Puoluesihteeri Veli Liikasen jäähyväispuhe

Hyvä puoluekokous,

tämän kevään olen elänyt tappion ja surun tunnelmissa. Nyt aion käyttää hetken puhuakseni meistä vihreistä hyvää. 

Olen saanut Vihreiltä yhteisön, jossa kamppaillaan yhteisen unelman puolesta. Vihreät on antanut voimaa vaikuttaa. Se on tuonut merkitystä sielussa pesivän turhautumisen tilalle. Se on tuottanut kärsivällisyydellä synnytettyjä voittoja. 

Ja erityisen ylpeä on olen siitä, että tappioissakin me olemme laittaneet itsemme likoon aitojen vihreiden tavoitteiden puolesta, vaikka iskut ovat kovia eikä kiitosta saa keltään. 

En minä halua halpahallin kopiota vihreistä vaan sen oikean tuotteen. Kaiken tämän keskellä ajatukseni puolueesta kylläkin kuulostavat marketin asennepaidalta: 

Vihreät on paskimmillaankin parasta.

Hyvät vihreät ystävät,

Haluan kiittää kaikkia teitä tuesta, ystävällisistä kasvoista, asiallisesta palautteesta ja terapiakeskusteluista. 

Nämä vuodet puoluesihteerinä ovat kunnia ja etuoikeus. Ne ovat olleet myös elämäni vaativimmat ja opettavimmat vuodet. 

Minulla lukee täällä paperissani, että tässä kohtaa pitää siteerata Blade Runneria. 

“Olen nähnyt asioita, joita ette uskoisikaan. Olen piileskellyt median etsintäpartioilta pimeässä valtioneuvoston linnassa pääministerin kaatuessa. Olen ajanut läpi Uudenmaan sulusta poliisiministerin työtodistusta näyttäedn. Olen kuunnellut kollegani Arto Luukkasen trollausta naama peruslukemilla.”

Joo… Jatketaan varsinaista asiaa.

Rakkaat ystävät,

Politiikassa ei saa mitään aikaan omin voimin. Kaikesta hyvästä kuuluu kiitos teille – ja puoluesihteerin tapauksessa erityisesti puolueen työntekijöille.

Meillä on puoluetoimistolla töissä vastuuntuntoisia ammattilaisia, jotka auttavat työkaveria ja pärjäävät kovassakin paineessa, ja joilla on kyky ratkaista keskinäisiä ristiriitoja. Niin ammattilaiset tekevät. 

Myrskyjenkin keskellä puoluetoimistolla kehutaan hyvää työyhteisöä. Emme me tietenkään ole työnantajina tai työyhteisönä täydellisiä, mutta olemme oikeasti erittäin hyviä.

On surullista, että karmean vaalituloksen myötä moni menettää työnsä ja koko puolueorganisaation suorituskyky kärsii. Voin vain toivoa, että osa viime vuosina tehdystä työstä ja hyvistä käytännöistä vaikuttaa tämän murroksen yli. 

Minulle tulee teitä kaikkia ikävä.

Hyvä puoluekokous, 

Minun oma taustani on ympäristöliikkeessä, järjestöissä ja lasten ja nuorten leireillä. Se on työssäni nuorten hyvinvoinnin parissa ja peliharrastuksessa vapaa-ajalla. Se on perheessä ja ystävissä, jotka ovat minulle yhä tärkeintä kaikessa.

Minulla oli ihan kokonainen elämä jo ennen kuin tulin Vihreisiin. Olin Vihreiden äänestäjä aina, mutta toimija vasta, kun minua pyydettiin mukaan. 

En koskaan miettinyt, olenko oikeanlainen vihreä. Mutta mukaan tullessani mietin, sovinko joukkoon ja tutustunko keneenkään.

Puolue on vienyt ja antanut aikuiselämälleni sen toisen vuosikymmenen. Olen ollut puoluehallituksessa mukana yhtäjaksoisesti kymmenen vuoden ajan. Nyt tuo elämänvaihe päättyy. Minun on vaikea kuvata, miten haikealta ja hermostuttavalta se tuntuu. 

En vielä tiedä yhtään, mitä edessä on seuraavat kymmenen vuotta. Mihin urani vie? Kuinka hiton paljon lautapelejä voisikaan pelata? Mitä teen Vihreissä, teenkö vähän vai teenkö enemmän? 

Sanon tämän ääneen, koska meillä jokaisella on oma taustamme vihreissä. Jokaisella omanlaisensa. Meillä jokaisella on elämä puolueen ulkopuolellakin, ja se on tärkeää. 

Puolue ei ole perheemme tai päiväkerhomme. Se on yhteisö ja väline maailman muuttamiseen. Se on liikkeiden ja erilaisten ihmisten summa. Ja ennen kaikkea se on valinta. 

Vihreissä toimiminen on valinta, jonka teet, koska uskot tämän puolueen olevan oikea väline maailman parantamiseen. Se on valinta, joka ei riipu kulutustottumuksistasi tai kaveripiiristäsi. Se on valinta, joka meidän on tehtävä uudestaan ja uudestaan, vaikka kaikki porukassa ja puolueen kuvassa ärsyttäisi.

Kyllä minuakin ärsyttää. Yhtäkkiä, kymmenen vuoden jälkeen, olen kokenut puoluetta kohtaan epäuskoa ja torjunnan tunnetta. 

Mutta ensi viikolla ja siitä eteenpäin aion valita toiminnan valittamisen sijasta. 

Minä valitsen Pekan kannattajakorttien keräämisen Mikkelin torilla. 

Valitsen tavaroiden roudaamisen, kahvinkeiton ja teltan pystyttämisen. 

Valitsen paikallisyhdistyksen syyskokouksen. 

Valitsen kaupunginvaltuuston viisituntiset kokouksen kepulaisten kanssa vääntäen. 

Valitsen somessa ränttäämisen. 

Valitsen oikeuden tehdä juuri niin punavihreää, feminististä ja liberaalia politiikkaa kuin minusta sattuu oikealta tuntumaan.

Valitsen eurovaalivoiton ja Pekka Haaviston presidentiksi.

Rakkaat vihreät ystävät, 

tämä puoluekokous on itselleni ja varmasti puolueellekin yhden, jo tätä vaalikautta pidemmän aikakauden päätös. 

Nyt on oikea aikaa antaa tilaa seuraajille, jotka saavat nostaa Vihreät tästä kiipelistä.

Mutta he onnistuvat siinä vain, jos me kaikki valitsemme olla mukana.

Suuri kiitos teille kaikista näistä vuosista!