Sofia Virran puoluekokouspuhe 28.9.2024

HUOM! Virta puhui vapaasti ilman paperia, joten tarkat sitaatit saa puoluekokouksen striimistä.

Upea Vihreä puoluekokousväki, onpa ihana nähdä teitä, onpa ihanaa kerrankin päästä puhumaan suurelle joukolle joka ei todennäköisesti huuda välihuutoina ainkaan yhtä monta kertaa “mutta kun viime hallitus” – kuten olemme eduskunnassa tottuneet kuulemaan.

(Sofia kiittää puoluesihteeriä, puoluejohtoa, eduskuntaryhmää, puolueen työntekijöitä, perhettään.)

Meillä kaikilla on oma polku tähän hetkeen, siihen miksi me olemme tässä salissa tänään, miksi meillä on liekki tehdä yhdessä työtä sen eteen, että kenenkään ei tarvitsisi pelätä huomista. Että huominen voisi olla tätä päivää parempi.

Muistan elävästi miten seisoin puoluekokousväen edessä reilu vuosi sitten ja mietin miten suuri kunnia on astua suuriin saappaisiin. Se kiitollisuuden tunne, jota tunsin silloin on läsnä yhä vahvempana tänään.

(tauko)

Muistan myös, miten kerroin puheenjohtajavalintani jälkeisenä päivänä, ensimmäisessä puheessani puheenjohtajana, miten aikoinaan lähdin politiikkaan erään lastenkodissa tapaamani nuoren kannustamana.

Kerroin silloin teille, miten tuo nuori yhden yövuoroni jälkeen kannusti minua lähtemään mukaan politiikkaan varmistamaan, että kukaan tässä maassa ei joutuisi kamppailemaan sellaisten ongelmien kanssa joiden kanssa nämä lastenkodin nuoret olivat joutuneet kamppailemaan.

Sain tuolta samaiselta nuorelta kerran vuosia myöhemmin viestin, jossa oli erään kappaleen sanat.

Sitaatti alkaa:

“Kysyt mitä kuuluu, mä en osaa oikein vastaa jos haluut totuuden ni on ollu hiton raskasta. Mut jotenkin me aina selviydyin kaikest siit ja nyt tultiin puhuu siitä mistä ennen vaiettiin. Tiedän et tää maailma ei oo ruusuil tanssimist mut mun häissä mä tuun tanssimaan mun valssini”

Sitaatti päättyy.

Tuon kappaleen sanoihin kiteytyy tarina siitä, miten vahvojen nuorten kanssa sain työtä tehdä. Miten he yrittivät nousta jaloilleen silloinkin kun lähtökohdat olivat vaikeamman kuin moni meistä pystyy kuvittelemaankaan.

Lupasin tuolle nuorelle kerran, että jonakin päivänä ongelmat ovat ohi.

Mutta vahvinkaan ei jaksa loputtomiin.

Sain viime vuoden aikana tiedon, että hän ei koskaan tule tanssimaan häitään.

Tunnen syyllisyyttä siitä, etten pystynyt lupaustani lunastamaan. Mutta samaan aikaan tiedän, että todellisuudessa yhteiskunta petti lupauksensa siitä, että tässä maassa jokaisesta pidettäisiin huoli kaikissa tilanteissa. Ongelmiin olisi voitu puuttua aikaisemmin, me olisimme voineet tehdä enemmän.

(tauko)

Olen tuon suru-uutisen jälkeen miettinyt luottamusta paljon.

Sitä Mistä se rakentuu ja miten isssa roolissa.. miten iso merkitys sillä on, miten me päättäjät onnistumme luomaan ei pelkästään toivoa vaan luottamusta siihen, että asiat voivat mennä ihan hyvin.

Olen miettinyt paljon myös sitä, mitä yhteiskunnastamme jää, jos menetämme yleisen luottamuksen.

Mitä jää jos palkansaajat ja työnantajat eivät luota toisiinsa? Jos naiset ja miehet eivät luota toisiinsa? Entä saati jos nuoret eivät luota aikuisiin?

