Pekka Haaviston puhe Vihreiden kampanjastartissa 26.1.2019

Hyvät ystävät, arvoisat vihreät vaikuttajat ja ehdokkaat,

Kaksi viikkoa sitten eduskunnan portaat täyttyivät nuorista. Nuorista, jotka olivat koululakossa. Nuorista, jotka halusivat eduskunnan tekevän päätöksiä nyt ilmastonmuutoksen torjumiseksi, maapallon keskilämpötilan nousun pysäyttämiseksi 1,5 asteeseen.

Nuoria oli paljon. Kysyin, mitä opettajat sanoivat, kun lintsaatte koulusta. Ja he vastasivat, että ensin tuli vähän toruja – mutta sitten näytettiin peukkua: hyvä, että olette liikkeellä!

Täytyy tunnustaa, että näiden nuorten tapaaminen eduskunnan portailla meni jonnekin syvälle tunteisiin. He sanoivat suoraan, että potevat ilmastoahdistusta. Ja jos nyt ei tehdä riittävästi ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, ovat koulut ja opiskelut turhuutta.

Ehkä jossakin, oman mieleni sopukoissa tunsin saman tunteen, kun nuorten lähtiessä keväällä 1979 pelastamaan arvokasta lintujärveä, Koijärveä, tai kun marssittiin Mannerheimintietä lauantaina 26. huhtikuuta 1986 huutaen rytmikkäästi ”puu, tuuli, aurinko!” ja ”aurinko ja tuuli, ei oo mikään huuli” – tietämättä että juuri samalla hetkellä tapahtui kohtalokas räjähdys Tshernobylin ydinvoimalassa.

”Nyt on pakko!” huusivat nuoret ilmastomielenosoittajat eduskunnan portailla – emmekä voisi olla enempää samaa mieltä.

—

Vihreä liike syntyi halusta muuttaa maailmaa, tuoda ympäristö, ilmasto ja elämän jatkuminen maapallolla politiikan keskiöön. Aluksi pilkka oli suurta. Metrikaupalla palstatilaa on uhrattu sen kuvaamiseen, miten yhden asian liikkeet maailmasta katoavat yhtä nopeasti kuin ovat syntyneetkin.

Mutta nämä nopean lopun veikkaajat olivat väärässä.

Vihreä liike Suomessa ja Euroopassa muodostui kaikkien niiden poliittiseksi kodiksi, jotka halusivat yhdistää kunnianhimoisen ympäristönsuojelun, talouden ekologisen rakennemuutoksen, ihmisoikeudet, kulttuurin ja sivistyksen arvostamisen, köyhyyden voittamisen, oikeudenmukaisen maailman puolesta toimimisen omaksi toimintalinjakseen.

Tämä laaja ympäristön, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien liitto on ollut vihreiden ohjelma kaikkialla, missä vihreät ovat menestyneet.

—

Vihreät ovat etsineet myös alusta asti uutta tapaa tehdä politiikkaa. Pidimme puolueita luutuneita ja vanhanaikaisina organisaatioina. Etsimme yhteistyötä kansalaisliikkeiden kanssa. Halusimme pitää vihreän liikkeen amebamaisena – mukaan voi tulla helposti, kynnys on matalalla, jokainen voi olla ainakin vähän vihreisiin päin kallellaan. Vihreissä nurkissa eivät päivystä elämäntapapoliisit.

Tänään uuden politiikan haaste on ajankohtaisempi kuin koskaan. Ryhmäkurin sijaan etsimme hyvää keskustelua, jossa paras argumentti voittakoon. Puolueuskollisuuden sijaan kunnioitamme äänestäjää, joka on aina valmis uusiin valintoihin. Sosiaalisessa mediassa – ja myös keskustelun laadun parantamiseksi siellä – olemme aktiivisesti mukana. Kunnissa etsimme parempia tapoja kuntalaisten kuulemiseen. Kansalaisaloitteen mahdollistaminen perustuslaissa oli yksi tavoitteemme – ja se on toteutunut. Eduskunta on saanut suoraan käsiteltäväkseen monia hyviä aloitteita – meillä ei olisi nyt tasa-arvoista avioliittolakia ilman kansalaisaloitetta. Uskomme, että niin Suostumus2018 kuin kansalaisaloite kaivoslain korjaamisesta tulevat muuttamaan suomalaista lainsäädäntöä paremmaksi. Niistä päättää seuraava eduskunta.

