Rasismiin ja syrjintään on puututtava koulutuksessa
Afrikkalaistaustaisille suomalaisille rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää. Yhdenvertaisuusvaltuutetun asiaa koskevaan selvitykseen vastanneista lähes 70 prosenttia on kokenut syrjintää koulutuksessa. Tämä valitettava ilmiö ei rajoitu ainoastaan afrosuomalaisiin, vaan myös muut vähemmistöryhmämme, kuten alkuperäiskansa saamelaiset sekä romanit joutuvat edelleenkin kärsimään tästä. Näin ei pidä eikä saa olla. Kaikenlainen rasismi ja syrjintä on ehdottoman tuomittavaa ja väärin.
On hämmästyttävää, että kansainvälistä mainetta saavuttaneessa koululaitoksessamme tämä on tänäkin päivänä totta. Kouluissamme rasismia ilmenee niin muiden opiskelijoiden kuin opetushenkilökunnankin taholta. Osaltaan kuraattoreiden ja kouluterveydenhoitajienkin on havaittu syyllistyvän tähän häpeälliseen toimintaan. Afrosuomalaisten ensimmäiset syrjintäkokemukset ovat jo nuorelta iältä joko varhaiskasvatuksesta tai peruskoulun ensimmäisiltä luokilta. Lähes viidesosa kaikista vastanneista on kokenut syrjintää varhaiskasvatuksessa. Tämä on erittäin surullista ja huolestuttavaa.
Afrikkalaistaustaisten suomalaisten kokemaan rasismiin ja syrjintään liittyy rodullistaminen, jossa valta-asemassa olevat liittävät yksilöön tai ihmisryhmään ennakkoluuloja etnisen taustan, uskonnon tai ihonvärin perusteella. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksen mukaan Suomen kouluissa tapahtuu rodullistamista ainakin kahdessa koulutuksen rakenteessa: oppilaanohjauksessa sekä suomi toisena kielenä eli S2-opetukseen ohjauksessa. Tarpeettomat S2-polut asettavat afrosuomalaiset eriarvoiseen asemaan. Kyse ei ole yksittäistapauksista, vaan ongelma on rakenteellinen. Kaikenlaiseen koulutuksessa tapahtuvaan rasismiin on puututtava.
Koulutuksenjärjestäjien on huolehdittava lakisääteisestä velvollisuudestaan edistää yhdenvertaisuutta. Oppilaitoksissa on oltava selkeät prosessit ja yhteyshenkilöt niihin tilanteisiin, joissa oppilas kokee syrjintää. On myös hyvä pohtia, pitäisikö yhdenvertaisuussuunnitelmien laatiminen olla velvoittavaa koko koulutusjärjestelmässä varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Tämä lisäisi opettajien ja kasvatushenkilökunnan tietoisuutta yhdenvertaisuudesta ja vähentäisi lasten ja nuorten kokemaa rasismia ja syrjintää.
Rasismin ja syrjinnän vastaisen kasvatustyön on oltava kiinteä osa opettajien ja nuorisotoimijoiden tutkinto-opiskelua ja täydennyskoulutusta. Myös opinto-ohjaajille on tarjottava rasismin ja syrjinnän vastaista täydennyskoulutusta. Opetusministeri Li Anderssonin mukaan rasismille on asetettava nollatoleranssi. Olen täysin samaa mieltä.
Yhtäkään oppilasta eikä opiskelijaa saa syrjiä tai syrjäyttää suomalaisessa koulumaailmassa.