Saara Hyrkön ryhmäpuhe 17.5.2022

Merkit Venäjän taantumisesta ovat olleet ilmassa jo pitkään, mutta helmikuussa käynnistynyt laajamittainen hyökkäys Ukrainassa oli viimeinen vahvistus Putinin Venäjän arvaamattomuudesta: piittaamattomuudesta kansainvälistä oikeutta kohtaan, valmiudesta ja kyvystä käyttää valtavaa tuhovoimaa naapurimaansa Ukrainan lapsia, aikuisia ja vanhuksia kohtaan – sekä pelosta vapautta ja demokratiaa kohtaan.

Muuttuneen tilanteen myötä on välttämätöntä arvioida myös Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. 

Me suomalaiset emme nimittäin pelkää vapautta ja demokratiaa. Me rakastamme niitä.

Ja ajattelemme, että niitä kannattaa puolustaa.

Venäjän hyökkäyssodan myötä mullistui paitsi Euroopan turvallisuusjärjestys, myös suomalaisten mielipide: kansan vankka enemmistö kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. 

Se tismalleen sama ajatusprosessi, jonka myötä niin moni suomalainen muutti mielensä Nato-jäsenyydestä ja kallistui kannattamaan Nato-option lunastamista, on kulkenut myös läpi tämän salin. Huolellisen punninnan jälkeen on tullut aika tehdä tarvittavat ratkaisut – tietoisena erilaisten valintojen riskeistä, silti päättäväisesti.

Pitkäjänteisten diplomaattisten ponnisteluiden ja aktiivisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ansiosta Nato-optiomme on nyt tilanteen sitä vaatiessa käyttökelpoinen. Haluan vielä erikseen kiittää ulkoministeri Haavistoa ja puolustusministeri Kaikkosta, joiden mutkatonta yhteistyötä, skarppia analyysiä ja luotettavaa johtajuutta olemme valiokunnassa päässeet seuraamaan läheltä.

Askel tiiviistä Nato-kumppanuudesta jäseneksi ei ole pitkä – mutta sen vaikutus on ratkaisevan tärkeä. Nato-jäsenyys olisi vahvin lisäturva sen puolesta, ettei Suomi enää koskaan joutuisi sotaan. Se on ratkaisu Suomen ja suomalaisten puolesta, rauhan ja vakauden puolesta, ei ketään vastaan.

On varsin selvää, että kun tämä keskustelu on ohi, Nato saa Suomelta postia. Siksi mielenkiintoisempaa onkin kenties pohtia, mitä sen jälkeen tapahtuu. Millainen Nato-maa Suomesta tulee? Mikä muuttuu – mikä ei?

Jotkut ovat pohtineet, kaventaako Nato-jäsenyys Suomen ulkopoliittista liikkumatilaa.

Vastaus on ei – jos emme anna sen kaventaa.

On myös hyvä huomata, että jos jättäisimme reagoimatta turvallisuustilanteen muutokseen, saattaisimme ajautua huomattavasti ahtaammalle.

Liittokunnan jäsenyys ei tarkoita, että emme voisi pitää kiinni arvoistamme myös tulevaisuudessa. Itse asiassa Venäjän toiminta Ukrainassa alleviivaa, miten tärkeää on jatkossakin tehdä töitä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltiokehityksen puolesta niin ulkopolitiikan kentällä kuin omien rajojen sisälläkin.

Nato on ensisijaisesti puolustusliitto – ei niinkään EU:n kaltainen arvoyhteisö. Ja silti – emme me EU:ssakaan allekirjoita kaikkien jäsenmaiden tekosia. Olemme liittymässä nimenomaan Natoon – emme sen yksittäisiin jäsenmaihin.

Ei Natoa tietenkään tarvitse rakastaa. Naton jäsenenä meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen Nato on.

Att vi tar gemensamma steg med Sverige är en bra början för ett ännu bredare och djupare nordiskt samarbete. Alla de nordiska ländernas medlemskap i Nato erbjuder även möjligheten att främja gemensamma målsättningar och en utrikes- och säkerhetspolitik som baserar sig på en gemensam nordisk värdegrund också inom Nato.

Moni ehkä miettii, tuleeko Suomeen ydinaseita Nato-jäsenyyden myötä. Vastaus on täysin selvä: Ei tule.

Ydinaseita tai pysyviä tukikohtia ei tule Suomen maaperälle vastoin tahtoamme. Asia on jatkossakin omissa käsissämme. Ja kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä toteamme: on äärimmäisen epätodennäköistä, että Naton puolelta edes ehdotettaisiin tai harkittaisiin ydinaseiden sijoittamista Suomeen.

Tässä käsittelyssä ei ole siis tarpeen asettaa ennalta rajoitteita jäsenyydellemme. Mutta ilman julistuksiakin on selvää, että ydinaseet eivät kuulu Pohjolaan.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää erittäin tärkeänä, että Suomi jatkaa vahvaa rooliaan ydinasevalvonnan ja ydinaseriisunnan parissa myös Naton jäsenenä. Pyrkimyksenämme on jatkossakin oltava ydinaseeton maailma, vaikka se juuri nyt tuntuukin kovin kaukaiselta.

Jos lakkaamme tavoittelemasta rauhaa, se karkaa taatusti tavoittamattomiin.

Jotkut näkevät tulevassa päätöksessämme ristiriidan rauhantyölle. Itse en allekirjoita näkemystä, että Nato-jäsenyys sulkisi pois mahdollisuutta työskennellä rauhan puolesta. Pikemminkin Suomen panosta tarvitaan siinä enemmän kuin ehkä koskaan.

Sota Euroopassa muistuttaa myös kipeästi energiaitsenäisyyden ja huoltovarmuuden merkityksestä. On hyvä muistaa myös, että ilman elinkelpoista maapalloa, puhdasta ilmastoa ja monimuotoista luontoa ei ole turvallisuutta, ei Suomelle eikä kenellekään muullekaan.

Osalle tuleva päätöksemme on juhlan paikka ja se on 30 vuoden Nato-keskustelun jälkeen ymmärrettävää.

Omalla kohdallani tunnelma on helpottunut, mutta ristiriitainen. En iloitse siitä, että maailma juuri nyt on tällainen. Että joudumme etsimään uusia tapoja pitää lapsemme poissa sodan jaloista.

Siitä kuitenkin iloitsen, että käymme ratkaisua kohti yhdessä.

Liittoudumme, jotta rauha säilyisi Suomessa jatkossakin.

Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja antaa tukensa ulkoasiainvaliokunnan mietinnölle.