—

Ja seuraava eduskunta on erilainen. Tiedämme, että kansalaiset ovat kyllästyneet. Kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen koulutusleikkauksista, jotka ovat vähentäneet mahdollisuutta saada pätevää ammatillista opetusta. Kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen aktiivimallista, joka tosiasiassa on muodostunut tuloleikkuriksi ennestään vaikeimmassa asemassa oleville työttömille. Kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen sote-sopasta, jonka sulle-mulle -loppunäytöstä nyt eduskunnassa seuraamme. 

Kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen hyvinvointivaltion alasajosta, kun köyhyys ja sen mukanaan tuomat monet ongelmat kasautuvat. Ja kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen toimettomuudesta suurten ympäristöhaasteiden – ilmastonmuutoksen ja suomalaisen luonnon suojelun – edessä.

On muutoksen aika. Vihreät kuuluivat viime eduskuntavaaleissa vaalivoittajiin. Eduskuntaryhmämme koko kasvoi viiteentoista. Meidät haluttiin jättää oppositioon.

On ollut monesta syystä tuskallista seurata tätä eduskuntakautta opposition penkiltä. Kipeimpiä ovat olleet leikkaukset sosiaaliturvassa, koulutuksen leikkaukset, heikennykset ympäristöpolitiikassa. Ja ehkä koko hyvinvointi-Suomen ajatuksen hautautuminen: viime vuosien Suomi on ollut Suomi, jossa kaveri jätetään. 60 000 syrjäytynyttä nuorta on liian suuri luku tälle yhteiskunnalle. Se on kova luku niille, jotka ovat jääneet tai jäämässä syrjään. Se on myös kova luku kansantaloudelle, huoltosuhteelle ja kestävyysvajeelle: nämä ovat niitä nuoria, joiden pitäisi tulevaisuudessa olla mukana tuottavassa työelämässä, varmistamassa osaltaan hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuutta.

—

Finland skulle inte vara Finland om vi inte hade många olika kulturella och språkliga minoriteter. Många av dessa är historiska minoriteter – som samer, romer, finska judar eller tatarer. Den svenskspråkiga minoriteten är en av våra största minoriteter.

Nyligen har vissa människor velat begränsa bilden av Finland genom att ifrågasätta minoriteters kulturella och språkliga rättigheter. Detta är inte acceptabelt. Finland är hel bara när de kulturella och språkliga minoriteternas rättigheter i detta land också är säkra. Respekt för mänskliga rättigheter börjar hemma.

Poliittisessa keskustelussa käydään myös jatkuvaa kamppailua siitä, mitä Suomi oikein on. En kaipaa Suur-Suomea, mutta Suomen pienentäjät haluaisin kyllä kuriin. Nämä Suomen pienentäjät esittävät, että milloin mikin porukka ei oikeastaan kuulu Suomeen ollenkaan. Joskus on vihanpurkauksien kohde Ahvenanmaa, joskus suomenruotsalaiset, saamelaiset tai oma romaniväestömme. Joskus vihan kohteeksi otetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt.

Näille Suomen pienentäjille haluan sanoa: Suomi on Suomi juuri siksi, että meillä on niin enemmistömme kuin vähemmistömme. Kulttuuri- ja kielivähemmistöt ovat osa mosaiikkiamme, ja ne ovat osa kansallista vahvuuttamme.

—

Viime aikojen keskustelu maahanmuuttajien kotoutumisesta on ollut tärkeää keskustelua. Tyhjäkäynti ja päämäärättömyys kenen tahansa ihmisen elämässä on haitaksi, mutta erityisen tärkeää on, että pidämme tänne tulleiden maahanmuuttajien tehokkaasta kotoutumisesta huolta. Siihen vaikuttavat sellaiset asiat kuin mahdollisuus perheiden yhdistämiseen, mahdollisuus koulutukseen ja työhön, tyttöjen ja naisten aseman vahvistaminen myös maahanmuuttajien keskuudessa. On selvää, että Suomessa eletään Suomen lakien mukaan, mutta on pidettävä samalla huolta siitä, että emme anna tilaa syrjinnälle tai rasismille Suomessa. On ikävä lukea tietoja siitä, että työnhakijan nimi tai syntyperä voi vielä olla työhaastatteluun pääsemisen esteenä Suomessa vuonna 2019.