Nimittäin juuri luottamuksella ja toivolla paremmasta olemme tämän maan nostaneet vaikeammistakin tilanteista. Kukaan kun ei valitse vastoinkäymisiä mutta niistä selviäminen on helpompaa jos voi luottaa siihen, että yksin ei tarvitse pärjätä ja että polkuja parempaan on olemassa.

Ei minun mummini esimerkiksi valinnut neljävuotiaana paeta pommikoneita Karjalasta – mutta pieni maa ponnisteli yhdessä. Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa sen kaiken on täytynyt olla, mutta yhä tänä päivänä mummini toteaa, että eiköhän ne siitä järjesty, jos harmittelen maailman murheita.

Siihen luottamukseen nojasivat myös vanhempani, kun 90-laman jäljissä isäni taisteli pienyrittäjänä ja äiti lastenhoitajana elantoa perheelle. Muistan hyvin miten äiti aina hoki, että kun uskoo siihen mitä tekee, voi päästä tosi pitkälle. Isän kyydissä rekanhytissä taas pääsin lapsen silmin seuraamaan sitä vapauden tunnetta, jota isäni koki yrittäjänä toimiessaan – vaikka jokainen ymmärtää, että yrittäjyys on kaukana vapaudesta ainakaan vapaa-ajan määrässä. Mutta luottamus siihen, että tätä tekemällä voin raivata jotakin suurempaa sai jaksamaan. He jaksoivat painaa, koska jossakin odottaisi se inan helpompi tulevaisuus. Jos ei heille, niin ainakin heidän lapsille.

Meille opetettiin, että tittelit eivät ratkaise vaan se miten kohtelee muita ihmisiä, luontoa ja eläimiä. Opetettiin, että suurinta rohkeutta on osoittaa heikkoutta ja välittää muista silloinkin kun se on vaikeaa.

Eivät minun vanhempani rakentaneet elämäänsä rikkauksien tai vahvan koulutustaustan äärellä mutta he pystyivät rakentamaan meille lapsille edellytyksiä ponnistaa yhä korkeammalle koska saimme käydä maksutonta peruskoulua, polkupyöräillä koulun jälkeen terveyskeskukseen hammastarkastukseen ja harrastaa paikallisyhdistyksen kerhoissa.

Meille kasvoi tunne, että kun yrittää voi pärjätä mutta jos kompastuu voi apua jos sitä pyytää.

Ja on väärin, etteivät kaikki tämän hetken lapset ja nuoret tunne samoin.

Vanhainkodissa työskennellessä näin miten iso merkitys sillä on, että voi luottaa jonkun olevan vierellä kun omat voimat ehtyvät. Päiväkodissa ja koulussa työskennellessä näin, miten iso merkitys sillä on että lapset ja nuoret voivat luottaa siihen, että aikuiset tietävät että aikuiset auttavat, että

Ja sitä luottamusta minä haluan tyttärelleni ja kaikille tämän maan lapsille ja nuorille rakentaa, jotta he voivat uskoa siihen, että tässä maassa jokaisesta voi tulla mitä tahansa, että tässä maassa jokainen voi elää turvassa ja että on olemassa tulevaisuus, jossa heikompaa ei jätetä ja aikamme suurimmat kriisit on ratkaistu tutkittuun tietoon nojaten.

Luottamus rakentuu lupauksesta, siitä että tässä yhteiskunnassa saa apua silloin, kun sitä tarvitsee.

Ja sen takia, olen todella pettynyt siihen, miten tämän maan hallitus ei rakenna sitä luottamusta.

TAUKO

En voi olla ajattelematta sitä, että jos en olisi tullut valituksi eduskuntaan vuonna 2019, olisin juuri se lähisuhdeväkivaltaa kokenut, hometalovelkoihinsa uppoava sote-alalla työskentelevä yksinhuoltajaäiti, johon hallituksen rajut leikkaukset osuvat. Olisinko silloin hallituksen mielestä vain laiska tai ehkä huono oman onnensa seppä?

En voi olla ajattelematta, onko pääministeri Orpo edes koskaan kohdannut ihmisiä, joiden elämään hänen hallituksensa leikkaukset eniten vaikuttavat?

Minä olen.

Luottamus rakentuu teoista.

