Sisävesien laatu on muodostunut krooniseksi ongelmaksi

Maailman luontopäivänä 3.3. voimme juhlia Suomen luontoa ja sille ominaisia tuhansia vesistöjämme. Hyvinvoivat vedet eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Varsinkin pienvedet, lähteet, purot ja norot, ovat hälyttävän heikossa tilassa.

Vaikka pinta-alaltaan tai vesimäärältään pienvedet eivät ole kuin prosentteja Suomen makeasta vedestä, on vaikutus luontoon ja luonnon virkistyskäyttöön suuri. Mökin rannan leväongelma, järven nuhjaantuminen, verkkojen tai katiskan limoittuminen ovat epämieluisia ilmiöitä.

Mitä pitäisi tehdä? Moni on aloittanut keskustelut mökkinaapureiden tai paikallisten asukkaiden kanssa sekä halunnut käynnistää kunnostustoimet yhdessä osakaskuntien kanssa. On tietenkin oikein, että ihmiset huolehtivat lähiympäristöstään, mutta vain näillä toimilla Suomi ei ole tähän päivään mennessä saanut aikaan EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin asettamaa vesistöjen hyvää tilaa. EU:n vesistödirektiivin tavoitevuosi oli alun perin 2015, ja nyt viimeinen takaraja mahdollisella poikkeusluvalla on jo neljän vuoden päässä 2027.

Vesistöjen tilan parantamisella on kiire, sillä kun järvemme päästetään huonoon kuntoon, tulee kunnostuksesta vaikeampaa ja kallista. Suomalaisille järvet, joet ja Itämeri ovat kansallinen ylpeyden aihe. Vesi on ihmiselämän kannalta välttämätön perushyödyke. Siksi vesistömme tarvitsevat pikaista suojelua ja vahvaa kirjausta siitä tulevan hallituksen ohjelmassa.

Pelkkä vesilain uudistus ei riitä, seuraavalla hallituskaudella pitää uudistaa metsälaki huomioimaan vesistöt, sillä valuma-alueilta tulevan maa- ja metsätalouden aiheuttaman kuormituksen vähentäminen on avainasemassa järvien tilan parantamiseksi. Valtion rahoitusta tulee jatkossa suunnata laajojen valuma-alueiden vuoksi myös maakunnallisia ELY-keskuksia laajemmille hankkeille, sillä ongelmalliset valuma-alueet ovat usein monen maakunnan alueella. Maa- ja metsätalouden tukijärjestelmiä tulee kehittää vesiensuojelua painottavaan suuntaan.

Tarvitaan myös vesiensuojelun tehostamisohjelman, HELMI-ympäristöohjelman sekä NOUSU-ohjelman rahoitusten jatkoa, sillä mm. vuosikymmenten aikana tehdyt ojat kuormittavat järviämme ilman lisätoimia hallitsemattomasti vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Vesistöjen ennallistaminen on merkittävin osa Suomen luonnon ennallistamisen kuluista, mutta jos hidastelemme, on sen hinta koko ajan vielä suurempi.

Koulutus ja tiede tukevat vesistöjen suojelua

Asustuskeskukset, teollisuus, maa- ja metsätalous, maankäyttö sekä vesiviljely kuormittavat vesistöjämme. Tieteellinen tutkimus on avainasemassa vesistöjen suojelutyössä, sillä tieteellisen tutkimuksen tuottaman tiedon avulla voimme hallita, rajoittaa ja korjata ongelmia. On huolestuttavaa, kuinka jo pitemmän aikaa Suomessa on ajettu alas vesistöihin liittyvää koulutusta.

2010-luvun puolivälissä akvaattisten aineiden korkeakoulutuksen alasajo alkoi kalatalous- ja ympäristöalan asiantuntijoiden käytännön koulutuksen lopettamisella Turussa. Nyt uhattuna on Oulun yliopiston virtavesiin liittyvä koulutus. Oulun yliopisto on viimeisen vuosikymmenen ollut niitä harvoja suomalaisia yliopistoja, joiden opetusohjelma ja opetushenkilöstö ovat mahdollistaneet mm. laajan kenttä- ja lajintuntemusopetuksen opiskelijoilleen.

Alan ammatillista koulutusta tarjoaa useampi ammattiopisto Suomessa, mutta se ei kuitenkaan riitä. Alalla tarvitaan myös laaja-alaista korkea-asteen koulutusta tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Akvaattisista tieteistä valmistuvat toimivat laaja-alaisesti sisävesien luonnontalouden kansallisina ja kansainvälisinä asiantuntijoina mm. kalataloudessa, ympäristöhallinnossa, vesiensuojelussa, opetuksessa ja tutkimuksessa.

Säilytetään puhtaat vedet tuleville sukupolville vesistöjä suojelemalla, tutkittuun tietoon nojaten.