuksen opettajien koulutusta useilla ohjelmilla ja vuosille 2018-2022 kohdennettiin yhteensä runsaat 2 100 lisäaloituspaikkaa varhaiskasvatuksen opettajankoulutusta järjestäville korkeakouluille.

Mutta sekään ei riitä eikä riittänyt.

Jätinkin jo tuolloin kirjallisen kysymyksen siitä, miten varmistetaan, että lasten oikeudet toteutuvat kun ala kärsii henkilöstövajeesta. Kysyin miten henkilöstövajeeseen vastataan.

Tänään olen uusinut tuon kirjallisen kysymyksen nyt uudelle hallitukselle.

Hallitukselle, joka lisää varhaiskasvatuksen opettajien aloitus­paikkoja tavoitteena kouluttaa vuosittain 1400 uutta varhaiskasvatuksen opettajaa. Mutta hallitukselle, joka myös samaan aikaan leikkaa lapsiperheiltä, työntää 17 000 lasta köyhyyteen, heikentää kasvatus- ja opetusalojen veto- ja pitovoimaa tuomalla pöytään kasan epäreiluja työmarkkinatoimia.

Ja hallitukselta, joka muun muassa poistaa aikuiskoulutustuen, jolla nimenomaan varhaiskasvatukseen on kyennyt kouluttautumaan ammattilaisia kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajia, joista on huutava pula.

ARVOISA PUHEMIES

Mutta lapset, he eivät elä vain lasten yhteiskunnassa vaan päiväkotien ulkopuolella he ovat osana aikuisten hallitsemaa maailmaa. Ja silloin on selvää, että pienten päiväkotilaisten mukana päiväkotien arjessa on paljon myös sellaisia haasteita ja ilmiöitä, joihin meidän päättäjien tulisi vaikuttaa aivan muualla kuin varhaiskasvatusta koskevassa keskustelussa.

On suunnattava katse aina neuvoloista ja vanhemmuuden tuesta perheiden toimeentulon mahdollisuuksiin, sekä aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluista esimerkiksi lastensuojelun kysymyksiin. Lapset ilmentävät sitä yhteiskuntaa, jossa elävät ja sitä yhteiskuntaa me poliittisin päätöksin tässä salissa rakennamme.

Vaikka kiitokset eivät lämmitä haluan silti vielä loppuun kiittää kaikkia lasten parissa työskenteleviä ammattilaisia.

Kiitos, että teette yhtä vaativammista töistä tässä yhteiskunnassa. Kiitos kun kasvatatte pieniä kansalaisia, kiitos kun opetatte, olette läsnä, luotte turvaa ja perustaa lasten koko loppuelämälle. Kannatte joka päivä vastuuta, jonka liian harva ymmärtää kun opetatte lapsille elämää lasten yhteiskunnassa, jota arki päiväkodeissa ilmentää.

Tiedän, että te olette tänäänkin tehneet parhaanne sen varmistamiseksi, että jokaiselle pienelle riittäisi syliä, läsnäoloa, kasvun ja oppimisen tukea vaikka se on lähes mahdoton tehtävä silloin kun ammattilaisia ei ole ryhmässä paikalla tarpeeksi lasten tarpeisiin vastaamaan.

On kriittisen tärkeää, että tässä salissa tehdään sellaisia päätöksiä, joilla varhaiskasvatuksen laatu voitaisiin aidosti turvata. Ja siksi toivon, että yhtenä toimena tämä kansalaisaloite käsitellään asianmukaisesti ja sen tahtotila toteutetaan.

Sillä politiikan ytimessä pitäisi aina olla sellaisten päätösten tekeminen, joilla turvataan kaikkien lasten oikeuksien täysimääräistä toteutumista. Kaiken politiikan teon ytimessä tulisi olla turvallisen lapsuuden ja ehjän nuoruuden edellytysten turvaaminen. Sillä yhdenkään pienen mielen ei tule särkyä.