Voin vain kuvitella miten pettyneitä ne lukuisat perussuomalaisten äänestäjät ovat siihen, että tässä maassa leikataan rajusti nyt juuri heiltä, joita ennen vaaleja luvattiin puolustaa. Puolue kun on itse linjannut tehtäväkseen (sitaatti alkaa) “vähäosaisten, huono-onnisten ja syrjäytyneiden suomalaisten auttamisen”, (sitaatti päättyy.)

On vaikea uskoa miten luottamus voisi säilyä tilanteessa, jossa oman puolueen puheenjohtaja leikkaa sakset kädessä nimenomaan “vähäosaisiin, huono-onnisiin ja syrjäytyneisiin”.

Ja jaan tuon pettymyksen. En todellakaan odottanut tältä hallitukselta paljoa – mutta jotenkin kuvittelin, että tässä maassa olisi ollut sen verran valtaa pitävillä kunniakkuutta jäljellä, että lapsista, köyhimmistä ja sairasta silloinkin kun on vaikeaa. Sillä eikö se ole sitä perussuomalaistenkin kuuluttamaa isänmaallisuutta jos mikä?

Luottamus rakentuu siitä, että voi kokea päättäjien ymmärtävän omaa arkea – tai ainakin välittävän miten toisenlaista arkea elävillä menee.

On vaarallista jos poliittiset päättäjät etääntyvät ihmisten arjesta. On epäreilua alkaa toistamaan mantraa siitä, että kaikki on ”vain itsestä kiinni” siinä kohtaa kun sattuu itse onnistumaan kipuamaan vallanjakkaralle. Harva sinne kun yksin olisi yltänyt.

Vai uskooko joku todella, että tässä maassa valtaan voi vain päästä jos haluaa? Uskooko yksikään hallituksen ministeri omia väitteitä itsekkään, että tässä maassa voi vaan päättää olla olematta köyhä tai pienituloinen? Että voi vaan päättää ettei sairastukkaan vakavasti tai ettei autakkaan hoivaa tarvitsevaa läheistä kuten vammaista lasta tai ikääntyvää vanhempaa?

Juuri sen vuoksi meillä on hyvinvointivaltio, että me pidämme yhdessä huolta silloin, kun toisen polku uhkaa katketa vastoinkäymisten edessä.

Vaarallista on paitsi päättäjien etääntyminen ihmisten arjesta, myös valtaan takertuminen.

Ja siksi käännän katseeni Petteri Orpon suuntaan.

Ymmärtääkö pääministeri minkälaisen askeleen Suomi otti kohti Yhdysvalloissakin nähtävää kahtia jakoa kun kokoomus alisti itsensä perussuomalaisten kanssa tehtävään hallitusyhteistyöhön?

Ja juuri siksi tässä maassa pitäisi olla ennen kaikkea huolissaan siitä, minkälainen kokoomus tulevina vuosina nähdään.

Olen silti sitä mieltä, että emme saa keskittyä liikaa perussuomalaisiin en nimittäin mitenkään usko, että suomalaiset jaksaisivat loputtomasti vihanlietsontaa ja ilkeämielisiä somekuvia. Me olemme nähneet, millaiseen sekoiluun se on johtanut Amerikassa enkä usko, että suomalaiset olisivat valmiit päästämään tilanteen vastaavaksi täällä kotimaassa.

Valtaan ei pitäisi takertua hinnalla millä hyvänsä.

Ja juuri sitä me nyt näemme. Hallitusyhteistyön nimissä ollaan valmiita hylkäämään niin sivistys kuin tasa-arvokin.

Sellaiselle ajattelulle, jossa kaikkialla nähdään vain rappiota ja rappiolle syylliseksi vähemmistöjä, ei pidä avata ovea senttiäkään.

Oppositiopuolueen puheenjohtajan olen varmasti jäävi totemaan, että kokoomus ei näytä enää tutulta – mutta mitä viime aikaiseen uutisointiin on uskominen, on osa omistakin joutunut toteamaan, ettei sivistysporvaripuolue ole enää entisellään. Liuku konservatiivisuuteen on hämmentävänkin nopea ja tilanne on varmasti hankala monille liberaaleille kokoomuslaisille.

