Poliisin resurssit tulee turvata

Kukaan ei koskaan toivoisi joutuvansa soittamaan hätäkeskukseen. Kukaan ei koskaan haluaisi joutua tilanteeseen, jossa tarvitsee poliisia turvaamaan omaa terveyttä tai henkeä.

Mutta Suomessa jokaisen tulisi voida luottaa siihen, että poliisilta saa avun ja turvan silloin kun sitä tarvitsee. Tämä kuitenkin edellyttää, että meillä on kentällä riittävästi poliiseja. Että meillä on riittävästi väkeä turvaamassa arkea ääritilanteissa. Todellisuudessa tällä hetkellä Suomessa on kuitenkin väkimäärään suhteutettuna Euroopan vähiten poliiseja. Ero esimerkiksi Ruotsiin on merkittävä. Sisäministeriön määrärahavajaus pakottaisi vähentämään poliisien määrää entisestään. Tämä näkyisi väistämättä toiminnassa ja poliisi on ilmaissut vakavan huolensa määrärahojen riittävyydestä jatkossa.

Ja sen lisäksi meidän tulisi ymmärtää poliisin tekemän työn arvo rikosten ennalta estämisen näkökulmasta. Tätä työtä harvemmin arjen keskellä huomaamme – tai siitä tietoiseksi edes tulemme – mikä on osoitus onnistuneesta ennaltaehkäisystä tai rikosten torjunnasta. Se, ettei sen tekeminen näy ei tarkoita, ettei sen resursseista leikkaamisen seuraukset näkyisi dramaattisesti yhteiskunnassamme. Tällä hallituskaudella poliiseja on palkattu esimerkiksi ihmiskaupan ja verkkorikollisuuden torjuntaan. Näiden vakinaistaminen on välttämätöntä.

Suomessa jokaisen tulee voida luottaa siihen, että poliisilta saa apua ja turvaa silloin kun sitä tarvitsee. Poliisi voi olla monelle apua tai tukea tarvitsevalle se ensimmäinen kontakti. Esimerkiksi ihminen, jolla on itsetuhoisia ajatuksia tai itsetuhoista käytöstä voi aiheuttaa huolta läheisissään, jolloin ainoa kontakti, joka akuutisti pystytään kutsumaan paikalle on poliisi. Tai nuori, joka voi huonosti saattaa ensimmäisenä turvallisena kontaktinaan kohdata poliisin.

Usein tilanteet, joissa poliisia tarvitaan turvaamaan henkeä ja terveyttä on hetki, jolloin ihminen voidaan joko pelastaa tai pahimmassa tapauksessa menettää. Kun puhutaan poliiseista, puhutaan ihmisistä ja resursseista, joiden arvo on ihmishengille, turvallisuudelle ja ennaltaehkäisylle kiistaton.

Valtiovarainministeriön tekemästä budjettiehdotuksesta puuttuu nyt noin 35 miljoonaa euroa liittyen poliisin resursseihin. Todellisuudessa poliisin resurssista ei kuitenkaan ole leikattavaa – päinvastoin. Kun poliisilta leikataan vähenee poliisien läsnäolo ja reagointikyky heikkenee. Esimerkiksi vallinneen koronapandemian aikana on poliisin hyvä reagointikyky ollut korvaamatonta esimerkiksi Uudenmaan eristyksessä, valvontatehtävissä ja rajalla annetussa virka-avussa.

Suomessa on totuttu luottamaan poliisin. Näin tulee olla jatkossakin. Suomessa on poliisikoulutus ollut suosittua ja hakijamäärät hyviä. Herää kuitenkin huoli onko näin myös tulevaisuudessa jos poliisin työtä tekevät henkilöt joutuvat työssään kohtuuttoman työmäärän eteen. Poliisien työssäjaksamisesta tulee pitää huolta eikä työturvallisuudesta tule tinkiä. Määrärahojen tempoilevuus ja työurien pätkittäisyys heikentää väistämättä ammattivalinnan suosiota.

On kestämätön yhtälö jos työtehtäviä lisätään – mutta määrärahoja ei. On arvovalinta halutaanko Suomessa panostaa turvallisuuteen vaiko ei – ja millä hinnalla.