Sofia Virran puhe Vihreiden puoluevaltuustolle Turussa 14.9.2024

ARVOISA PUOLUEVALTUUSTO

Upea nähdä teitä, tätä joukkuetta katsoessa aina muistaa, miten valtavasti on toivoa. Miten paljon on ihmisiä, jotka tekevät työtä pelottomasti kaikille turvallisemman ja paremman maailman eteen. Ei vain itselle tai omille kavereille kuten maan hallituksella on tapana.

Ja sitä tahtoa tarvitaan tarvitaan nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Me olemme nyt vuoden aikana nähneet, miten hallitukselle ei tee tiukkaa jättää ihmisiä jälkeen. Suomalainen arvo siitä, että kaikki pyrittäisiin pitämään pienessä maassa mukana, se on kadonnut. Tilalla on kehitys, joka on askeleita taaksepäin. Kehitys, jonka äärellä pitää olla hereillä.

Sillä silloin kun tietyt tahot yrittävät lietsoa, harhauttaa ja hämmentää itse kulttuurisodiksi nimeämillään mutapaneilla esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on meidän pidettävä katse kokonaisuudessa. On katsottava mitä tapahtuu perustuslakivaliokunnassa, miten virkanimitykset hoidetaan. On kiinnitettävä huomiota kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten kapeuttamiseen ja median sekä tutkijayhteisön kritisointiin ministeritasolta. On kuunneltava tarkkaan miten vihapuhetta normalisoidaan ja ihmisryhmien vastakkainasettelua siedetään hallitusyhteistyön nimissä.

Sillä se miten nykymuotoista Suomea nakerretaan, ei ole sattumaa. Katsokaa vaikka kansainvälistä kehitystä. Me näemme nyt muutosta kohti jotakin sellaiseen yhteiskuntaan, johon me emme halua Suomea vietävän.

Kuten eräs nuorisotyöntekijä mulle edellisiltana somessa kirjoitti, sitaatti alkaa:

“Tämänhetkinen korkein valtiovalta kun murentaa oikeastaan kaikkea, mistä minä olen ollut suomalaisena ylpeä.”
Se, miten tätä maata Orpo-Purran-hallituksen toimesta johdetaan, näyttää lähinnä sekavalta tai huonosti käsikirjoitetulta sketsiltä. Sekoilun edessä ei kuitenkaan saa hämääntyä, sillä hallituksen toiminnassa ei ole kyse viihteestä vaan vallasta. Hallituksella on valta päättää meidän suomalaisten asioista, ja niillä päätöksillä, joita tämä hallitus tekee, on hyvin vakavia seuraamuksia.

ARVOISA VIHREÄ PUOLUEVALTUUSTO

Olin viime keväänä kävelemässä kotiin yhdestä eurovaalipaneelista kun sain puhelimeeni viestin eräältä nuorelta, joka kertoi jääneensä kodittomaksi. Lähettäjä oli yksi heistä, jonka kohtasin lastensuojelussa työskennellessäni. Yksi heistä, joiden elämää vain harva poliitikko kykenee edes kuvittelemaan.

Kun näin tuon nykyisellään jo nuoren aikuisen istuvan siellä katukivetyksellä koiraa silitellen, kitarakotelo ja muutama laukku vierellään mietin miten me emme onnistu yhteiskuntana auttamaan ajoissa ja miten me epäonnistutaan yhä edelleen?

Nuori tuli halaamaan ja totesi,
”Sori kun häiritsin, tiedän että sulla on kiire ja tärkeämpääkin tekemistä mutta ei ollut ketään muuta kenelle soittaa.”

Ei ole tärkeämpää tekemistä kuin pitää huolta. Yhdessä me muodostamme tämän maan ja sillä miten vieruskaveri voi on vaikutusta aina myös omaan elämään. Halusi tai ei, niin yhteiskunta toimii.