Aina kun nousen bussiin pääkaupunkiseudulla, ajattelen sitä porukkaa, joka pimeinä yön tunteina – jokaisena yönä – pesee ja siistii nämä bussit. Kun kävin All-Rounders -yhtiön varikolla, tapasin kymmeniä nuoria miehiä, monet pakolaisina Suomeen tulleita, jotka tätä raskasta yötyötä tekevät. Kun kysyin heiltä, onko Suomessa rasismia, he olivat hyvin kohteliaita, ja vastasivat että eivät ole sellaista huomanneet. Tosin jatkoivat sitten, että kun pitäisi päästä talleilta aamuksi Rautatieasemalle, kaikki kuljettajat eivät suostu ottamaan bussinpesijöitä kyytiin.

—

Suomi on unelmien maa. Voihan olla, että esi-isämme ensimmäiseksi näkivät tuhannet järvet, yöttömän yön, maagiset valkorunkoiset puut – ja ihastuivat. Sitten tulikin talvi, pimeys, kylmyys ja paksut kinokset. Jäähän tehtiin reikä, että saatiin kalastettua.

Emme voi taata oikeutta ikuiseen kesään. Välillä on myös synkeä syksy, kova talvi, rospuutto – ja sitten taas kesä. Tasa-arvoisessa ja avoimessa Suomessa saa unelmoida, ja jokaisen lapsen unelmat ovat yhtä arvokkaita. Yhteiskunta tasoittaa mahdollisuuksia ilmaisen koulutuksen ja hyvinvointipalvelujen kautta. Emme halua Suomeen lasten luokkayhteiskuntaa, jossa unelmiaan joutuu säätämään perheen varallisuuden mukaan.

—

Luonto on meille suomalaisille rakas ja arvokas asia. Isoäitini lauloi meille lastenlapsille joskus iltaisin Immi Hellénin laulua ”Paimenpoika”, josta itselleni on jäänyt mieleen erityisesti yksi rivi: ”Nyt metsä kirkkoni olla saa….”

Meitä metsäkirkkolaisia on tässä maassa aika paljon. Meillä metsät ja suot, joet ja järvet eivät ole vain talouden alttarille uhrattavia luonnonvaroja, vaan jotakin paljon enemmän. Suomi elää metsästä, mutta taloudellisten arvojen lisäksi metsään liittyy meillä paljon muitakin arvoja. Siksi me vihreät puhumme luonnonsuojelun ja kestävän metsätalouden puolesta.

Emme perineet maapalloa vanhemmiltamme, vaan lainasimme sen tulevilta sukupolvilta.

Viime aikoina ennen kaikkea huoli kaivosteollisuuden toiminnasta on kasvanut. Eri puolilta Suomea tulee viestejä sekä hoitamattomista kaivosjätteistä, pilaantuneista vesistä että uusista kaivoshankkeista herkillä alueilla.

Kaivoslaki on avattava uudestaan. Se kannattaa uusia nyt myös sen vuoksi, että kun Kanadan kanssa neuvoteltu CETA-sopimus tulee voimaan, uudistukset voivat investointisuojan vuoksi olla vaikeampia. Tarvitsemme lisää resursseja ympäristöviranomaisille, ja tarvitsemme louhintaveron. Kunnilla on oltava kaivostoimintaan veto-oikeus, ja rahastojen kautta on huolehdittava siitä, että kaivoskuntien elinmahdollisuudet säilyvät vielä kaivosten sulkeuduttuakin.

—

Näistä vaaleista on tulossa ilmastovaalit. Suomalaiset ovat heränneet vaatimaan todellista toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vielä ei ole liian myöhäistä, mutta kiire alkaa jo tulla.

