Sierilän kaatuminen säästää Kemijoen ainutlaatuista luontoa

Sierilän voimalan puolustajat perustelevat uutta vesivoimaa sillä, että Kemijoella on jo voimaloita. Luulenpa, että Kemijoki ei ole kovin tuttu näille ihmisille. Kemijoki on nimittäin 550 kilometriä pitkä joki. Sen varrella on kyllä paljon vesivoimaloita, joiden vuoksi koko Kemijoen lohikanta on kuollut sukupuuttoon, mutta koko joen luontoa ei voimaloilla ole tuhottu. Eikä tule tuhota.

Kemijoki on yksi joki, mutta useita vesialueita. Alue, jolle Sierilää suunnitellaan, on viimeinen luonnontilainen osa. Ei voi olla niin, että jos jos toisaalla on jo luontoa tuhottu, se oikeuttaa lopunkin tuhoamisen, ei missään, mutta ei varsinkaan yli 500 kilometrin matkalta.

Kemijoen keskiosa on toki kärsinyt voimalaitosrakentamisesta. Luontaisesti lisääntyviä vaelluskaloja siellä ei ole ja Vanttauskosken voimalaitoksen juoksutus ja veden pinnan vaihtelu vaikuttaa muuhunkin luontoon. Siltikin Kemijoen viimeiset vapaat kosket ovat merkittävä virkistys- ja kalastuskohde. Sierilän voimalaitoksen rakentaminen ei pelkästään uhkaa luontoa, vaan se vaikuttaa myös ihmisiin.

Olen kotoisin Kemistä, Kemijoen suulta, mutta hämmästyin itsekin soudellessani muutama kesä sitten kemijoella näiden vapaiden koskien voimakkuutta ja sitä aidon mahtijoen, joka Kemijoki joskus oli, tunnelmaa. Jos Kemijoen viimeiset kosket saataisiin suojeltua, mahdollistaisi se alueelle myös matkailun kehittämistä.

Toisin kuin puheissa ”jo rakennetusta Kemijoesta” annetaan ymmärtää, Sierilän kohdalla on merkittäviä luontoarvoja, myös uhanalaisia ja suojeltuja lajeja ja lähes luonnontilaisia elinympäristöjä niistä monelle. Harvinaisista kasveista alueella on havaittu mm. lapinleinikkiä ja laaksoarhoa. Voimalan vaikutusalueella on tavattu myös Suomen ainoa uhanalaisen perhosen, apilakirjokääriäisen elinalue. Monien iloiseksi yllätykseksi sieltä on löytynyt myös jokien perkaamisen myötä lähes menetetty raakku eli jokihelmisimpukka. Vedensäännöstely uhkaa myllertää nämä herkkien lajien elinympäristöt.

Soutaessani Kemijoella toivoin näkevinäni harvinaiseksi käyneen törmäpääskyn ja toiveeni toteutui. Kemijoen korkeat hiekkatörmät ovat jylhä maisema. Törmät jäisivät myös veden alle voimalaitoksen rakentamisen myötä.

Sierilän lupahakemukseen liittyy luontotiedon osalta myös hämäryyttä. Tieto alueella elävistä kirjojokikorennoista, joka on EU:n luontodirektiivissä suojeltu laki, oli kadonnut lupaviranomaiselta. Paikallinen matkailuyrittäjä oli toimittanut asianmukaisesti tiedot kuvineen ja paikkatietoineen, mutta viranomainen oli ne hukannut. Myös saukosta on näköhavaintoja ja kuvia jäljistä, ja videoita itse saukoistakin on esitetty, mutta lupaviranomainen on silti päätynyt lopputulokseen, että saukon esiintyminen alueella on epätodennäköistä. Ei ihme, että päätöksistä on jouduttu valittamaan.

Kemijoki Oy mainostaa vesivoimaa parhaana tapana tuottaa energian säätöjoustoa. Tehokas se toki on, mutta parhaaksi sitä voi sanoa jos ottaa huomioon sen aiheuttamat luontohaitat. Tämä hanke on heikosti kannattava muutenkin ja siksi Orpon hallitus harkitsee yhtiön auttamista hankkeessa veronmaksajien rahoilla. Jos luontohaitat hinnoiteltaisiin, ei tällaisiin hankkeiisin ryhdyttäisi koskaan.

Parempia tapoja huomioida säätöjoustot ovat energiatehokkuus ja kulutusjoustot, sekä kokoajan kehittyvät vetyjärjestelmät ja akut. Mutta koska säätövoimaa tarvitsemme, en itsekään kannata olemassa olevien Kemijoen voimalaitosten purkamista juuri nyt, mutta luonnonmukaiset kalatiet on rakennettava ja jäljellä oleva luonto säästettävä.