Rangaistuksia eläintenpitokiellon rikkomisesta tulee kiristää

Eläinsuojelulain rikkomisesta joko tahallaan tai huolimattomuuttaan voidaan määrätä rangaistuksia, mutta käytännössä seuraukset tekijälle ovat kuitenkin lieviä, eikä rangaistusten toteutumista pystytä juurikaan valvomaan. Eläinten suojelemiseksi rangaistuksia olisikin kiristettävä.

Eläimet ovat upeita olentoja ja meillä on vastuu pitää huolta siitä, ettei yksikään eläin joutuisi kohtaamaan tarpeetonta kärsimystä ja että mahdollisimman moni saisi elää lajityypillisiä tarpeitaan toteuttaen.

Meillä on Suomessa kyllä eläinsuojelulaki – jotta voisimme suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja eläinten hyvää kohtelua. Laki koskee kaikkia eläimiä aina lemmikkikoirista tuotantoeläimiin ja järvikaloihin.

Meillä on Suomessa kyllä järjestelmä, joka mahdollistaa seurausten aiheutumisen eläintä satuttavalle tai eläimen hoidon laiminlyövälle henkilölle.

Mutta ovatko seuraamukset riittävät? Mielestäni eivät.

Eläinsuojelulain rikkomisesta joko tahallaan tai huolimattomuuttaan voidaan määrätä rangaistuksia, mutta käytännössä seuraukset tekijälle ovat kuitenkin lieviä, eikä rangaistusten toteutumista pystytä juurikaan valvomaan. Eläinten suojelemiseksi rangaistuksia olisikin kiristettävä.

Eläinsuojelurikokseen, eläinsuojelurikkomukseen tai eläinkuljetusrikkomukseen syyllistyneelle voidaan määrätä sakkoja, minkä lisäksi hänet voidaan määrätä eläintenpitokieltoon. Tällöin henkilö ei saa omistaa eläimiä tai muutenkaan vastata eläinten hyvinvoinnista. Kielto voidaan asettaa koskemaan kaikkia eläimiä tai vain tiettyjä lajeja. Eläintenpitokiellon valvominen on kuitenkin käytännössä hankalaa, sillä kielto ei koske muita perheenjäseniä tai samassa taloudessa asuvia. Esimerkiksi puoliso voi papereissa näyttäytyä eläimen omistajana, vaikka käytännössä eläin olisi kiellon saaneen henkilön vastuulla.

Myös rikoslaki estää eläintenpitokieltojen tehokkaan valvonnan. Kotirauhan suojan vuoksi viranomaiset voivat suorittaa kotietsinnän vain epäiltäessä rikosta, josta maksimirangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Koska eläinsuojelurikkomuksesta ja lievästä eläinsuojelurikoksesta voidaan määrätä vain sakkoja, viranomaisilla ei ole oikeutta mennä eläintenpitokiellon rikkomisesta epäillyn henkilön kotiin ilman painavampaa syytä. Eläintenpitokiellon rikkominen ja mahdolliset eläinten uudet kaltoinkohtelut jäävät näin helposti piiloon – mikä on iso ongelma. Eläimen hätä jää yhä liian usein näkymättömäksi.

Ongelman ratkaisemiseksi lakia voitaisiin muuttaa niin, että eläintenpitokiellon rikkominen nähtäisiin lievänä eläinsuojelurikoksena, jonka maksimirangaistus nostettaisiin kuuteen kuukauteen vankeutta. Tätä on vaatinut esimerkiksi Suomen eläinsuojelu. Tällainen laki mahdollistaisi poliisin tekemän kotietsinnän, kun on syytä epäillä eläintenpitokiellon rikkomista. Samalla lievä eläinsuojelurikos profiloituisi eläinsuojelurikkomusta vakavampana tekona. Tämän lisäksi tarvitaan panostuksia valvojien koulutukseen.

Kaikki tämä edellyttää, että eläimet nähdään suojelemisen arvoisina olentoina, joiden eteen ollaan aidosti valmiit tekemään töitä. Eläimet eivät voi äänestää tai säätää lakeja, ja siksi on meidän ihmisten tehtävä varmistaa, että jokainen eläin saa hyvän elämän.