Edessämme on uusi teollinen vallankumous, jossa tapamme tuottaa, kuluttaa, asua ja liikkua tulevat muuttumaan. Olemme suurten muutosten kynnyksellä ja suurissa muutoksissa tarvitaan aina reiluutta ja oikeudenmukaisuutta.

Vastatessamme ilmastokriisiin meidän on jatkettava hyvinvointivaltion ihanteiden toteuttamista. Toteutettava muutos hallitusti ja oikeudenmukaisesti. Energiantuotannossa meidän on irtauduttava kaikista fossiilisista polttoaineista kymmenen vuoden sisällä. Liikenne on uudistettava sähköiseksi ja uusiutuvia polttoaineita käyttäväksi. Biokaasun käyttö henkilöautoissa kasvaa.

Euroopassa paine autotehtaita kohtaan kasvaa polttomoottoriautoista luopumiseksi. Tätä murros voi olla nopeampi kuin nyt kuvittelemmekaan. En usko, että mikään autoliike kauppaa vuonna 2030 enää uusia polttomoottoriautoja. Myös raskaassa liikenteessä muutos tarkoittaa siirtymistä kestäviin biopolttoaineisiin.

Pitkien välimatkojen Suomessa on tärkeä pitää huolta siitä, että muutos on myös oikeudenmukainen. Kenenkään elämä ei saa käydä kohtuuttomaksi siellä, missä oma auto on hyvän elämän ja työnteon edellytys.

Vihreät tukee joukkoliikenteen kehittämistä. Tunnin juna Turkuun, nopeampi päärata, investoinnit itärataan, kaupunkien liikenne raiteille. Esitämme, että laaja raidepaketti toteutettaisiin seuraavalla eduskuntakaudella.

Fossiilista energiaa ja saastuttamista tukevista yritystuista on luovuttava mahdollisimman pian. Niiden sijaan on tuettava uudistumista kohti energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa. Saastuttavat yritystuet ovat epäreiluja niitä yrityksiä kohtaan, jotka pyrkivät muuttumaan maailman mukana etunojassa eivätkä jalkojaan raahaten.

On myös annettava reilu tunnustus niin Sitralle kuin niille yrityksille, jotka ovat järjestäytyneet Climate Leadership Coalitionin ympärille Suomessa. Sekä Sitra että CLC ovat olleet talouselämän edelläkävijöitä ilmastovastuullisuudessa. Kiitos siitä. Suomalaiset yritykset voivat näyttää mallia myös maailmalla.

Metsiemme käytössä meidän on otettava entistä paremmin huomioon niiden rooli hiilinieluina. Luontoarvojen lisäksi metsämme tarjoavat uuden lahjan. Ne ovat yksi parhaista keinoista vähentää nettopäästöjämme ja suoriutua ilmastovelvoitteistamme. Vihreät eivät hyväksy suunnitelmia kasvattaa metsähakkuita, kun meidän pitäisi nyt kasvattaa nielujamme.

Avohakkuista mennään kohti jatkuvaa kasvatusta.

Betonirakentamisesta kohti puutaloja.

Hiilestä kohti maalämpöä, tuulta ja aurinkoa.

Turpeesta kohti uusiutuvaa energiaa.

Polttomoottoreista kohti sähköä.

Kumipyöristä kohti raiteita.

Toteuttamalla nämä muutokset oikeudenmukaisesti voimme rakentaa entistä ehomman hyvinvointivaltion, joka kestää myös tulevien vuosikymmenten vaatimukset.

—

Tiedämme, että ekologinen rakennemuutos ei ole helppo. Tiedämme, että vastustajiakin on paljon. Vasta-argumentteja on ainakin kahdenlaisia.

Ensimmäinen on kysymys, miksi Suomi? Eikö olisi jonkun muun vastuulla toimia ensin? Miksi aina me? Tai jos olemme täällä ihan hiljaa hissukseen, ei kai kukaan edes huomaa, jos vähän tupruttelemme päästöjä ilmakehään?

Niille jotka kysyvät, miksi Suomi, ei ehkä täysin ole valjennut Suomen paikka maailman vauraimpien maiden joukossa – ja myös niiden maiden, joissa päästöt henkeä kohti ovat suuremmat kuin monissa muissa maissa.

