Sellaisella taloudella ei ole tulevaisuutta, joka ei ole planeetan rajoissa

Mitä on vihreä talouspolitiikka? Olemmeko vasemmalla vai oikealla? Menneinä vuosina on tavattu vastata, että Vihreät on edellä. Ihan näin helpolla ei tätä kysymystä voi todellisuudessa ohittaa. Tämä on talousblogisarjani ensimmäinen julkaisu, jolla avaan omaani ja puolueemme talous-, työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa juuri tässä maailman ajassa, kun yritämme uudistaa koko suomalaista yhteiskuntaa kestävämmäksi.

Leikataanko valtion menoja, korotetaanko veroja, otetaanko lisää velkaa? Vai korjaantuuko kaikki sittenkin vain työllisyysastetta nostamalla ja veronmaksajien määrää kasvattamalla? Nämä ovat kaikki tärkeitä kysymyksiä. 

Perinteisessä ja totutussa talouskeskustelussa unohtuu kuitenkin usein se tärkein kysymys: kuinka uudistaa elämämme niin, että ihmistoiminta istuisi planeettamme rajoihin? Käytämmekö euromme ympäristön tuhoamiseen, vai rakennammeko yhteiskuntamme asumisen, liikkumisen, ruoantuotannon ja monet muut toimemme kestävämmälle tolalle ja huomioimme ilmastokriisin ja luontokadon?

Kun puhutaan taloudesta, viitataan usein niukkojen resurssien jakamiseen. Niukkuus ei kuitenkaan tarkoita pelkästään käytössä olevia euroja. Luonnonvarat ovat niukassa ja ne asettavat reunaehdot taloudelle ja laajemmin kaikelle ihmistoiminnalle. 

On tavattu sanoa, että markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Politiikan tehtävä onkin luoda sellaiset pelisäännöt ja kannustimet, jotka ohjaavat ympäristön kannalta kestävään toimintaan. Ei voi olla niin, että paras tapa tehdä voittoa on tehdä sitä tulevien sukupolvien ja luonnon kustannuksella. On luotava reilu kilpailuympäristö, jossa vastuullisesti toimiva myös menestyy.

Talousjärjestelmän uudelleenviritys

Edellä sanottu ei suinkaan ole yksinkertainen rasti toteutettavaksi. Kyse on liki yhtä suuresta ajattelutavan muutoksesta, kuin aikoinaan merkantilismista markkinatalouteen siirryttäessä. Merkantilismissa kuninkaat ja ruhtinaat pyrkivät rohmuamaan holveihinsa kultaa ja vaurautta siirtomaita hyväksikäyttämällä. Fossiilitaloudessa kaiken keskiössä on puolestaan ollut fossiilisiin polttoaineisiin perustuva rajat ylittävä talouskasvu, joka on vähät välittänyt maapallon kantokyvystä. 

Tulevaisuudesta käsin katsottuna fossiilitalous tulee epäilemättä näyttämään aivan yhtä oudolta menneisyyden järjestelmältä kuin aiempien vuosisatojen merkantilismikin.

Mitä sen sijasta voisi olla?

Yhdeksi tavaksi hahmottaa tarvittavaa muutosta on kutsuttu ”donitsitaloudeksi”, jossa planeetan reunaehdot asettavat donitsille ulkokehän ja ihmisten sosiaaliset tarpeet donitsin sisäkehän. Taloudellinen kasvu onkin asetettava planeetan rajoihin niin ilmaston, luonnon monimuotoisuuden kuin raaka-aineiden käytönkin osalta. Samaan aikaan on kunnioitettava sosiaalisia reunaehtoja: ihmisillä on oltava koti, työtä ja mahdollisuus kouluttautua ja elää monipuolista ja arvokasta elämää. Näiden reunaehtojen puitteissa yritykset voivat menestyä ja markkinat luoda yhteistä hyvää.

Kestävyysajattelu on Suomessa pitkään rakentunut jaotteluun ekologisesta,  sosiaalisesta  ja taloudellisesta kestävyydestä. Jaottelu on monella tapaa toimiva,  mutta se voi joskus antaa liian irrallisen kuvan kestävyyden eri osa-alueista. Donitsitalous ehkä ohjaa ajattelua hieman pidemmälle ymmärtämään sitä, että kestävyyden osa-alueet liittyvät toisiinsa.

Miten tämä kaikki tehdään?

Tarvitsemme vihreän verouudistuksen, jonka myötä verotuksen painopistettä siirretään työn ja yrittämisen verotuksesta ympäristöhaittojen ja liiallisen kuluttamisen verottamiseen. Ihmisillä ja yrityksillä on mahdollisuus kukoistaa muutenkin kuin ympäristön kustannuksella. Ne yritykset, joiden toiminta on myös maapallon hyvinvoinnin kannalta kestävää, pärjäävät. Samaan aikaan ihmiskunnan tulevaisuuden vaarantava toiminta tehdään taloudellisesti kannattamattomaksi. 

Kiertotalouden avulla varmistetaan, että neitseellisiä raaka-aineita ei käytetä turhaan ja jo kerran kaivetut kaivannaiset kiertävät. Korjaaminen olisi silloin edullisempaa kuin uuden ostaminen, ja tuotteita pitää suunnitella niin, että ne voidaan aina myös korjata.

Myös valtion tulee näyttää tässä esimerkkiä. Olen sitä mieltä, että tulevaisuudessa valtio-omisteisten yritysten ei tulisi jatkossa laittaa yhden yhtäkään uutta euroa kiinni fossiiliteollisuuteen. Yhtään minkään valtion tuen, valtion yritysten tai oikeastaan valtion toiminnan laajemminkaan ei pitäisi aiheuttaa merkittävää haittaa ilmastolle, luonnon monimuotoisuudelle tai elinympäristöllemme.

Sitä saa mitä mitataan, sanotaan usein. Kun tällä hetkellä taloudellista menestystä mitataan lähinnä bruttokansantuotteella, on katseemme jatkossa oltava luontopääomassa ja inhimillisen hyvinvoinnin toteutumisessa.

Moni on sitä mieltä, että muutosta ei kannata tehdä Suomessa, jos sitä ei tehdä myös muualla maailmassa. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen: jos Suomesta tehdään kasvualusta vihreälle taloudelle, saavat suomalaiset yritykset merkittävän kilpailuedun maailmanmarkkinoilla. Jo tälläkin hetkellä kuluttajat ja sijoittajat painottavat kasvavissa määrin kestävyysnäkökulmia. On parempi olla muutoksen etujoukossa kuin jälkijunassa.

Suomi menestyy, kun muistamme edesmenneen pitkäaikaisen kansanedustaja Erkki ”Susi” Pulliaisen sanat: luonnon kantokykyä ei saa ylittää, ihmisen sietokykyä ei saa ylittää.

Lue lisää vihreiden talouslinjoista poliittisesta ohjelmasta