Sofia Virran ryhmäpuhe valtion talousarviosta 24.9.2024

ARVOISA PUHEMIES

En halua, että kukaan tässä maassa joutuu pelkäämään huomista ja miettimään, riittävätkö rahat ruokaan tai saako apua silloin kun sitä tarvitsee.

Elämme epävarmassa ajassa, jossa meille uskotellaan, että on pakko viedä heiltä, joilla on kaikkein vähiten. Puheet kovenevat ja vastakkainasettelu syvenee.

Samalla tutkijat varoittavat luontokadosta ja ilmastokriisistä – siitä millainen tulevaisuus meitä odottaa, jos emme toimi.

Asioiden ei tarvitse mennä niin, asiat voivat mennä myös ihan hyvin.

Voimme valita tulevaisuuden, jossa Suomi on kaikille parempi ja turvallisempi paikka elää. Voimme valita pitää siitä suomalaisesta arvosta kiinni, että heikompaa ei jätetä – ei silloinkaan kun on tiukkaa.

Ja siksi ihmettelen, miksi hallitus valitsee toisin?

Miksi te teette päätöksiä, jotka lisäävät köyhyyttä ja pahoinvointia? Leikkaukset ihmisten hoitoonpääsystä tai sosiaalipalveluista eivät tuo säästöjä, mutta ne tuovat inhimillistä kärsimystä.

Miksi te leikkaatte koulutuksesta, vaikka omien vaalilupaustennekin mukaan itsekin tiedostatte, että nimenomaan koulutukseen satsaamalla Suomi voisi olla tulevaisuuden kärkimaa osaamisessa?

Entä mihin aina tuntuu loppuvan se isänmaallisuus kun pitäisi seistä meille rakkaiden suomalaisten metsien, järvien, soiden ja tuntureiden äärellä? Ne ovat niitä maisemia, joita tässä maassa on aikoinaan puolustettu kovin uhrauksin.

ARVOISA PUHEMIES

Valehtelisin jos väittäisin, että minulla ei riittäisi ymmärrystä pääministeri Orpolle.

Minä ymmärrän, että hänellä pääministerinä on yksi missio, jonka eteen hän on valmis antamaan kaikkensa. Meillä kullakin poliitikolla on omamme. Minun missioni on tehdä kaikkeni, jotta jokainen lapsi ja nuori saisi parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Pääministeri Orpon missio on saada Suomen talous tasapainoon, eikä se ei ole helppo tavoite.

Minä en arvostele pääministerin tavoitetta enkä ole pääministerin kanssa eri mieltä siitä, pitäisikö talous saada tasapainoon vai ei. Sen sijaan olen perustavaa laatua olevalla tavalla eri mieltä keinoista ja tavasta, jolla pääministeri pyrkii tavoitteensa saavuttamaan.

Siksi pääministeri Orpo kysynkin, oletteko te miettinyt, mikä tekemienne joustojen ja vain yhden tavoitteen jahtaamisen todellinen hinta suomalaisille on?

Oletteko te miettineet, onko tämä todella se johtajuustarina, jota haluatte johtamastanne hallituksesta kerrottavan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua?

Sillä pääministeri Orpo, teidän ja hallituksenne tekemät arvovalinnat vaikuttavat siihen, millainen tulevaisuus on lapsella, joka tänään syntyy Suomeen.

Jonakin päivänä te olette vastaamassa heille, oliko teidän todella pakko tehdä ne arvovalinnat, jotka nimeänne kantava hallitus heidän lapsuudessaan teki? Oliko todella pakko syventää tuloeroja? Oliko todella pakko valita olla hiljaa sen edessä, että hallituksenne riveistä teidän hiljaisella hyväksynnällänne arvotettiin ihmisiä esimerkiksi heidän ihonvärinsä perusteella?

Sanoisitteko heille, että kaikki tämä oli vain hyväksyttävä, koska millään muulla kuin hallitusyhteistyöllä ja talouden tasapainottamisella ei ollut merkitystä?

Entä mitä sanoisitte yritysjohtajalle, jonka unelma kasvusta ja kansainvälistymisestä kaatui vain siksi, ettei ollut kansainvälisiä osaajia, joita palkata yritykseensä? Koska te joustitte hallituskumppanin ideologian edessä.

Arvon ministeri Orpo, minä toivon, että tulevaisuudessa teistä voitaisiin kertoa poliittisena johtajana, joka alkukankeuksien jälkeen sai suunnan käännettyä. Pääministerinä, joka onnistui saamaan Suomen talouden kuntoon ilman, että se aiheutti kärsimystä, köyhyyttä ja kuiluja ihmisryhmien väliin.

Ja kyllä minä uskon, että teistä on siihen – mutta ei tässä hallituspohjassa.

Inhimillisesti ajatellen, minä siis ymmärrän teitä, pääministeri Orpo. Ymmärrys on kuitenkin eri asia kuin hyväksyminen. Minä en hyväksy tapaa ja valintoja, joilla te johdatte tätä meille kaikille kovin rakasta maata.

ARVOISA PUHEMIES

Me Vihreät haluamme rakentaa Suomea, jossa on toivoa, jossa on mahdollisuuksia ja jossa on näkymä paremmasta – kaikille.

Sillä meidän politiikkojen tehtävänä on mahdollistaa, ei tehdä asioita mahdottomaksi.

Tässä budjetissa mahdollisuuksien sijaan kaikuvat valtionvarainministeri Riikka Purran sanat: “empatia ei kuulu politiikkaan”. Se näkyy muun muassa siinä, miten leikkaukset osuvat kaikkein kovimmin heihin, joilla on jo kaikkein vähiten.

Me tiedämme, että on voimia, jotka hyötyvät siitä, että viha lisääntyy, siitä että puheet kovenevat ja viholliskuvia saadaan rakennettua. Mutta jos jotain aiemmissa töissäni opin, on vihan takana aina pelko.

Ehkä yksi pelkää seksuaalivähemmistöjä, sillä ei tiedä miten osaisi kohdata heidät. Ehkä toinen pelkää maahan muuttavia ihmisiä, koska se edustaa hänelle jotain vierasta. Ehkä kolmas pelkää tasa-arvoa, sillä pelkää sen horjuttavan omaa, epäreilullakin tavalla rakentunutta, asemaa yhteiskunnassa.

Pelko on inhimillistä mutta pelon valjastaminen vihaksi ja vihan vieminen voimaksi politiikkaan on vaarallista.

Minä tiedän että pelon ja vihan hallitsema Suomi ei ole teidän missionne, ja siksi jaksan taas uudelleen varoittaa teitä siitä, että älkää toimiko tällaisen Suomen mahdollistajana ummistamalla silmiänne sille, mitä kaikkea teidän johtamanne hallituksen nimissä tapahtuu. Minä tiedän, että teillä on vahvuutta ja johtajuutta korjata kurssia.

Suomi tarvitsee pelon sijaan rohkeutta, ja sitä rohkeutta toivon teiltä löytyvän, arvon pääministeri Orpo. Eikä vielä, ole liian myöhäistä valita uudelleen, meidän missiomme kun eivät ole toisiaan vastakkain, vaan parhaimmillaan ne yhdistämällä voidaan rakentaa se aidosti vahva ja välittävä Suomi.