Toinen kysymys on, kaatuuko taloutemme? Vuonna 2006 julkaistu Sternin raportti käsitteli ilmastonmuutosta talouden näkökulmasta: kun ilmasto lämpenee, talous sakkaa. Kaikkien kallein vaihtoehto on olla tekemättä mitään.

Suomen kokemus uudesta ympäristölainsäädännöstä on kaiken kaikkiaan positiivinen: niin lyijyttömän bensan kuin rikkidirektiivinkin olemme osanneet muuttaa vähäpäästöisiksi teknologisiksi innovaatioiksi, joita valmistamme myös vientiin. Ympäristöteknologian vientimme kasvaa. Uskon, että näin tulee tapahtumaan ilmastonmuutokseen liittyvän teknologian ja osaamisen kannalta. Niistä on tulossa tärkeä vientituotteemme.

Muistan hyvin, kun Kioton ilmastokokouksessa 1997 pääsimme viimein vaiheeseen, jossa maille annettiin sitovia päästövähennystavoitteita – ensimmäisen kerran kansainvälisten ympäristösopimusten historiassa. Myös Helsinkiin olivat linjat kuumina – kaikki Suomen hallituksen ministerit eivät olleet niin innostuneita Kioton sopimuksesta. Mutta se solmittiin. Loppupuheenvuorossaan kokouksen puheenjohtaja, Japanin ympäristöministeri Okhi purskahti itkuun. Suoraan sanoen luulin, että hän itki ilosta. Mutta ei: hän itki, koska pelkäsi Japanin talouden romahtavan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Okhi ja monet muut ovat voineet jo kuivata kyyneleensä. Ympäristöstä huolehtiminen ei tuhoa taloutta, vaan takaa sen jatkuvuuden myös tulevaisuudessa.

Emme tarvitse ilmastokarkureita, ja ilmastokarkurin osa ei ole Suomen tie. Siksi Vihreiden tavoite on tehdä Suomesta hiilineutraali jo ennen vuotta 2030. Edelläkävijyys on paras tapa luoda työtä ja mahdollisuuksia viedä osaamistamme myös maailmalle, joka janoaa ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Työhön ekologisen rakennemuutoksen toteuttamiseksi haluamme kutsua mukaan kaikki – niin tavalliset suomalaiset, yritykset kuin muut puolueet. Yhteisesti hiotuilla ratkaisuilla on paras mahdollisuus onnistua kestävän muutoksen toteuttamisessa.

—

Suomen tarina on koulutuksen tarina. Koulutuksella olemme onnistuneet luomaan oikeudenmukaisesti hyvinvointia ja nousemaan niukkuudesta yhdeksi maailman vauraimmista maista. Olemme ymmärtäneet, että näin pienellä kansakunnalla ei ole varaa hukata kenenkään potentiaalia.

Ihmisten ja yhteiskunnan sitoutuminen opintielle on ollut vahvaa läpi satavuotisen historiamme itsenäisenä valtiona ja jo sitä ennen. Olemme rakentaneet Suomea lupauksella, että seuraavalla sukupolvella on paremmat eväät elämään kuin edellisellä. Valitettavasti hallitus on koulutusleikkauksillaan horjuttanut tätä lupausta.

Sen kuulemme peruskouluista, joissa oppilaiden erot lukutaidossa repeävät koulupolun aikana. Sen kuulemme ammattioppilaitoksista, joissa opettajilla on yhä vähemmän aikaa olla opiskelijoiden arjessa. Sen kuulemme korkeakouluista, joissa tiukentuva rahoitus uhkaa huippuosaamisen vaalimista ja ajaa tutkijoita ulkomaille. Mitään hyvää ei seuraa siitä, jos nuori ei pääse jatkamaan koulutustaan, koska aloituspaikkoja on liian vähän. Lyhytnäköistä on se, jos lopulta saatu koulutus ei myöskään valmista riittävästi työelämään.

