Pekka Haaviston puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 23.9.2017

Hyvät valtuuskunnan jäsenet ja vihreät aktiivit, Ensimmäiseksi kiitos. Tällä viikolla oli vauhdikas presidenttikampanjan avaus.

Viime keväästä alkaen on ollut suuri joukko hyviä vihreiden presidentinvaalitilaisuuksia. Mieleen tulevat viime päiviltä aivan erityisesti katutapahtumat Järvenpäässä, Raisiossa, Kirkkonummella, Siuntiossa ja Kemiönsaarella. Paljon keskusteluja ja hyviä kohtaamisia.

Vihreistä on viime aikoina puhuttu paljon pääministeripuolueena. Voisimmeko olla myös presidenttipuolue? Presidentin työn voi pelkistää kahteen suureen kysymykseen: ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamiseen sekä arvojohtamiseen. Nämä kysymykset ovat jo pitkään olleet vihreän politiikan ytimessä. Kiitos siitä teille.

Kampanjasta

Presidentinvaalit poikkeavat muista vaaleista siinä, että niissä liikutaan paljon enemmän puoluerajojen ylitse. Siihen pakottaa viimeistään toinen kierros. On tärkeää, että käymme näitä vaaleja niin, että kattomme on korkealla, seinämme leveällä ja ovemme auki. Jo nyt on kampanjaan ilmoittautunut mukaan parituhatta aktiivia, joista kaikki eivät ole vihreitä. Toivotetaan myös heidät tervetulleiksi.

Mikä on vaalien merkitys? Kampanjat ja käyty keskustelu vaikuttaa myös valittavan presidentin linjaan, oli hän kuka tahansa ehdokkaista. Kampanjoissa esiin nousseet teemat määräävät Suomen agendaa.

Tänä vuonna on puhuttu paljon menneestä sadasta vuodesta. Nyt olisi aika kääntää katse tulevaan – millaiset tulevat olemaan Suomen seuraavat sata vuotta, ja mitä voimme niiden eteen tehdä juuri tänään.

Kansalaisten huolista

Pari nopeaa piirtoa siitä, millaisista asioista suomalaiset ovat halunneet vaalikentillä keskustella. Kiusaamisen Suomi ei ole kuudessa vuodessa kadonnut mihinkään, pikemmin vahvistunut. Sosiaalisessa mediassa kiusaamisen muodot ovat rajattomat. Moni ajattelee, että ei halua enää ilmaista mielipidettään tai ei uskalla tarjota apuaan, kun voi joutua siitä pilkan kohteeksi. Tämä on sietämätöntä. Vihapuhe ja kiusaaminen täytyy pysäyttää, tarvittaessa lainsäädäntöä tiukentamalla.

Moni kysyy myös, onko Suomessa minunlaiselleni tilaa? Voinko elää elämääni niin kuin haluan? Meiltä vihreiltä tätä kysyvät usein esimerkiksi sateenkaariperheissä elävät. Mutta käydessäni kesällä Porissa vanhalestadiolaisten Suviseuroissa, törmäsin siellä tähän samaan kysymykseen. Monella Suomessa on kokemus vähemmistöön kuulumisesta, eikä se kokemus aina ole mukava.

Otan esille vielä yhden teeman: syvän yksinäisyyden, joka joillakin voi olla elämänmittaista, toisilla syntyä esimerkiksi parisuhteen päättymisen tai puolison kuoleman vuoksi. Yksinäisyys ei ole vain henkilökohtainen ongelma, vaan se voi poikia syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Kolmas sektori ja järjestöt tekevät tavattoman tärkeää työtä matalan kynnyksen toimintoja ja ystäväpalveluita järjestäessään.

Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: huoli nuorten syrjäytymisestä. Se voi olla kokonaan tipahtamista koulutuksen, harjoittelun ja työn ulkopuolelle, tai se voi olla tunnetta siitä, että koulutuspaikkakin jättää heitteille. Monilla on nyt tämä tunne ammatillisten oppilaitosten resurssien vähentyessä. Syrjäytymisen vakavimmat muodot mielenterveys- ja huumeongelmineen ovat sellaisia, että monet nuoret ja heidän perheensä tuntevat kamppailevansa näiden ongelmien kanssa aivan yksin. Näin ei saisi olla.

Ulkopolitiikka

Meille vihreille on aina ollut tärkeää, että Suomi kantaa kansainvälisen vastuunsa myös kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta ja humanitaarisesta avusta. Kun kysymme, onko YK saanut viimeaikoina aikaan yhtään mitään, on hyvä muistaa Kestävän kehityksen tavoitteet, Agenda2030, seuraavalle 15 vuodelle. Näitä edelsivät vuosituhattavoitteet. Ne eivät ole vain paperia, vaan kymmenissä maissa politiikkaa muuttaneita linjauksia esimerkiksi tyttöjen koulunkäynnin parantuessa.

Meidän tärkeimpiin keinoihimme globaalivaikuttamisessa kuuluvat rauhanprosessien tukeminen ja kehitysyhteistyö. Kun käsitellään valtion budjettia ensi vuodelle, on täysin kestämätöntä, että kehitysyhteistyön bruttokansantulo-osuus laskee edelleen 0,4:stä noin 0,38:aan vuonna 2018. Etäännymme 0,7 %:n BKT-tavoitteestamme, ja samalla etäännymme omasta kansainvälisestä viiteryhmästämme, Pohjoismaista ja niin sanotuista likeminded-maista, jotka ovat jo 0,7 %:n tavoitteen saavuttaneet. Kun maailman kriisit eivät ole vähenemässä vaan valitettavasti lisääntymässä, Suomi leikkaa voimavarojaan puuttua kriisien alkusyihin, köyhyyteen ja marginalisaatioon. Tämä ei ole hyvä kehityssuunta, eikä tämä ole oikein.

Myanmarin kriisi

Jos ihmettelemme, miten maailman pakolaiskriisit oikein syntyvät, Myanmarissa näemme sellaisen synnyn silmiemme edessä. Ehkä jopa puolen miljoonan Myanmarin rohingan joukkopako kohti Bangladeshia ja rohinga-kylien polttaminen on oppikirjaesimerkki etnisestä puhdistuksesta. On täysin kestämätöntä, että paljon kansainväliseltä yhteisöltä ja myös Suomelta tukea saanut Myanmar nyt itse syyllistyy tällaiseen ihmisoikeusloukkaukseen. Jopa puolet rohingoista on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Myanmarin rohingat tarvitsevat nyt kansainvälisen yhteisön apua. Myös YK:n on painostettava Myanmaria kunnioittamaan maassa asuvien rohingojen ihmisoikeuksia.

Pohjois-Korea

Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean sananvaihto on viime päivinä edennyt uudelle tasolle. Valitettavasti se ei ole vain viihdettä, vaan ydinasevarustelun myötä totisinta totta.  Diplomatia on nyt koetuksella. Erityisesti Kiinan tukea tarvitaan dialogin syntymiseen Pohjois-Korean kanssa ilman sotilaallista eskalaatiota, jossa mahdollisesti olisivat Pohjois-Korean ydinaseet osana.

YK:n turvallisuusneuvosto on tiukentanut Pohjois-Koreaa koskevia pakotteitaan, mutta samalla täytyy diplomaattisten kanavien toimia. Pohjois-Korean heikko lenkki on heidän riippuvuutensa tuontiöljystä.

Sotilaalliset skenaariot sisältävät tavattoman suuria riskejä, ja niiden lopputulosta on vaikea ennustaa. Uudella Korean sodalla olisi myös riski levitä maailmanpaloksi.