Niin ilomielin kun toivotankin jokaisen kokoomuksen nykymenoon pettyneen sivistysliberaalin tervetulleeksi meille, aidosti pidän Suomen kannalta ongelmallisena jos kokoomus pääministeri Orpon johdolla jatkaa sivistyksen, tasa-arvon, liberaaliuden ja kansainvälisyyden myymistä vain todeten “koska hallitusohjelma”.

Jotta tässä maassa ihmiset voivat luottaa tulevaan, on heidän voitava luottaa siihen, että maan päättäjillä on kykyä rakentaa yhdessä silloinkin kun kaikesta ei olla täysin samaa mieltä.

Siksi en rehellisesti usko, että olisi niiden suomalaisten etu, joihin leikkaukset osuvat että minä oppositiojohtajana vain kasaisin kilometrin mittaisia epäkohtalistoja – mikä tämän hallituksen aikana olisi helppoa – vaan on kyettävä rakentamaan siltoja silloinkin kun niiden polttaminen näyttäytyisi helpommalta.

Tällä viikossa salissa kerroin pääministeri Orpolle, että minä ymmärrän häntä.

Totesin hänelle, että minä ymmärrän hänellä olevan pääministerinä yksi missio, jonka eteen hän vaikuttaa olevan valmis antamaan kaikkensa.

Hänen missionsa on saada Suomen talous tasapainoon – eikä se ole helppo tai huono tavoite.

Kerroin, että minä en arvostele pääministerin tavoitetta enkä ole pääministerin kanssa eri mieltä siitä, pitäisikö talous saada tasapainoon vai ei. Sen sijaan olen perustavaa laatua olevalla tavalla eri mieltä keinoista ja tavasta, jolla pääministeri pyrkii tavoitteensa saavuttamaan.

En usko, että pääministeri Orpo haluaa jäädä historiankirjoihin johtajan, joka lisäsi railoja suomalaisten välillä. Ja siksi toivon, että hän ymmärtää, että hänellä on tilaa valita toisin. Me Vihreät voimme tarjota hänelle mahdollisuuden pitää kiinni missiostaan mutta samalla valita uudelleen tavan jolla hän sen toteuttaa. Ei talouden tasapainottamiseen tässä maassa tarvita perussuomalaisia.

Haluankin lähettää painavan viestin pääministeri Orpolle sinne kotikatsomoon, että vielä ei ole myöhäistä valita toisin. Uskon, että mietitte paitsi nimeänne kantavan hallituksen seurauksia Suomelle, myös sitä, minkälaista johtajuustarinaa teistä tulevaisuudessa kerrotaan. Kerrotaanko heikosta johtajasta, joka antoi railojen suomalaisten välillä kasvaa vai kerrotaanko rohkeasta arvojohtajasta, joka kykeni korjaamaan kurssiaan. Ja jos te olette vielä valmiita valitsemaan toisin, on meillä valmius tukea teitä.

Sillä Vihreät on puolue, jolla on kyky tehdä rakentavaa ja tuloksellista yhteistyötä. Vihreät on puolue, jolla on valmius kantaa vastuuta, valmius rakentaa yhteistyötä sekä valmius luoda ratkaisuja aikamme suurimpiin haasteisiin.

Me olemme tuoneet pöytään vuosi sitten hallituksen talouspolitiikalle uskottavan vaihtoehdon, jossa olisimme itse asiassa ottaneet hallitusta vähemmän velkaa mutta panostaneet enemmän lapsiin, nuoriin, koulutukseen ja luontoon. Vaihtoehdon, jossa työn verotus olisi laskenut, mutta ympäristölle haitallista toimintaa olisi verotettu tiukemmin. Ja me tulemme tuomaan tänäkin syksynä vaihtoehtobudjetin, jossa luvut ovat uskottavat mutta keinot vähemmän haitalliset Suomelle ja ympäristölle kuin kokoomuksen ja perussuomalaisten ryhmätyönä tekemät.

Pääministeri ei siis voi väittää, etteikö vaihtoehtoja olisi.