Ja on ongelmia ollut köyhyyden, eriarvoisuuden sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa ollut aiemminkin – juuri siksi tulee pyrkiä rakentamaan ja remontoimaan, ei rikkomaan. Hallitusta pitää haastaa enemmän siitä, onko heillä mitään käsitystä suomalaisten arjesta, onko pääministeri Orpo edes tavannut yhtäkään näistä ihmisistä, joiden arjen peruspalikoista hänen hallituksensa leikkaa?

Sillä minä olen. Olen tavannut työssäni koulussa, lastensuojelussa tai vanhainkodissa ihmisiä, joille elämä on ollut vaikeaa ja kyllä siellä kentällä oppii nöyräksi sen suhteen, että kukaan ei valitse kaikkia vastoinkäymisiä, joita elämä eteen tuo. Kyllä siellä oppii, etteivät ihmiset ole lukuja taulukoissa vaan heillä on kasvot ja elämäntarinat.

Mietin aina kun hallitus höpöttää ahkeruudesta ja ahkerista ihmisistä, että pitääkö hallitus minua esimerkiksi laiskana? Fakta kun on, että jos en olisi kansalaisten luottamuksella eduskuntaan päässyt, olisin hometalon velkojen kanssa kipuileva, lähisuhdeväkivaltaa kokenut sote-alalla työskentelevä yksinhuoltaja – ja monen hallituksen tekemän leikkauksen kohde.

On aivan mahdoton käsittää, miten hallitus kuvittelee kääntävänsä Suomen suunnan mihinkään parempaan vetämällä maton niiden ihmisten jalkojen alta, joille elämä on jo ollut pelkkää selviytymistä.

ARVOISA PUOLUEVALTUUSTO

Me emme päästä hallitusta helpolla, sillä me tiedämme miten monen ihmisen arjessa on tänäänkin hätä ja huoli siitä, mitä tässä maassa tapahtuu. Pelko siitä toimiiko jatkossa enää mikään, riittääkö rahat ruokaan? Saako oma nuori koulutuksen? Saavatko omat vanhemmat ikääntyessään hoivaa? Pääseekö itse lääkäriin jos tarve on? Onko mökkirannan vesi enää koskaan uimakelpoista? Saako muualta Suomeen muuttanut kumppani elää vailla syrjintää? Löytääkö omaan yritykseen työntekijän tai loppuuko mikroyrittäjänä voimat?

Huolien listaa voisi jatkaa pitkään.

Ja siksi Suomi tarvitsee hallituksen, joka tuo toivoa, ei vie sitä.

Haluan kysyä hallitukselta, miten he tuovat toivoa sille pienen kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltajavanhemmalle, joka tekee kaikkensa turvatakseen lapselleen yhdenvertaiset mahdollisuudet elämään? Leikkaamallako asumistuesta ja vammaispalveluista?

Miten hallitus luo uskoa tulevaan sille nuorelle, joka on yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt enemmän kuin hallitus koskaan ponnistaa lähtökohdista, joissa jääkaappi on ollut aina tyhjä, joissa aikuisen käsi ei ole tarkoittanut turvaa vaan kipua ja jossa koulussa on aina saanut kuulla olevansa erilainen kun ehjiin vaatteisiin tai uuteen koulureppuun ei ole ollut varaa? Leikkaamallako sen ainoan turvallisen aikuisen poistamalla nuorelta oikeuden lastensuojelun jälkihuoltoon? Entä sille opiskelijalle, jonka koulutuspolku tyssää asunnottomuuteen?

Mitä hallitus haluaisi sanoa hänelle, joka pitkän uran tehtyään vastaanottaa nyt päivittäin sen surullisen sähköpostin, jossa todetaan, että valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun. Työttömyys ei aina todellakaan ole oma valinta eikä köyhyyden lisääminen toimeentulosta leikkaamalla työnnä työelämään jos työtä ei yksinkertaisesti saa. Samaa voisi kysyä, että miten hallitus itse näkee helpottavansa sen puolisonsa luokse Suomeen muuttaneen ihmisen elämää, joka ei saa työtä kun ei oma kantasuomalaista nimeä ja joka pelkää kadulla yksin liikkuessaan vain ihonvärinsä vuoksi? Sanat kun luovat todellisuutta.