 Brexitissä suomalaisiakin suojattava

Eilinen Ison-Britannian pääministerin Theresa Mayn puhe Firenzessä selkeytti UK:n näkemyksiä Brexitistä. Siinä indikoitiin, että edetään EU:n sääntöjen mukaan, kunnes ero toteutuu. Kysymys EU-kansalaisten asemasta Brittein saarilla on hyvin tärkeä. Myös Suomelle kysymys on merkittävä, sillä eri puolilla Isoa-Britanniaa arvioidaan asuvan yli 20 000 suomalaista. Brittien hyvä kohtelu EU-alueella ja EU:n kansalaisten kohtelu Isossa-Britanniassa täytyy olla vastavuoroista.

Irlannin kysymys jää edelleen auki, ja se herättää huolta. Iso-Britannia on myös Pohjois-Irlantia koskevan pitkänperjantain rauhansopimuksen takaaja. Nyt EU:hun kuuluvan Irlannin ja Britanniaan kuuluvan Pohjois-Irlannin välille on syntymässä tulliraja. Aiemmin Pohjois-Irlannissa on voinut valita, onko britti, irlantilainen tai molempia. Olisi traagista, jos Brexit johtaisi Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen purkautumiseen.

Avoimuuden ja lobbausrekisterin puolesta

Vihreille on aina ollut tärkeää avoimuus päätöksenteossa. Avoimuuteen kuuluu, että tiedot tapaamisista poliitikkojen ja eri yritysten tai yhteisöjen välillä ovat julkisia. Yksi hyvä tapa tällaisen käytännön luomiseen on lobbausrekisteri. Sinne lobbaaja ja lobbauksen kohde merkitsevät tapaamisensa ja sen aiheen.

Olisi tärkeää, että tällainen rekisteri saataisiin Suomessa niin hallituksen, eduskunnan kuin kuntapäättäjienkin käyttöön – tasavallan presidenttiä unohtamatta. Lobbaus tulisi kirjata sen tapahtumispaikasta riippumatta, eli myös eduskunnan ja ministeriöiden tilojen ulkopuolella.

Lobbarirekisterin käyttö pitäisi olla helppoa eli yhdellä napinpainalluksella molemmat osapuolet kuittaisivat, että lobbaustilanne on ollut ja asia rekisteröityisi suoraan julkiseen luetteloon.

Tämä ei ole rakettitiedettä. Tekniset keinot ovat tähän jo olemassa. Vihreällä eduskuntaryhmällä on jo pitkään ollut julkinen rekisteri tapaamisistaan.

Viime päivien keskustelu on keskittynyt eduskunnan vierailijalistoihin. Ne eivät ole sama asia kuin lobbausrekisteri. Mikseivät? Kerron, keitä minua on nyt syksyllä käynyt tapaamassa: perheväkivallan uhri, omassa maassaan vainon kohteeksi joutunut henkilö, työnantajan mielivallan kokenut työntekijä, lastensuojelun asiakas, huumeongelmaisten perheiden vanhemmat, mielenterveysongelmaansa apua etsivä henkilö.

Näiden ihmisten nimet ja henkilötiedot eivät kuulu julkisuuteen. Kansalaisilla täytyy olla mahdollisuus tavata kansanedustajia ilman pelkoa siitä, että heidän nimensä löytyy seuraavan päivän iltapäivälehdestä.

Siksi lobbarirekisteri ja eduskunnan vierailijalistat kannattaa käsitellä omina kokonaisuuksinaan. Lobbarirekisteri tarvitaan, ja sen pitää olla kaikille avoin.

Vihreä eduskuntaryhmän avoimen luettelon lisäksi sitoudun itse siihen, että tulen kansanedustajana ja presidenttiehdokkaana ensi viikosta alkaen julkaisemaan kaikki tämän vuoden lobbaustiedot omilla kotisivuillani. Haastan myös kaikki kansanedustajat, pääministerin, ministerit ja tasavallan presidentin talkoisiin suomalaisen politiikan uuden avoimuuden puolesta.