Kun katsomme tulevaisuuteen, on selvää, että koulutuksella on oltava keskeinen rooli Suomessa jatkossakin. Siksi tarvitsemme käänteen suomalaiseen koulutukseen. Meidän on tehtävä kouluistamme maailman parhaita, jotta jokaisella lapsella on tasavertainen mahdollisuus edetä opintiellä ja hankkia tietoa, sivistystä ja osaamista elämää varten.

Vihreät haluavat perua hallituksen 900 miljoonan euron koulutusleikkaukset, mutta emme tyydy siihen. Seuraavan hallituksen tavoitteena on oltava suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen nostaminen maailman huipulle. Tarvitsemme kansallisen projektin, jossa nostamme suomalaisten koulutustasoa, oppimistuloksia ja vahvistamme korkeakoulutuksen ja tutkimuksen edellytyksiä.

Johtoajatukseksi sopii se, että meidän kaikkien olisi otettava askel eteenpäin. Annettava jokaiselle nuorelle mahdollisuus kouluttautua kiinnostuksensa ja kykyjensä mukaisesti ja luotava tilaisuuksia täydentää osaamistaan niille, jotka ovat nuoruuden opintien jo jättäneet.

Vihreät haluaa taata jokaiselle toisen asteen koulutuksen tekemällä siitä aidosti maksutonta ja lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja siten, että useampi kuin joka toinen suorittaa korkeakoulututkinnon.

Oppimistulosten heikkenemiseen ja eriytymiseen puuttumiseksi on tehtävä vahva panostus varhaiskasvatukseen ja puututtava eriarvoisuuden kasvuun peruskouluissa.

Niille, joille opintiellä pysyminen tuottaa vaikeuksia, on tarjottava tukea – lisää opinto-ohjausta ja apua niihin koulutusasteiden välisiin nivelvaiheisiin, joissa liian moni putoaa kyydistä.

Korkeakoulujen rahoituksen suunta on käännettävä turvaamalla riittävä perusrahoitus ja irtautumalla vaalikaudesta toiseen vaihtuvista tulostavoitteista.

Yhdenvertaisuudesta on myös huolehdittava niin oppilaitoksissa kuin opiskelijoidenkin keskuudessa. Kouluttautuminen ei saa jäädä kiinni rahasta ja siksi opintorahaan on tehtävä reilun 80 euron tasokorotus.

Kansallinen projekti koulutuksen kunnianpalautuksen puolesta on yhtä suuri kuin se on välttämätön. Se vaatii yli miljardin euron lisäpanostukset koulutukseen. Ne me rahoittaisimme karsimalla tehottomia ja ympäristölle haitallisia yritystukia. Se on oikeudenmukaista ja vastuullista rahankäyttöä. 

Koulutus ei ole kuluerä, vaan sijoitus. Sijoitus kansakuntamme tulevaisuuteen ja ylisukupolvisen hyvinvointivaltion lupauksen vaalimista. Ellemme tee näitä panostuksia, jää lupaus ontoksi ja liian moni jää ilman tarvitsemaansa osaamista. Sellaiselle perustalle Suomen menestystä ei voi tulevina vuosikymmeninä rakentaa. Meidän on jatkossakin annettava jokaiselle mahdollisuus saavuttaa unelmansa.

Nykyään puhutaan paljon kestävyysvajeesta. Se tarkoittaa huoltosuhteen heikkenemistä – miten pidämme yllä hyvinvointiyhteiskuntaa, kun vanhusväestö kasvaa, ja työssä kävijöitä on vähemmän. Vihreiden vastaus tähän on työllisyysasteen nosto. Yksi prosenttiyksikkö työllisyysasteessa tarkoittaa miljardia euroa julkisessa taloudessa. Kestävyysvaje pienenee, kun opintojen rahoitus on turvattu ja opiskelijat pääsevät nopeammin suoraan työelämään. Kestävyysvaje pienenee, kun pidämme jatkuvan oppimisen kautta huolta myös jo työelämässä olevista niin, että he oppivat koko ajan uutta esimerkiksi koulutustilin turvin. Kestävyysvaje pienenee, kun kiinnitetään huomiota työssäjaksamiseen. Koulutus on kaiken avain.

