Puolan oikeusvaltiokehitys on varoittava esimerkki Euroopalle

Viikko sitten tuli kuluneeksi vuosi Puolan korkeimman oikeuden päätöksestä, jolla tehtiin abortin saamisesta käytännössä mahdotonta. Puolassa kansalaiset ovat osoittaneet mieltään tätä ja muita naisten ja vähemmistöjen oikeuksia polkevia päätöksiä vastaan kuukausien ajan. Vierailin Puolassa osoittamassa tukea ja solidaarisuutta puolalaisille aktivisteille ja ihmisoikeuspuolustajille.

Naisten oikeuksien polkeminen ja aborttioikeuden rajaaminen ovat konkreettisia esimerkkejä oikeusvaltioperiaatteen hapertumisesta Puolassa. Taustalla on pidempi kehitys, jossa tuomioistuimia ja muita instituutioita on valjastettu valtapuolueen poliittisen agendan ajamiseen. Käytännössä päätöksillä on kohtalokkaita vaikutuksia naisten terveydelle ja turvallisuudelle. Abortit eivät lopu kieltämällä – ne vain muuttuvat vaarallisemmiksi.

Toinen esimerkki kohdistuu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, joiden oikeuksia ja olemassaoloa on Puolan eri alueilla yritetty rajoittaa. On sanomattakin selvää, että sateenkaarivähemmistöt eivät lakkaa olemasta hallinnollisilla päätöksillä. Mutta heidän elämäänsä voidaan kuitenkin merkittävästi vaikeuttaa. Käytännössä päätöksillä on ollut pelotevaikutus, joka on sulkenut ihmisten suita esimerkiksi kouluissa ja virastoissa sekä antanut tilaa syrjivälle kielenkäytölle ja toiminnalle.

Tällaista toimintaa ei voida hyväksyä, ei varsinkaan EU-maalta. Siksi allekirjoitimme eurooppalaisten kollegoideni kanssa Varsovan julistuksen, jossa sitoudumme tekemään töitä puolalaisten naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta ja vaadimme EU:lta toimia. Euroopan unioni onkin ottanut käyttöön joitain sanktioita, jotta puolalaisten EU-kansalaisten oikeudet voidaan turvata. Lisätoimia kuitenkin tarvitaan. Emme saa antaa ultrakonservatiivisten liikkeiden määritellä EU:n arvoja uudestaan.

Puolan tapahtumat ovat varoittava esimerkki muillekin Euroopan maille. Oikeusvaltiota ei romuteta yhdessä yössä, vaan hiljalleen hivuttamalla. Sitä on esimerkiksi Puolassa pohjustettu muukalaisvihalla, viholliskuvien rakentamisella, vihapuheella – kaikki tuttuja ilmiöitä monessa muussakin Euroopan kolkassa.

Eikä Suomikaan ole suojassa näiltä ilmiöiltä. Meillä oikeusvaltio on vahva ja riippumaton, mutta sitä ei tule pitää itsestäänselvyytenä. Myös meillä naisten oikeuksia haastetaan, vähemmistöjä syrjitään ja maahanmuuttajista rakennetaan viholliskuvia. Ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa on puolustettava tinkimättömästi päivästä toiseen.

Toiveikkaitakin esimerkkejä Euroopasta löytyy. Irlannissa vuosikymmenten kampanjointi naisten oikeuksien puolesta tuotti pari vuotta sitten tulosta, kun abortti vihdoin sallittiin selkeällä enemmistöllä kansanäänestyksessä. 

Puolassa kamppailu on vasta alussa. Siellä aktivistit taistelevat itseään säästämättä tasa-arvon ja vapauden puolesta siitä huolimatta, että heitä yritetään kaikin keinoin vaientaa. Mutta he eivät aio luovuttaa. Ja me seisomme heidän tukenaan.

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan jäsen, eduskunnan seksuaalioikeudet- ja kehitysryhmän puheenjohtaja sekä Euroopan seksuaalioikeuksia ja lisääntymisterveyttä edistävän parlamentaarikkoverkoston hallituksen jäsen.