Pekka Haaviston puhe puoluevaltuuskunnassa Helsingissä 17.11.2018

Hyvät ystävät,

Tässä puoluevaltuuskunnan kokouksessa katsomme tulevaisuuteen – keväällä meillä on edessämme kaksi tärkeää etappia – eduskuntavaalit ja Euroopan parlamentin vaalit. Eduskuntavaaleissa määritellään Suomen suunta, ja Euroopan parlamentin vaaleissa vaikutetaan siihen, millaisessa Euroopassa elämme. Nämä molemmat vaalit ovat meille äärimmäisen tärkeät.

Tulevaisuutta kohti mentäessä on hyvä muistaa myös historiaa. Vihreä liike syntyi 1970- ja 1980-lukujen taitteessa vaihtoehdottomaan Suomeen. Pysähtyneisyyden ajan Suomeen, joka tuhosi omaa ympäristöään, ja piti ympäristön tuhoamista ”välttämättömänä hintana, joka kehityksestä on maksettava”.

Vihreät tulivat vaatimaan suunnan muutosta. Vaadimme luonnon, vanhojen metsien ja soiden suojelua. Vaadimme ympäristöveroja. Vaadimme tulevaisuusvaliokunnan perustamista eduskuntaan. Vaadimme lyijytöntä bensiiniä. Vaadimme vähemmistöjen oikeuksien puolustamista. Vaadimme esteetöntä yhteiskuntaa. Vaadimme miesten ja naisten tasa-arvoa. Vaadimme rikkipäästöjen vähentämistä. Vaadimme inhimillistä kaupunkisuunnittelua. Vaadimme kansainvälistä ilmastosopimusta ja ilmastolakia.

Aina ensin oli vastassa tyrmistys: oletteko aivan järjiltänne? Aiotteko kääntää kehityksen suuntaa taaksepäin? Aiotteko viedä Suomen tuhon omaksi?

Mutta vähä vähältä uusi ajattelu on voittanut. Maailman globaalien ongelmien keskellä, lajien nopeasti tuhoutuessa, ilmastonmuutoksen uhatessa niin taloutta kuin ihmiskunnan tulevaisuutta, vihreitä ääniä alkaa kuulua enemmän. Näin on hyvä.

Mutta työ on edelleen kesken. Tarvitaan uusia päätöksiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tarvitaan muutoksia kaivoslakiin. Tarvitaan toimia luonnon monimuotoisuuden puolesta. Lajien katoaminen maapallolta viimeisen sadan vuoden aikana ollut 100 kertaa nopeampaa kuin aikaisemman kahden miljoonan vuoden aikana. Emme halua olla tukemassa kuudetta sukupuuttoaaltoa. Emme halua, että viimeiset hetket ilmastonmuutoksen suunnan kääntämiseksi jätetään käyttämättä. Siksi olemme vihreitä.

Hyvät ystävät,

Tässä puoluevaltuuskunnassa puhutaan koulutuksesta ja sivistyksestä. Suomalaisten voima on aina ollut koulutuksessa ja sivistyksessä. Suomalaista luokkayhteiskuntaa on aikanaan purettu koulutuksen ja sivistyksen tasa-arvon kautta. On ollut valtava määrä kansansivistystyötä – nuorisoseurat ja seurantalot, työväentalot, kansanopistot, työväenopistot, kansalaisopistot, kirjekurssit, itseopiskelu, yhdistystoiminta. Ihmisten oma sitoutuminen opintielle Suomessa on ollut huikeaa.

Mutta on tarvittu myös yhteiskunnan suuria päätöksiä: kansakoulu, peruskoulu, yliopistoverkosto, ammatillisen opiskelun arvostuksen nousu, ammattikorkeakoulut, varhaiskasvatus.

Koulutuksella on merkitystä yhteiskunnalle. Se nostaa osaamistasoamme, kehittää tuotantoamme ja tuottavuuttamme, auttaa meitä pärjäämään maailmassa osaamisen ja innovaatioiden kautta.