—

Hyvä yhteiskunta rakentuu tasa-arvolle ja kokemukselle siitä, että tämä maa on meidän kaikkien yhteinen. Olemme saaneet nauttia hyvistä uutisista työllisyyskehityksessä, mutta yhä liian moni kokee jääneensä osattomaksi kasvusta. Liian monen arjessa käännettä parempaan ei ole näkynyt.

Takuueläkkeen varassa olevan eläkeläisen lääkekulut ovat edelleen kipurajoilla. Työttömille on langetettu yhä uusia paperitöitä ja aktiivimallilla jopa vaatimuksia, jotka eivät liity työnhakuun. Köyhyys koskettaa yhä useampaa lapsiperhettä.

Näissä asioissa meidän on mentävä eteenpäin. Köyhimpien aseman parantamiseksi on tehtävä korotuksia minimietuuksiin ja palautettava ne seuraamaan elinkustannuksia. Suurempana uudistuksena tarvitsemme sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen.

Hyvinvointivaltion turvaverkko on rakennettu toista aikaa varten ja toisessa tilanteessa. Se ei enää vastaa tämän päivän vaatimuksiin. Aikaan, jossa elämänmittaisia työuria ei ole, vaan osaamista on jatkuvasti päivitettävä.

Suomessa, jossa yhä useampi kokee pudonneensa kokonaan kelkasta ja jossa liian moni kärsii työttömyydestä, on pystyttävä uudistamaan sosiaaliturva sellaiseksi, että se nostaa eikä lannista. Samalla sosiaaliturvan on nykyistä paremmin palveltava niitä, jotka hankkivat tulonsa keikkatöistä ja yrittäjyydestä, alustataloudesta ja muista uuden työn muodoista.

Vihreiden ratkaisu tähän on perustulo. Vastikkeeton sosiaaliturva, joka karsii byrokratiaa ja ihmisten kyykyttämistä. Sen taustalla on ihmiskuva, joka uskoo ihmisten haluun tehdä työtä ja olla rakentava osa yhteiskuntaa.

Tarvitsemme turvaverkon, joka kantaa muuttuvissa elämäntilanteissa ja työn murroksessa. Turvaverkon, joka vapauttaa ihmiset tekemään oman elämänsä kannalta järkeviä valintoja. Turvaverkon, joka perustuu vapauteen, ei valvontaan. Siksi me pyrimme kohti perustuloa – kohti 2020-luvun perusturvaa.

—

Suomi tarvitsee tekoja tasa-arvon puolesta. Eduskuntavaalit voisivat olla myös naisten ja tyttöjen oikeuksien vaalit. Nykyisen hallituksen aikana naisten asema ei valitettavasti ole edennyt. Talouspolitiikan maksajiksi ovat joutuneet erityisesti naiset.

Kiky-sopimuksen lomarahaleikkaukset ovat iskeneet kaikkein kipeimmin raskasta ja arvokasta työtä tekeviin julkisen sektorin pienipalkkaisiin naisiin. Perhevapaauudistus ei edennyt eikä siten saatu parannusta naisten asemaan työpaikoilla ja vahvistusta isien asemaan kotona. Toisaalta tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden lakkauttaminen on lisännyt naisten työtaakkaa niin varhaiskasvatuksen kasvaneina ryhmäkokoina kuin kodeissa, joissa lastenhoito ajaa nyt työttömän työnhaun ohi.

Suomi on pitkään ollut tasa-arvon mallimaa, mutta voimmeko luottaa siihen, että tuo asema säilyy? Ainakaan sen aseman ei pitäisi estää meitä tavoittelemasta yhä parempaa tasa-arvoa. Edellä mainittujen asioiden korjaamisen lisäksi se tarkoittaa myös sitä, että korjaamme räikeät ihmisoikeusloukkaukset, joita lakikirjoistamme yhä löytyy. Sellainen on erityisesti translaki, joka on jo liian monta vuotta jäänyt vanhoillisuuden jyräämäksi hallituksissa. Tässäkin asiassa meidän olisi syytä liittyä Euroopan edistyksellisten maiden joukkoon.