Niin. Ihmisten ääni kun ei tämän hallituksen toiminnassa kuulu.
Esitänkin toiveen, että hallitus kapuaisi joskus alas sieltä norsunluutornistaan tapaamaan niitä ihmisiä, joiden elämää dramaattisesti muuttavia päätöksiä he sakset kädessä tekevät.

ARVOISA PUOLUEVALTUUSTO
Julkaisemme tänään tuoreen sosiaali-, terveys- ja pelastuspoliittisen ohjelman. Lämmin kiitos työryhmälle ahkeroinnista, asiantuntijoiden kuuntelemisesta ja ihmisen asettamisesta työnne keskiöön.

Lienee paikallaan postittaa ohjelma pääministerille, sillä hallituksen käsiin kun ojennettiin – ei täydellinen – mutta kehityskelpoinen sote, josta hallitus ensitöikseen päätti irrottaa nurkkapultit, vaarantaen koko uudistuksen onnistumisen. Painopisteen siirtäminen kalliista erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon saati ennaltaehkäisyyn ei onnistu laittamalla hyvinvointialueet tekemään jättimäiset leikkaukset pika-aikataululla. Silloin vain tehdään hölmöjä leikkauksia ja maksetaan myöhemmin enemmän.

Jokainen julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa asiakkaana tai työntekijänä ollut tietää, ettei siellä neuvoloissa, terveyskeskuksissa, päivystysosastoilla, teholla tai sosiaalityöntekijöiden vastaanotoilla lastensuojeluyksiköistä puhumattakaan ole mitään pikasäästökohteita. Jos ihminen on sairas, hän on sairas ja silloin hoitoa tarvitsee.

Hätäisesti tehtyjen – pahimillaan vaarallisten – leikkausten sijaan tulisi laittaa paljon palveluita käyttävien ihmisten hoitopolut kuntoon. Tilastojen valossa noin 10 prosenttia paljon palveluita tarvitsevista muodostaa 80 prosenttia sosiaali- ja terveyspalveluiden kuluista. Siksi Vihreät kannattavat omatiimimallin nopeaa edistämistä, jotta omalääkärimallin idean mukaisesti – mutta laajempaan ammattilaisjoukkoon pohjaten- saamme lisää hoidon jatkuvuutta ja vaikuttavuutta.

Toimintaa pitää siis kehittää – ja varmasti myös karsia, mutta ensin pitää tietää miten ja mistä, jotta päätökset voidaan tehdä fiksusti ja tavalla joka ei aiheuta inhimillistä hätää ja kalliimpia kuluja myöhemmin. Kaksi vuotta lisäaikaa alijäämän kattamiseksi voisi tehdä jo paljon.

Sillä nykytilanne, jossa kaikesta karsitaan, rekrytointikieltoja asetetaan, ammattilaisia uhataan irtisanoa ja jäljelle jäävien työtaakkaa kasvattaa on myös kohtuutonta koko sosiaali- ja terveyspalveluiden kenttää ajatellen – ja työvoimapula on jo käsissä oleva pommi, joka vain pahenee. Sairaanhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijtä, fysioterapeutit, lastensuojelun henkilöstö, suuhygienistit, lähihoitajat, terapeutit, kotihoito (mitä muita) ovat olleet valtavassa mylleryksessä historiallisen suuren organisaatiouudistuksen keskellä ja nyt tehtävät säästöt kiristävät tilannetta entisestään. Meillä ei ole varaa menettää heistä yhtäkään muualle, sillä ilman tekijöitä ei yksinkertaisesti ole palveluitakaan.

Olen todella surullinen siitä arvostuksen puutteesta, jota hallitus näille ammattilaisille osoittaa. Kaiken tämän lisäksi hallitus haluaa lukita matalapalkkaiset naisvaltaiset alat ikuiseen palkkakuoppaan uudella palkkamallilla. Voisiko välinpitämättömyyttä ja suoranaista halveksuntaa enää selvemmin näille aloille näyttää?