Mutta koulutuksella ja sivistyksellä on myös itseisarvo yksilön kannalta: se nostaa elämän laatua, tekee mahdolliseksi useammat valinnat elämässä, vähentää syrjäytymisvaaraa.

Tämän päivän maailmassa koulutus antaa meille myös valmiudet uuden ajan kansainvälisyyteen: kielitaitoon, kulttuuriseen lukutaitoon, kykyyn solmia kontakteja yli rajojen, digitaaliseen lukutaitoon, kykyyn ymmärtää viestejä ja uutisia ja niiden taustoja. Tämän päivän valeuutisten ja digitaalisten vaikutus- ja manipulaatioyritysten maailmassa tarvitsemme nettilukutaitoa ja kulttuurista lukutaitoa enemmän kuin koskaan.

Kun puhumme koulutuksen merkityksestä, tiedämme, että viime vuosien koulutusleikkaukset ovat sattuneet moniin opiskelijoihin kipeästi. Mitä vastaamme amislaiselle, jonka oppimisympäristöstä ovat hävinneet opettajat? Kolmena päivänä koulussa ja kahtena kotona ei ole se opiskelutahti, jolla ammattiin voi nykypäivänä valmistautua. Sen tietävät myös työnantajat. Opettajat varoittavat, että kaikkia opiskelijoita ei uskaltaisi päästää työharjoitteluun, kun he eivät ole oppineet riittävästi. Vika ei ole oppilaassa, vaan järjestelmässä.

Hyvät ystävät,

Tänä vuonna tuli viisikymmentä vuotta täyteen siitä, kun eduskunta teki päätöksen peruskoulu-uudistuksesta. Se oli hyvä päätös – vaikka sitäkin aikanaan vastustettiin. Peruskoulun luominen oli suuri edistysaskel kohti koulutuksellista tasa-arvoa. Se tasoitti kaikkien mahdollisuuksia opintielle, ja siitä on tullut keskeinen osa suomalaisen hyvinvointivaltion tarinaa.

Kun Suomen koulujärjestelmää käydään muista maista tutkimassa ja siitä halutaan ottaa oppia, juuri peruskoulu ja siihen suunnatut voimavarat ovat avainasemassa. On monia maita, joissa on samantyyppinen oppivelvollisuus, mutta ilman panostusta opettajiin, opettajien laatuun, oppilashuoltoon ja tukiopetukseen. Peruskoulu vaatii koko ajan ylläpitoa ja kehittämistä. Se ei ole koskaan valmis.

Kun peruskoulu-uudistusta tehtiin vuosikymmeniä sitten, maailma oli hyvin toisenlainen – eikä Suomi ollut yhtä vauras kuin nyt. Tänään pitää puhua siitä, mikä on seuraava suuri laadullinen loikkamme koulutuksessa. Mikä on se 2000-luvun suuri uudistus, jolla jatkamme suomalaisen hyvinvointivaltion menestystä tasa-arvoisessa ja laadukkaassa koulutuksessa.

Se ei mielestäni ole vain yksi, yksittäinen uudistus. Se on suunnanmuutos koko koulutuspolitiikkaan. Se on määrärahojen turvaamista koulutuksen kaikille tasoille – varhaiskasvatukseen, peruskouluun, toisen asteen koulutukseen ja korkeakouluihin. Myös jatkuvalla oppimisella ja työelämässä oppimisella on entistä suurempi merkitys. Pätkätöiden ja nopeasti muuttuvien työsuhteiden ja ammattinimikkeiden maailmassa meidän on turvattava se, että kaikissa elämänvaiheissa on mahdollista saada lisäkoulutusta.

Viime vuosien leikkaukset koulutuksessa ovat olleet dramaattisia. 900 miljoonaa euroa on leikattu pois kansakunnan osaamisesta ja sen tulevaisuudesta. Tiedämme jo nyt, että tällä on ollut vahingollisia vaikutuksia koulutuksen tasa-arvoon. Yhä useampi on pudonnut kyydistä.

