Perussuomalainen politiikka olisi Suomen taloudelle turmioksi
Kokoomuksen Petteri Orpo on esittänyt kynnyskysymykseksi hallitukseen menolle sen, että valtiontalous tasapainotetaan kahdessa vaalikaudessa. Tämä jättää kokonaan huomioimatta sen, millaista talouspolitiikkaa ensi hallituskaudella tehdään. Jos kokoomus valitsee muodostaa hallituksen yhdessä perussuomalaisten kanssa, elinkeinoelämän vihreältä siirtymältä viedään edellytykset, työperäistä maahanmuuttoa jarrutetaan ja Eurooppa-politiikka kääntyy taantumukselliseksi. Tämä olisi Suomen taloudelle turmiollista.
Valtion alijäämän ennustetaan olevan jopa 10 miljardin luokkaa jo lähivuosina. Kaikki puolueet ovat sitoutuneet valtiontalouden sopeuttamiseen. Olennaista on kuitenkin se, miten sopeuttamista ja rakenteellista talouspolitiikkaa tehdään.
Vaalit ratkaisevat, millaisia hallituskokoonpanoja Suomeen voi syntyä. Jokaisen puolueen kannatuksella on sen kannalta merkitystä. Samoin on merkitystä silläkin, millainen linja kullakin hallituspuolueella on. On syvästi huolestuttavaa, että kokoomuslaisten puheenvuoroissa ei nähdä ongelmaa perussuomalaisten tavoitteiden yhteensovittamisessa hallitusohjelmaksi.
Kokoomus on julkisessa keskustelussa voimakkaasti priorisoinut lähinnä valtiontalouden sopeuttamista. Pitkällä tähtäimellä kestävää taloutta ei kuitenkaan voi rakentaa lukemalla vain valtion budjettikirjan menoja ja tuloja. Olennaista on sekin, millainen on maamme kyky vastata tämän päivän ja huomisen tarpeisiin.
Yksikään puolue ei lähde hallitukseen ilman omien tavoitteidensa läpi saamista. Ei Vihreät, mutta ei myöskään perussuomalaiset. Perussuomalaiset ovat asettaneet vaalitavoitteekseen sen, että Suomen hiilineutraaliutta lykätään vuoteen 2050 asti. Tämä olisi tuhoisaa paitsi planeetalle, myös suomalaisille kasvuyrityksille. Esimerkiksi tuulivoima oli viime vuonna yksi eniten Suomeen investointieuroja tuonut teollisuudenala, ja aurinkovoimassa on valtava hyödyntämätön potentiaali. Kuunteleeko tässä asiassa kokoomus Purraa vai suomalaisia yrityksiä?
Riikka Purralle kelpaa vain “länsimaista” tuleva työperäinen maahanmuuttaja. Esimerkiksi työluvan edellytyksenä olisi perussuomalaisessa Suomessa mediaanpalkkaa vastaavat tulot. Kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansioiden mediaani on Suomessa 3 300 euron luokkaa. Katsovatko perussuomalaiset, että alle 3 300 euroa tienaavien panos hyvinvointivaltiomme rakentamisessa on mitätön? Tämä kertoo karua kieltä myös siitä, millaisen arvon perussuomalaiset antavat puolen suomalaisista työpanokselle. Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka aiheuttaisi Suomeen valtavan osaajapulan, joka johtaisi katastrofiin huoltosuhteen kannalta 2030-luvulle tultaessa.
Orpo on asettanut kynnyskysymyksekseen sen, että valtiontalouden tasapaino saavutetaan kahdessa hallituskaudessa. Samaan aikaan perussuomalaisten pitkän aikavälin tavoitteena on Suomen ero Euroopan unionista. Miten nämä kaksi ovat yhteensovitettavissa? Suomi elää viennistä, ja EU-maiden osuus Suomen tavaraviennistä on viime vuosina ollut lähes 60 prosentin luokkaa. Jo uhka siitä, että Suomen EU-politiikka tekee täyskäännöksen, voi aiheuttaa kielteisen markkinareaktion. Tiedämme miten kivikkoinen tie Isolla Britannialla on ollut EU-eron jälkeen, ja niin tietävät sijoittajatkin. Yritysten ja investointien elinehto on vakaa ja ennustettava toimintaympäristö. Perussuomalaisten linja sen sijaan tarjoaa epävarmuutta ja epävakautta.
Kokoomus voi ajatella, että perussuomalaiset myyvät tavoitteensa hallitukseen lähtiessään. Onko kuitenkaan realistista, että perussuomalaiset antaisivat periksi sekä vihreästä siirtymästä, EU-politiikasta että maahanmuutosta? Jos vastaus on ei, koituu jo yhdestäkin näistä herkästi miljardiluokan lasku Suomen taloudelle. Lopputuloksena kasvun eväät tulevilta vuosilta syötäisiin samaan aikaan, kun julkista taloutta sopeutettaisiin palveluja ja tukia leikkaamalla. Se olisi näivettymisen tie.
Vihreät tasapainottaisi valtion taloutta ensi kaudella kuudella miljardilla eurolla, mutta me tekisimme sen niin, ettei pienituloisten asemaa heikennetä tai koulutuksesta leikata euroakaan. Samalla pitäisimme huolen siitä, että Suomi on hyvä paikka perustaa kestävää yritystoimintaa ja luoda uutta työtä.