En esimerkiksi usko, että sosiaaliturvaministeri Grahn-Laasosta on käynyt juttelemassa sen kotihoidossa työskentelevän kanssa, jotka joutuvat luopumaan kodistaan hallituksen muun muassa asumistukea koskevien päätösten vuoksi? Onko ministeri itse käynyt kertomassa näille ihmisille, että heidän ahdinkoonsa on hallituksen mukaan ratkaisuna “mennä töihin”? Ehkä retoriikan hölmöys kävisi ilmi, kun ministeri itse hoksaisi siellä kotihoidon konttorissa seistessä, että nämä ihmiset ovat jo töissä! Hallituksen arvostus työlle vaan ei tunnu riittävän kuin ylimpiin tulodesiileihin.

Emmekä saa unohtaa, että omaishoitajat ovat kriittisen tärkeä osa sote-järjestelmää. He hoitavat kotona jopa 350 000 läheistään, jotka muutoin tarvitsisivat laitoshoitoa. Heidät tulee nähdä, heitä tulee tukea ja heidän voimavarojaan vahvistaa konkreettisin keinoin, ei vain korulauseissa.

ARVOISA PUOLUEVALTUUSTO

Suomalaiset eivät osta bluffia, jossa hallitus ensin itse tönäisee kumoon ja perään tarjoaa laastaria avohaavaan.
Me emme niele hallituksen höpötyksiä siitä, miten he muka vähentäisivät nuorten rikollisuutta tai väkivaltaa marssimalla estradille viiden tai kuuden miljoonan euron nuorisopaketin kanssa. Me käynnistämme taskulamput ja osoitamme pimeyteen ministerien selkien takana: sinne yritetään häivyttää ne satojen miljoonien leikkaukset lapsiin, nuoriin, perheisiin. Me teemme näkyväksi sen, että tämä hallitus itse leikkaa edellytyksistä rikoksettomaan nuoruuteen.

Emmekä me nieli bluffia siitä, että tämä hallitus olisi todella sitoutunut Suomen luonto- ja ilmastotavoitteisiin, kun se samaan aikaan tekee historialliset leikkaukset luonnonsuojelun rahoitukseen, eikä tuo eduskuntaan yhden yhtä esitystä luonnon tilan parantamiseksi. Me teemme näkyväksi hallituksen satumetsäkriteerit ja katteettomat kädenpuristukset, sillä tämä hallituksen luontopolitiikka on lähinnä tyhjää puhetta ilman yhtään konkreettista muutosta lainsäädäntöön.
En malta olla toteamatta, että luulisi hallituksen oppineen jo eräältä nimeltä mainitsemattomalta metsäjätiltä, että homma ei toimi niin, että ensin voi kaivaa kuoppaa metsäkoneen kokoisella kauhalla lupausten alta ja sitten teelusikalla sirotella hiekanmurusia päälle.

Välillä toivoisin, että hallitus todella vain olisi niin hölmö, ettei se ymmärrä toimiensa vaikutuksia. Se olisi vähemmän vaarallista. Meistä päättäjistä jokainen kuitenkin tietää, että hallituksella on käytettävissään kaikki tieto, data, luvut, asiantuntijoiden arviot, lapsivaikutusten arvioinnit ja kansainväliset kokemukset päätöksenteon tueksi. Kyllä hallitus siis tietää mitä tekee.

Todellisuus avautuu uudessa valossa kun asian esittää näin päin: mikä puolue hyötyy jos esimerkiksi nuorten ongelmat kaduilla eivät vähene ja jos ne saa millään ilveellä linkitettyä maahanmuuttoon? Viiden pisteen vihje: sama puolue, joka viljelee retoriikassaan pelkkää vihaa ja vastakkainasettelua. Sama puolue, joka lietsoo pelkoa kasvattaakseen kannatustaan. Pelon ja vastakkainasettelun lietsomiseen se tarvitsee vihollisen, ei väliä miten keinotekoisen. Ei Perussuomalaiset halua näitä ongelmia ratkoa. Heidän kannatuksensa perustuu niihin.