Ryhmäkokoja ei ole kyetty pienentämään, opettajien arki on käynyt entistä työläämmäksi. Erityishuomiota tarvitsevat lapset ja nuoret eivät ole sitä aina saaneet. Nämä ovat olleet kansakunnan tulevaisuuteen kohdistuvia leikkauksia. Jos lähiopetus ja opintojen ohjaus puuttuu, tapahtuu heitteillejättö. Koulutuslupauksen tulee olla lupaus siitä, että jokainen lapsi ja nuori ansaitsee mahdollisuuden onnistua ja rakentaa elämänsä itsensä näköiseksi.

Hyvät ystävät,

Haluan nostaa myös yhden erityisen haasteen koulutuksessamme. Se on Suomeen tulleiden ja tulevien maahanmuuttajien koulutus. Suomen tai ruotsin kielen taito on usein a ja o työmarkkinoille pääsemisessä. Mutta on monia tehtäviä, joissa puutteellisellakin kielitaidolla pääsee alkuun – ja työssä voi kieltä oppia lisää.

Monella maahanmuuttajalla on takanaan oma ammattitaitonsa tai jo suoritettuja opintoja omassa maassa. Meidän on räätälöitävä malleja, jossa kaikki tämä osaaminen lasketaan ihmisen hyödyksi myös hänen uudessa kotimaassaan.

Ruotsissa on kehitetty validaatio- tai näyttötutkintomallia, jossa kielitaidotonkin voi näyttää, että hän osaa vaikkapa vaihtaa autonrenkaita, ja saada tästä yksittäisestä ammattiosaamisesta todistuksen. Näitä todistuksia voi saada eri osaamisalueiltaan, ja niiden ansiosta pääsy työmarkkinoille helpottuu. Tarvitsemme tällaisia matalan kynnyksen malleja osaamisen näyttämiseen. Myös kielitaito karttuu, kun pääsee jostakin kohdasta kiinni työelämään.

Hyvät ystävät, bästa vänner,

Lika rätt till högkvalitativ utbildning åt alla – från dagis ändå till högskolan – det har utgjort grunden för det finländska samhällets stora framgångssaga. Vi måste dra tillbaka nedskärningarna i utbildningen och bygga världens bästa skola.

Suomalaisten luottamus ja usko koulutukseen on palautettava. Pelkkä koulutusleikkausten peruminen ei riitä. Tarvitaan enemmän kunnianhimoa. Tarvitaan koulutuksen kunnianpalautus.

Meidän on asetettava tulevien vuosien tavoitteeksi suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen nostaminen maailman huipulle. Siitä on tehtävä kansallinen projekti, yhteinen missio, johon toivon kaikkien puolueiden sitoutuvan.

Koulutuksen kunnianpalautus vaikuttaisi lapseen, jolla on oikeus varhaiskasvatukseen oman perheensä taustasta riippumatta. Koulutuksen kunnianpalautus näkyisi peruskoulussa, jossa kaikilla oppilailla olisi mahdollisuus edetä ja saada tarpeidensa mukaista, yksilöllistä tukea. Koulutuksen kunnianpalautus näkyisi lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa, jossa kenenkään ei tarvitsisi katkaista opintietään lähiopetuksen puutteen tai kalliiden oppimateriaalien vuoksi. Ja koulutuksen kunnianpalautus näkyisi korkeakouluissa, joissa pyrittäisiin kansainvälisiin huipputuloksiin – eikä osaavien opettajien ja tutkijoiden tarvitsisi enää miettiä siirtymistä ulkomaille vain sen vuoksi, että Suomi ei pysty tarjoamaan heille uramahdollisuuksia.

Tiedämme, että uudet työpaikat syntyvät uusien innovaatioiden, tutkimuksen ja kehitystoiminnan kautta. Siksi koulutuksen kunnianpalautukseen kuuluu tärkeänä osana, että Suomi nostaa myös tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin suunnattuja voimavaroja.

Koulutus lisää hyvinvointiamme ja se vähentää eriarvoisuutta. Koko kansan osaamistasoa on nostettava. Jokaisen suomalaisen tulee olla mahdollista ottaa askel eteenpäin osaamisessaan.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen. Jokaisen nuoren on saatava vähintään toisen asteen koulutus. Meidän on tuotava sama mahdollisuus myös kaikkien niiden aikuisten ulottuville, jotka tällä hetkellä ovat vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta.