HYVÄT VIHREÄT

Me teemme politiikkaa, jotta voisimme muuttaa asioita paremmaksi. Ja me ymmärrämme, että se vaatii yhteistyötä ja kompromisseja. Ne ovat kuitenkin eri asia kuin omien arvojen hylkääminen.

Minä uskon, että pääministeri voisi saada muodostettua tähän maahan uskottavan hallituksen, joka ei sekoile tai päädy jatkuvasti vain leikkaamaan samoilta, jo valmiiksi heikoilla olevilta ihmisryhmiltä. Kyllä iso osa päättäjistä ymmärtää, että aikamme isoimmat riskit niin ilmastokriisistä luontokatoon kuin työvoimapulasta talouden tasapainoon, tulee ottaa tosissaan.

Mutta tarvitaan johtajuutta.
Muutos on mahdollista koska muutos on valinta.

Jokainen tässä salissa kuitenkin ymmärtää, että jos politiikassa haluaa aidosti vaikuttaa, on kyettävä käyttämään pelimerkkinsä oikeilla hetkillä viisaasti. Minusta on selvää, että tulevaisuus näyttäisi valoisammalta, jos me Vihreät pääsisimme vaikuttamaan siihen, miten valtion talous tasapainotetaan. Me olisimme valmiita joustamaan, kunhan tämä maa sillä tavoin voisi valita pienemmän pahan tien. Me olisimme valmiita käymään kipeitäkin neuvotteluita, kunhan lopputulos olisi parempi kuin nykyinen.

Sillä se mitä tässä maassa nyt tehdään, tulee kalliiksi niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Minä olisin valmis käymään hyvinkin paljon, hyvinkin vaikeita neuvotteluja ja tekemään kompromisseja jos sillä voisimme säästää vaikeimmissa tilanteissa olevia ihmisiä leikkauksilta, jos voisimme sillä torpata päästöjä lisääviä päätöksiä tai suojella suomalaista luontoa siitä leikkaamisen sijaan.

Uskon siis siihen, että siltojen rakentamisella saadaan aina aikaan enemmän ja kädenojennuksia tarvitaan.

(Tauko)

Mutta sanon kyllä myös sen suoraan, että jos pääministeri jatkaa valitsemallaan tiellä, niin Vihreät tulevat jatkossakin tekemään oppositiossa kaikkensa, jotta hallituksen aiheuttamat vahingot Suomelle saadaan minimoitua.

Me emme tule päästämään pääministeriä helpolla,
Me emme tule olemaan hiljaa sen edessä, että köyhyyttä lisätään, ilmastokriisiä- ja luontokatoa kiihdytetään ja Suomea käperettään sisäänpäin.

Sillä poliittikojen tehtävä on luoda mahdollisuuksia – ei mahdottomuuksia, kuten nykyinen hallitus tekee.

Me paljastamme hallituksen bluffin siitä, että olisi muka pakko leikata juuri lapsilta, luonnolta ja tulevaisuudesta vain siksi, että tulevilla sukupolvillakin olisi mahdollisuus siihen kaikkeen samaan hyvään ei pidä paikkansa.

Koska jos nämä kaikki hallituksen kaavailemat leikkaukset toteutetaan, ne voivat kyllä näkyä hetkellisesti viivan alla hyvinä lukuina mutta kun katsotaan viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden päähän, ne tulevat maksamaan Suomelle paljon.

Ja silloin kukaan ei muista pääministeri Orpon missiota, Mutta pääministeri Orpo, minä lupaan tulla teitä silloin muistuttamaan tästä puheestani. Minä lupaan tulla muistuttamaan teitä näistä sanoistani: muutos ei koskaan ole helppoa, mutta se on aina mahdollista.

On mahdollista valita rakentaa Suomea,

Ei anneta suunnan valua siihen, että Suomessa tasa-arvoinen ja laadukas koulutus kaikilla asteilla ei enää tarjoaisi jokaiselle ponnahduslautaa elämään. Ei anneta suunnan valua siihen, että varhaiskasvattajat ja opettajat uupuvat, vaan heitä on oltava tarpeeksi, jotta heillä on aikaa kohdata lapset ja nuoret yksilöinä ja tehdä omaa työtänsä eli opettaa. Eikä anneta suunnan valua siihen, että vain varakkaasta taustasta ponnistavilla on varaa koulutukseen, koska kun takaamme koulutuksen mahdollisimman monelle, lisäämme tähän maahan hyvinvointia ja varmistamme, että korkea osaaminen on jatkossakin Suomen valttikortti maailmalla.