Unohtaa ei pidä myöskään niitä, jotka ovat usein kaikkein haavoittuvimmassa tilanteessa kodeissaan. Suomi ei ole edelleenkään täyttänyt Istanbulin sopimuksen velvoitteita turvakotipaikkojen lisäämisestä. Väkivalta ei kuulu kenenkään arkeen eikä sen varsinkaan pidä kuulua kotiin.

Uskon, että tasa-arvoisemman Suomen rakentamista auttaisi se, jos myös hallituksen kokoonpano muuttuisi heijastamaan pyrkimystä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Mielestäni seuraavan hallituksen, joka tulee olemaan myös 2020-luvun ensimmäinen hallitus, täytyy koostua puoliksi naisista. Jos Vihreillä on tilaisuus tähän hallituksen osapuolena vaikuttaa, sitoudumme siihen, että oma ministeriryhmämme näin myös muodostetaan.

—

Kävin uuden vuoden aikaan työmatkalla Mogadishussa, Somaliassa. Somaliassa alkaa rauha voittaa, mutta vaikeuksia on vielä edessä. Yksi asia siellä ilahdutti erityisesti: aktiiviset Suomen somalit, diaspora, ovat nyt liikkeellä. Somaliaan viedään monenlaista osaamista, ja monet Suomen somalit ovat mukana jälleenrakennuksessa. Kun kysyin, mitä he kaipaavat Suomesta, tuli vastauskin nopeasti: saunaa, salmiakkia ja hapanleipää.

Suomea muisteltiin Somaliassa hyvin lämpimästi. Suomella oli siellä aikanaan tuberkuloosiohjelma, ja vieläkin tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat tästä ohjelmasta saaneet apua. Suomen roolia Somaliasta tulleiden pakolaisten vastaanottajana kunnioitetaan. Siitä muistavat Somalian nykyisen hallituksen jäsenet tapaamisissa kiittää.

Suomen tarina tunnetaan. Se on köyhyyden, eriarvoisuuden, sotien tarina – joka kovalla työllä muuttui vaurauden, tasa-arvon ja rauhan tarinaksi. Se on tarina, jonka olemme edellisiltä sukupolvilta perineet. 

Me tiedämme, että kaikki oli kovan työn takana. Ja tiedämme myös, että on kovaa työtä säilyttää ja kehittää luonnon kanssa sopusoinnussa elävää, tasa-arvoista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Kysymyksiä on paljon:

Miten kannamme vastuuta ilmastokriisin ratkaisemisessa?

Miten ratkaisemme työn ja toimeentulon uudet haasteet?

Miten varmistamme, että kaikilla lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet onnelliseen ja omaehtoiseen elämään myös aikana, jolloin hyvinvoinnin uudet mahdollisuudet tulevat tarjolle eritahtisesti?

Tämän kevään vaaleissa näihin kysymyksiin haetaan ratkaisua. Kuntavaalit osoittivat, että Vihreät on koko maan puolue. Olemme saaneet aikaan suuria muutoksia ihmisten arkeen niin pienissä kunnissa kuin suurissa kaupungeissa. Olemme panostaneet koulutukseen ja hyvään elinympäristöön. Olemme torjuneet subjektiivisen varhaiskasvatuksen rajauksen esimerkiksi Lahdessa, Mikkelissä, Vantaalla ja monessa muussa kunnassa.

Nyt on aika ottaa koko Suomea koskevia, tärkeitä askelia.

Me vihreät puhumme suurista muutoksista, kun puhumme ekologisesta hyvinvointivaltiosta. Samalla haluamme, että muutos on turvallinen. Muutos sellaiseen maailmaan, jossa jokaisella suomalaisella on paikka, ja jossa jokainen suomalainen näkee itsensä myös tulevaisuudessa.

Siksi puhumme yhtaikaa ympäristöstä ja köyhyyden torjumisesta, koulutuksesta ja tasa-arvosta, globaalista vastuusta ja kansallisesta projektista. Muutamme Suomea, ja Suomea muuttaessamme muutamme myös maailmaa.

Politiikassa on pohjimmiltaan kyse arvoista. Arvoista, joiden välillä valitaan. Arvoista, jotka yhteiskunnassa vallitsevat. Arvoista, joita noudatamme.

Näytä luontosi ja äänestä.