Korkeakoulutuksesta on samalla tehtävä entistä saavutettavampaa ja yleisempää. Meidän on pyrittävä siihen, että selvästi yli puolet nuorista ikäluokista hankkii korkeakoulutuksen.

Hyvät ystävät,

Tämän kaiken pohjatyönä meidän on puututtava siihen eriarvoisuuteen, joka tällä hetkellä syntyy jo lapsuudessa. Lasten luokkayhteiskunnan syntyminen on pysäytettävä, varhaiskasvatuksesta on tehtävä jälleen tasa-arvoista. Yhdenkään lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen ei saa rajata sillä perusteella, mikä hänen vanhempiensa työmarkkina-asema on.

Peruskoulussa meidän on puututtava koulujen ja oppimiserojen eriytymiseen. Nuorten saaman koulutuksen laatu ei saa olla kiinni siitä, missä he asuvat tai millaiset kotiolot heillä on.

Meidän on saatava peruskoulu jälleen tasaamaan eroja nuorten kotitaustojen välillä.

Toisen asteen koulutuksesta on tehtävä maksutonta, jotta kenenkään opintie ei ole kiinni siitä, onko hänen vanhemmillaan rahaa koulukirjoihin, kokkiopiskelijan keittiöveitsiin tai muihin oppivälineisiin.

Meidän on panostettava lähiopetukseen ammatillisessa koulutuksessa ja tuotava opettajat takaisin opiskelijan arkeen.

Meidän on torjuttava koulupudokkuutta ja panostettava opiskelijoiden hyvinvointiin koko toisella asteella.

Korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa meidän on lopetettava epävarmuuden aika ja turvattava työrauha korkeakouluihin ja tutkijoille.

Opiskelijoille on turvattava edellytykset oppia, opettajille opettaa ja tutkijoille tutkia.

Se tarkoittaa parannuksia opintorahaan ja kohennuksia korkeakoulujen perusrahoitukseen.

Jotta tämä kaikki on mahdollista, tarvitsee Suomen koulutusjärjestelmä oman koulutusmiljardinsa ensi hallituskaudella. Tämä koulutusmiljardi on ollut myös vihreiden vaihtoehtobudjetin ytimessä.

Hyvät ystävät,

Tasa-arvoinen koulutus on lasten ja nuorten oikeus. Valinnoilla siitä, miten panostamme tämän maan nuoriin, on vaikutusta myös yhteiskunnan ilmapiiriin. Suhtaudummeko myönteisesti nouseviin sukupolviin ja annammeko heille mahdollisimman hyvät eväät elämään? Onko meillä uskoa tulevaisuuteen ja rohkeutta satsata lapsiin, nuoriin ja perheisiin?

Tällaisia asioita mietin, kun luin eilen uutisointia väestöennusteesta, ja niistä huolista, joita vanhemmuutta harkitsevat asiantuntijoiden mukaan kokevat.

Syntyvyys on väestöennusteen mukaan Suomessa laskussa. Kun poliitikot puhuvat syntyvyydestä, ollaan usein hiukan vaarallisilla vesillä.

On ehdotettu monenlaisia talkoita. En ehdota tindertalkoita, en ihastumistalkoita enkä rakkaustalkoita. On kysymys ihmisten kaikkein henkilökohtaisimmista asioista, joista yhteiskunta ei – onneksi – tee päätöksiä.

Mutta tarvitsemme lapsiystävällisemmän Suomen. Suomen, jossa vanhemmuutta harkitsevat kokevat, että heidän elämäänsä ja monenlaista vanhemmuuttaan tuetaan kaikissa tilanteissa. Suomen, jossa varhaiskasvatus, peruskoulu ja sen jälkeiset opinnot ovat laadukkaita ja kaikkien saavutettavissa. Ja Suomen, jossa ilmastoahdistus on muuttunut ilmastoteoiksi, ja jossa vanhemmat voivat ajatella, että tämä planeetta siirtyy elinkelpoisena vielä seuraavillekin sukupolville. Vihreät haluavat rakentaa lapsiystävällistä Suomea ja maailmaa.

