Sähköisten kirjojen lainauskorvaukset hoidettava kuntoon ennen e-kirjaston perustamista

Valtakunnallisen e-kirjaston tavoitteena on, että kaikilla suomalaisilla olisi mahdollisuus lukea e-kirjoja maksutta kaikkien julkisten kirjastojen yhteisen tietokannan kautta. E-kirjaston perustaminen on tärkeää, mutta sitä ei voida avata niin kauan kuin kirjailijat ja kääntäjät eivät saa kunnollista korvausta sähköisten teostensa lainaamisesta.

Tekijänoikeuksien keskeisenä päämääränä on vahvistaa tekijän oikeutta päättää teoksensa käytöstä. Samalla tekijänoikeudet turvaavat teoksen tekijöiden toimeentuloa: ne määrittävät tekijöiden mahdollisuuksia käyttää teostaan ja myydä sitä eteenpäin. Kantavana ajatuksena on se, että kun teosta luetaan, katsellaan tai kuunnellaan, tekijä saa siitä korvauksen.

Suomessa julkinen kirjastoverkko on laaja ja jokaisen on mahdollista lainata kirjoja kirjastosta ilmaiseksi. Kirjastojärjestelmä on tärkeä osa kansalaisten sivistyksellisiä oikeuksia, mutta sen hintana on, että kirjailijat ja kääntäjät menettävät mahdollisuuksia saada teoksiaan myytyä. Lainauskorvaus on tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan teosten kirjastolainaamisesta ja joka kompensoi tekijöiden tulonmenetyksiä, kun teoksia luetaan maksutta. Korvausta maksetaan Suomessa yleisten kirjastojen ja korkeakoulukirjastojen lainoista. Lainauskorvaukset toimivat usealle kirjailijalle ja kääntäjälle merkittävänä tulonlähteenä.

Lainauskorvauksissa on kuitenkin merkittävä puute. Korvaukset eivät nykyisellään ulotu e-kirjoihin tai e-äänikirjoihin, vaan korvauksia maksetaan ainoastaan teosten painettujen kappaleiden lainaamisesta. E-kirjojen korvauksia tekijöille säätelevät ainoastaan kustannussopimukset, joiden korvauksiin tekijällä on käytännössä harvoin mahdollisuutta vaikuttaa. Koska esimerkiksi kääntäjät luovuttavat tavallisesti teostensa julkaisuoikeudet kustantajalle kertakorvauksella, he putoavat e-aineiston lainaamisen osalta täysin arvoketjun ulkopuolelle.

Digitaalisten teosten lainamäärät ovat kasvaneet viime vuosien aikana merkittävästi: Aluehallintoviraston mukaan e-kirjojen lainaaminen yleisistä kirjastoista on yli kolminkertaistunut vuodesta 2015. Tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö ei siis ole pysynyt nopean digitalisaatiokehityksen tahdissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee parhaillaan tekijänoikeuslain uudistusta. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on panna toimeen EU:n direktiivi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (DSM-direktiivi), joka pyrkii vastaamaan digitaalisen ympäristön tuomiin muutoksiin. Suomen kohdalla direktiivin toimeenpano vaatii merkittäviä uudistuksia nykyiseen tekijänoikeuslakiin. Valitettavasti näyttää siltä, ettei kulttuuriministeriö ole sisällyttänyt e-aineistojen lainauskorvauksia uuteen lakiin.

Samaan aikaan Suomeen kaavaillaan valtakunnallista e-kirjastoa. Hankkeen tarkoituksena olisi, että julkisten kirjastojen e-aineistot olisivat tasapuolisesti kaikkien suomalaisten ulottuvilla. Hanke on erinomainen, mutta nykyisten lainauskorvaussäännösten voimassaoloaikana se olisi kirjailijoille ja kääntäjille katastrofi.

Kirjailijoiden ja kääntäjien on saatava työstään reilu korvaus riippumatta siitä, missä muodossa heidän teoksiaan julkaistaan. Lainauskorvausten tuominen nykypäivään ei vaadi suuria toimia, vaan se on mahdollista toteuttaa suhteellisen pienillä muutoksilla tekijänoikeuslakiin. Myös arvio korvauksiin tarvittavasta summasta on hyvin maltillinen, joten uudistukseen vaaditaan ennen kaikkea poliittista tahtoa. Mutta ennen kuin muutokset on tehty, kansallisen e-kirjaston kanssakin joudutaan jarruttelemaan.