Ei anneta tämän hallituksen tuottaa pettymystä tuleville sukupolville, vaan tehdään kaikki mahdollinen ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttämiseksi. Varmistetaan, että Suomessa on puhdasta sähköä ja että Suomi on kestävän liikenteen esimerkkimaa. Käytetään maamme vihreä kulta, puu, paremmin kuin vain poltettavaksi. Oikeilla ratkaisuilla Suomi voi menestyä ja olla vihreän siirtymän voittaja. Oikeilla, riittävillä ratkaisuilla me voimme taata sen, että myös tulevilla sukupolvilla on ympärillään upea luonto ja terve planeetta.

Eikä anneta tämän hallituksen tehdä Suomesta maata, jonne kukaan ei halua saapua tämän maan rajojen ulkopuolelta. Väestömme vanhenee, joten tarvitsemme lisää tekijöitä ja osaajia maailmalta. Valitaan siis houkutella heidät Suomeen pois työntämisen sijaan. Siten meillä on jatkossakin varaa pitää huolta jokaisesta.

Ja siitä minä haluan tänään täällä muistuttaa myös teitä, hyvä puolueväki. Muutos on aina mahdollinen.

Se on sitä silloinkin kun tuntuu, että se on aivan älyttömän vaikeaa.

Mutta muutos ei ole mahdollista ilman rohkeutta. Rohkeutta toimia silloinkin kun se on vaikeaa tai silloinkin kun se yritetään tehdä pelottavaksi.

Ja sitä muutosta teistä jokainen tahoillanne tekee.

Jos tulee hetki, jolloin kunta- tai aluepolitiikassa ajattelette, että panoksenne olisi turhaa, minä muistutan teitä, että panoksenne ei ole turhaa, me emme luovuta.

Jos tulee hetki, jolloin vaalikampanjan tekeminen tuntuu turhalta, minä muistutan teitä, että kampanjointinne ei ole turhaa, me emme luovuta.

Ja jos tulee hetki, jolloin ajattelette, että äänestäminen on turhaa, koska mikään ei muutu kuitenkaan, minä muistutan teitä, että demokratian turvaaminen ei koskaan ole turhaa vaan jokaisella on merkitystä, me emme luovuta.

Ja minä muistutan teitä siitä, että se kaikille parempi tulevaisuus on oikeasti mahdollinen! Ihmiskunnalla on tässä ajassa enemmän tietoa, teknologiaa ja osaamista ratkoa aikamme suurimpia haasteita kuin koskaan ennen. Ei muutos parempaan vaadi sataa vuotta, se vaatii vain päättäjiltä tahtoa ja rohkeutta.

Muutos ei tapahdu, jos me vain odotamme, että joku toinen, joku muu tulee tekemään sen. Me olemme muutosvoima ja vain yhdessä synnytämme muutoksen. Me voimme palauttaa suomalaisten luottamuksen tähän yhteiskuntaan ja tulevaan.

Ja arvoisat puoluekokousedustajat ja puoluekokousväki, läsnäoleva media ja yleisö kotikatsomoissa,

Alussa kerroin lastenkodin nuoresta, joka päätti elämänsä, koska hänen luottamuksensa parempaan huomiseen loppui.

Haluan lopuksi tuoda vastapainoksi myös valoisan esimerkin eräästä toisesta lastenkodin nuoresta, joka on nykyään pienen lapsen isä ja kiertää kouluja puhumassa nuorille mahdollistaakseen sen, että jokainen nuori löytäisi paikkansa tässä yhteiskunnassa. Tämän nuoren luottamus parempaan huomiseen ei ole sammunut: hän on onnellinen ja löytänyt elämälleen tarkoituksen.

Haluankin siksi aivan lopuksi muistuttaa teitä siitä, että aina on enemmän toivoa kuin toivottomuutta, aina on enemmän välittämistä kuin väliinpitämättömyyttä.