Lapsiystävällisessä Suomessa lasten harrastus- ja koulutusmahdollisuudet eivät riipu vanhempien tuloista. Harrastustakuun ja harrastuspassin kautta jokaiselle nuorelle taataan mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen. Lapsiystävällinen Suomi tarvitsee perhevapaauudistuksen, joka lisää joustavuutta sekä parantaa naisten ja miesten tasa-arvoa perheissä ja työpaikoilla.

Lapsiystävällisessä Suomessa työn ja perheen yhteensovittamista on helpotettu. Lapsiystävällisessä Suomessa nuorten aikuisten työelämän ja toimeentulon epävarmuutta on vähennetty

Lapsiystävällisessä Suomessa lapsiperheiden palvelut on turvattu niin, että vanhemmat voivat luottaa siihen, että tukea on saatavilla, kun apu on tarpeen.

Ja ehkä meillä on jotakin opittavaa myös Islannin mallista, jossa nuoriso-ongelmia on selätetty luomalla parempia harrastusmahdollisuuksia ja sitouttamalla aikuisia enemmän lasten ja nuorten arkeen.

Hyvät ystävät,

Edessämme ovat kahdet tärkeät vaalit – eduskuntavaalit ja eurovaalit. Ne ovat mahdollisuus muuttaa Suomea ja maailmaa, rakentaa kestävämpää ja inhimillisempää tulevaisuutta.

Me vihreät olemme ihan tavallisten suomalaisten ihmisten liike. Sellaisten suomalaisten liike, jotka haluavat toimia tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta ja jotka ajattelevat, että myös tulevilla sukupolvilla on oikeus hyvään elämään. Teemme mielellämme yhteistyötä kaikkien niiden kanssa, joilla on samoja tavoitteita.

Vaalikentillä kohtaamme yli viisi miljoonaa tarinaa Suomesta. Jotkut niistä tarinoista ovat raskaita – ne kertovat eriarvoisesta Suomesta, joka ei ole aina antanut kaikille oikeudenmukaisia mahdollisuuksia. Kuulemme usein huolen täyttämiä tarinoita.

Joskus ne tarinat ovat optimistisia ja tulevaisuuteen katsovia. Tapaamme ihmisiä, joilla on ollut mahdollisuuksia käyttää kykyjään ja osaamistaan monipuolisesti.

Jokainen näistä tarinoista on meille yhtä arvokas. Ne joiden tarina on raskas ja sisältää pettymyksiä, osaavat opettaa meitä siinä, miten rakennamme kaikille oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Ne joiden tarina sisältää valoa, kertovat meille, mitä on ehkä tehty oikein.

Jokainen tarina vaatii huomiotamme, ja vaalityö on paitsi omien vaihtoehtojen esittämistä, myös kuuntelua ja lähimmäisen saappaisiin asettumista.

Tällä asenteella me vihreät lähdemme vaalikentille. Tiedämme, että suuri osa suomalaisista jakaa huolemme ympäristöstä ja tulevaisuudesta. Tiedämme myös, että monet ovat turhautuneita ja ajattelevat, että vaaleissa voi myös nukkua. Heitä haluamme nyt herätellä.

Ei ole yhdentekevää, jääkö ilmastopolitiikka lyhytnäköisen talouspolitiikan jalkoihin.

Ei ole yhdentekevää, hautautuvatko nuorten unelmat hyvästä koulutuksesta leikkauslistojen alle.

Ei ole yhdentekevää, kannustaako sosiaaliturva vai lannistaako se.

Ei ole yhdentekevää, kun naisen euro on edelleen vähemmän ja perhevapaita ei ole jaettu tasan.

Tarvitaan muutosta, ja siihen muutokseen kutsumme mukaan kaikki suomalaiset. Nyt on vaikuttamisen hetki.