Olen aivan varma, että Perussuomalaisia äänestäneet hyvät ihmiset vilpittömästi toivovat ongelmien vähenevän. Heidän motiivinsa on varmasti ollut aito huoli asioiden tilasta niin kuin se on heille haluttu esittää. Mutta kun katsoo tapaa jolla perussuomalaisten johto hallituksessa leikkaa juuri niistä tekijöistä, joilla nuorten pahoinvointia oikeasti voitaisiin poistaa, soi mielessä lähinnä hallituksen yhden oman kampanjan vahingossa rehellinen sanoitus: “me puhumme teoin”. Ja mitä ne teot ovat olleet? Perussuomalaiset myi ensitöikseen pienituloiset ja palkansaajat Kokoomuksen kanssa tehtävän yhteistyön nimissä.

Entäpä Kokoomus? Mietitäänpä. Jos suomalaiset eivät luota siihen, että terveyskeskuksesta saa apua, kun sitä tarvitsee, niin veronmaksuhalukkuus keski- ja hyvätuloisten keskuudessa romahtaa, vakuutuspohjainen järjestelmä vahvistuu ja yksityiset terveysjätit käärivät valtavat voitot. Mikä puolue hyötyy? Hallitus leikkaa julkisesta terveydenhuollosta, ja samaan aikaan sysää puoli miljardia kela-korvauksiin. Tutkimusten mukaan, se ei vähennä hoitojonoja vaan on lähinnä tietoinen tulonsiirto hyväosaisille. Miksi? Mikä puolue hyötyy?

Tämän vuoksi pääministeri tuskin menettää sekuntiakaan unta pohtien, miten saisi terveyskeskukset ja julkiset palvelut toimimaan. Pääasia, että pörriäiset pörrää – paitsi ei siellä metsässä, josta puut hakattiin kädenpuristuksista huolimatta.

___________________
ARVOISA PUOLUEVALTUUSTO

Hallitus on kirjoittanut karmivan iltasadun siitä, kuinka on “pakko” leikata juuri lapsilta ja nuorilta, koulutuksesta ja luonnon suojelemisesta. Se ei ole totta. Se on vain kyyninen perustelu hyvinvointivaltion tuhoamiselle. Se on vale jonka varjolla meiltä ollaan viemässä yksi suomalaisuuden keskeisistä ideoista: se, että tässä maassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, lähtökohtiin katsomatta.

Politiikassa ei ole pakkoja. On vain arvovalintoja. Ja kun hallitus itse sanoo puhuvansa teoin, katsotaan niitä tekoja. Nämä päätökset eivät kerro pakosta. Ne kertovat kokoomuksen ja perussuomalaisten arvoista. Taloutta pitää sopeuttaa, mutta ei näin.

On meidän tehtävämme jaksaa muistuttaa, että Suomi voi valita toisin. Asioiden ei tarvitse mennä näin. Ne ongelmat, joiden kanssa tämä maa kamppailee aina kestävyysvajeesta luontokatoon ja koulutustason laskusta terveyskeskusten ruuhkiin, ovat korjattavissa. Kaikki voi mennä myös ihan hyvin.

Meillä on tässä ajassa enemmän tieteen, tutkimuksen, teknologian ja osaamisen mahdollistamia avaimia aikamme suurimpien haasteiden ratkaisemiseen kuin koskaan ennen. Minä haluan, että me Vihreät tuomme kaiken tämän hallituksen aikaansaamaan hulluuden ja kaaoksen keskellä ihmisille toivoa, tutkittuun tietoon pohjaavia ratkaisuja ja rohkeutta toimia silloinkin, kun eri mieltä oleminen yritetään tehdä pelottavaksi.

Sillä moni luottaa meihin, emmekä me tule sitä luottamusta pettämään. Ja siksi me teemme työtä kaataaksemme tämän hallituksen, sillä vain silloin Suomella on mahdollisuus valoisampaan tulevaisuuteen.