Rajamaakunnat eivät saa jäädä pelkäksi puskuriksivyöhykkeeksi

Kaakkois- ja Itä-Suomen maakuntien elämä ja asema muuttui tyystin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Elinkeinopoliittiset strategiat menivät uusiksi yhdessä yössä.

Venäjä- yhteistyöltä ja hyviltä naapurisuhteilta katosi pohja pois. Muutosta parempaan ei ole näköpiirissä ainakaan tällä vuosikymmenellä.

On muodostunut välttämätön ja välitön tarve purkaa kaikki Venäjä-riippuvuussuhteet.

Rajamaakunnissa tällä on mittavat vaikutukset kaikkeen logistiikkaverkoista ja energian tuonnista aina teollisuuteen, kulttuuriin, matkailuun, päivittäistavarakauppaan ja asuntomarkkinoille saakka.

Rajamaakunnat eivät saa jäädä pelkkään puskurivyöhykkeen asemaan. Alueellinen yhdenvertaisuus edellyttää tilanteeseen reagointia. On välttämätöntä, että Itä- ja Kaakkois-Suomen erityiset haasteet tässä muuttuneessa maailmantilanteessa huomioidaan kaikessa kansallisen tason päätöksenteossa.

Konkreettisin esimerkki muutoksesta on Saimaan kanava, jonka vuokrasopimuksen Venäjä on uhannut irtisanoa, mikäli Suomi päättää hakea NATO-jäsenyyttä. On selvää, että emme voi altistaa itseämme kiristyksellä ja siksi myös logistisista riippuvuuksista on pyristeltävä irti.

Kanavan korjausrahat käytettävä Karjalan radan parannuksiin

Itä-Suomen teollisuus on jo joutunut etsimään muita kuljetusreittejä Saimaan kanavan sijasta. Tämä tarkoittaa yritysten kustannusten nousua ja päästöjen lisääntymistä.

Alueelle tarvitaan pikaisesti investointeja rautateihin, joiden kuormitusluvut ovat jo ennestään korkealla tasolla.

Etelä-Karjalan liitto ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ovat esittäneet kanavan korjaukselle myönnetyn 95 miljoonan euron rahoituksen käyttämistä Karjalan radan kohentamiseen. Muutokset on saatava heti seuraavaan valtion lisätalousarvioon. 

Erityisen tärkeää olisi saada Luumäki-Joutseno-välin kaksoisraide liikkeelle. Tärkeitä ovat myös Imatra–Joensuu-rataosuuden parannustyöt, tasoristeysten poistot, kohtauspaikkojen lisääminen ja Syrjäsalmen sillan uusiminen.

Lisäksi on tarkasteltava mahdollisuuksia korvaavan vesiväylän rakentamiseksi Saimaalta merelle. Aiemmin on selvitetty useita erilaisia vaihtoehtoja, jotka kuitenkin ovat jääneet unohduksiin sen jälkeen kun Saimaan kanavan vuokrasopimus saatiin uusittua. Nyt nuo selvitykset on syytä kaivaa esiin pöytälaatikoista.

EU:n rajaseuturahat hyödynnettävä rajamaakunnissa

Venäjä-pakotteet saivat EU:n lakkauttamaan pikaisella aikataululla Venäjän rajaseutukehittämisen ohjelmat. On tärkeää varmistaa, että ohjelmiin kuuluvaa rahoitusta ei siirretä muualle. Se täytyy voida edelleen hyödyntää raja-alueen maakunnissa.

Kyseistä rahoitusta tulee kohdentaa ennen kaikkea vihreän siirtymän toteuttamiseen. Kaakkois- ja Itä- Suomessa on merkittävää ympäristö – ja energiateknologiaosaamista, johon panostaminen tuottaa mahdollisuuksia toteuttaa kestävää siirtymää samalla kun luodaan myös uutta elinvoimaa ja työllisyyttä.

Aluevalvonnasta aiheutuva tuulivoimakielto kompensoitava

Itäinen Suomi kantaa mielellään vastuun maanpuolustuksesta. Mutta alueellinen yhdenvertaisuus edellyttää kompensaatiota aluevalvonnan aiheuttamista taloudellisista menetyksistä.

Etelä-Karjalan maakuntaliiton tekemän selvityksen mukaan tutkista tuulivoimalle aiheutuvien rakentamisesteiden aiheuttamat taloudelliset menetykset pelkästään Etelä-Karjalassa ovat erittäin merkittävät.

Selvityksen mukaan maakunnassa on 23 potentiaalista tuulivoima-aluetta. Alueille olisi sijoitettavissa noin 230 tuulivoimalaa.

Puolustusvoimilta saadun lausunnon pohjalta on edellytykset jatkaa maankäytön suunnittelua kuitenkin vain yhdelle Luumäelle sijoittuvalle alueelle. Muut potentiaaliset tuulivoima-alueet eivät ole maanpuolustuksen näkökulmasta mahdollisia tuulivoiman rakentamiselle.

Selvityksen perusteella koko tuulivoimapotentiaalin hyödyntäminen toisi Etelä-Karjalan kunnille tuulipuistojen elinkaaren aikana jopa noin 90 miljoonan euron kiinteistöverotulot.

Selvityksen mukaan koko tuulivoimapotentiaalin mukaisten tuulivoimahankkeiden kokonaisinvestointikustannukset olisivat yhteensä jopa noin 2,7 miljardia euroa ja työllisyysvaikutus (suorat, välilliset) olisi elinkaaren aikana yhteensä noin 35 000 henkilötyövuotta.

Nämä laskelmat osoittavat, että koko itärajan seutu ja Kaakkois-Suomi joutuvat täysin eriarvoiseen asemaan verrattuna muihin tuulivoimalle potentiaalisiin seutuihin verrattuna. Varsinkin Etelä-Karjala menettää uusiutuvaa energiaa, työllisyyttä ja tuloja merkittävästi.

Suurien tulomenetysten lisäksi jokainen rajamaakunta on varsin eriarvoisessa asemassa muihin maakuntiin nähden, jos se ei pysty käytännössä lainkaan hyödyntämään tuulivoimaloiden tarjoamaa mahdollisuutta lisätä vähäpäästöisen energian tuotantoa. Nämä menetykset tulee kompensoida alueille esimerkiksi kiinteistöveron tasausjärjestelmän kautta.

Pelkona on, että alueelle suunnitellut energiaintensiivisen teollisuuden uudet kiertotalousratkaisut ja vetytalouden tarjoamat mahdollisuudet jäävät myös toteutumatta. Tämä muodostaa perusteen lisätä elinkeinopoliittisia hankerahoja ja TKI-panostuksia alueelle.

Rajamaakunnat jäävät nyt paljosta sellaisesta paitsi, joka normaalioloissa hoituisi itsestään. Oikeudenmukaisella kompensoinnilla ja hyvin kohdennetuilla tuilla pystymme varmistamaan, että nämä alueet pysyvät mukana tulevaisuuden kehityksessä ja pystyvät täysipainoisesti osaltaan tukemaan vihreän siirtymän toteuttamista.