Saavutettava lähiluonto on hyvinvointimme kulmakiviä

Luontoympäristöt ovat aikuisten keskuudessa suosituimpia liikkumisympäristöjä, eikä ihme: Luonnossa liikkumisella on lukuisia terveysvaikutuksia. Sydämen syke tasoittuu ja stressitasot laskevat. Luonto auttaa palautumaan ja parantaa tutkitusti mielialaa. Samalla on mahdollisuus kokea upeita elämyksiä. Esimerkiksi Espoon nimikkoeläin liito-orava on täysin mahdollista kohdata vaikka iltakävelyllä, jos on onnekas.

Korona-aikana kansallispuistot, lähimetsät ja lenkkipolut ovat usein olleet tupaten täynnä ja yhä useampi on löytänyt luonnossa liikkumisen arjen henkireiäksi. Pandemiaolosuhteet ovatkin lisänneet tarvetta sekä luonnontilaisille että rakennetuille viher- ja virkistysalueille. 

Monipuoliset viheralueet, laadukkaat asuinympäristöt ja hyvin suunniteltu katukasvillisuus taajama-alueilla varmistavat, että myös rakennettujen ympäristöjen asukkailla on riittävät ja esteettömät mahdollisuudet nauttia lähiluonnosta. Samalla parannetaan kaupunkiluonnon monimuotoisuutta sekä asukkaiden elämänlaatua ja terveyttä.

Nykyisin onkin entistä tärkeämpää, että kunnasta löytyy riittävästi virkistysalueita. Niiden tulee olla tarpeeksi laajoja ja riittävästi huollettuja, jotta kasvillisuus ja rakenteet kestävät kovaakin kulutusta. Samalla on pidettävä huolta, että luonnonvaraiset kasvit ja eläimet eivät häiriinny ihmisten läsnäolosta.

Vihreät tavoittelevat 15 minuutin kuntaa, jossa kaikkiin palveluihin – myös lähiluontoon –  on mahdollista päästä vartissa kävellen, pyörällä tai julkisella liikenteellä. Tutkimusten mukaan luonnossa liikutaan sitä enemmän, mitä lähempänä kotia ulkoilualue sijaitsee. Ulkoilu puolestaan vähenee mitä kauempana ulkoilualueet sijaitsevat. Koska luontoympäristöjen terveyttä edistävät vaikutukset lisääntyvät sitä mukaa, mitä enemmän luonnossa viettää aikaa, helposti saavutettavat viher- ja virkistysalueet edistävät terveyttä tehokkaammin kuin kaukana olevat.

Kaikille pelkästään luonnon läheisyys ei kuitenkaan mahdollista liikkumista luonnossa. Luontoympäristöjen entistä parempi saavutettavuus vaatii luontoarvojen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaista edistämistä kaupunkisuunnittelussa. Onko erilaisilla ihmisillä mahdollisuus nauttia ulkoilusta luonnossa? Miten esimerkiksi pyörätuolit, lastenrattaat ja iäkkäät jalankulkijat on huomioitu? Löytyykö luontopoluilta myös esteettömiä osuuksia? Onko virkistysalueilla mahdollisuus havainnoida ympäristöä monilla aisteilla? 

Luontopalveluiden saavutettavuus ja esteettömyys on otettava jatkossa entistä paremmin huomioon kaupunkisuunnittelussa: Luontoympäristöistä tulee löytyä esteettömiä reittejä ja osa reiteistä tulee valaista, jotta liikkuminen mahdollistuu myös talvisin.

Esimerkiksi Helsingin Vanhankaupunginlahdella on uusittu todella hienosti ulkoilureittejä niin, että osa lahden pitkospuureiteistä on esteettömiä. Pitkospuut suojaavat ranta-alueen luontoa ja ohjaavat kulkemaan luontoa häiritsemättä. Espoon Laajalahdella Villa Elfvikin luontopolku on esteetön ja pyörätuolilla pääsee myös lintutorniin. Esteettömyys takaa monenlaisille ihmisille mahdollisuuden nauttia ulkoilusta luonnossa.

Vaikka kuntien budjetit olisivat tiukilla, ei viheralueisiin suunnattuja investointeja kannata nyt siirtää. Jokainen viher- ja virkistysalueisiin investoitu euro parantaa kunnan asukkaiden hyvinvointia, tekee alueesta houkuttelevamman asuinpaikan ja säästää asukkaiden terveydenhuollon kustannuksia pidemmällä tähtäimellä.

Varmistetaan, että jokaisella kuntalaisella kaikkialla Suomessa on mahdollisuus liikkua viher- ja virkistysalueilla lähellä omaa kotia.