Pekka Haaviston puhe puoluevaltuuskunnassa 19.2.2022

Arvoisa valtuuskunta,

aluksi terveisiä täältä Munchenin turvallisuuskonferenssista, jossa käydään ajankohtaista keskustelua Euroopan turvallisuudesta ja vakaudesta. Olen tänään tapaamassa täällä muun muassa Australian ja Kanadan ulkoministereitä, sekä Yhdysvaltojen entistä ulkoministeri John Kerryä. Puhuttavaa valitettavasti riittää.

Muutama huomio siitä miltä Euroopan turvallisuustilanne tällä hetkellä näyttää.

Tilanne on jännittynyt ja vakava. Venäjä haastaa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää ja Euroopan turvallisuuden perustana toimivia sopimuksia ja sitoumuksia. Se haluaa paluuta aikaan jota ei enää ole. Etupiiriajattelu ei kuulu nykypäivään.

Jokaisella valtiolla on suvereeni oikeus päättää omasta ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikastaan. Naton avointen ovien politiikan jatkuminen on myös Suomelle tärkeää ja Nato on julkisesti ilmoittanut pitävänsä kiinni tästä periaatteesta.

Venäjä on marraskuun alusta lähtien keskittänyt sotilaallista voimaa Ukrainan rajojen tuntumaan. Venäjän ja Valko-Venäjän laaja yhteinen sotaharjoitus lisäsi jännitteitä entisestään.

Venäjä vaatii Ukrainaa toimeenpanemaan täysimääräisesti Minskin sopimukset ja tulkitsee, että Ukrainan tulisi myöntää Donetskin ja Luhanskin alueille laaja autonomia, sekä jonkinasteinen veto-oikeus Ukrainan ulkopoliittiseen asemaan.

Minskin sopimuksissa ei kuitenkaan puhuta näiden alueiden autonomiasta tai veto-oikeudesta, vaan alueiden ”erityisasemasta”. Erityisaseman muoto ja tarkka sisältö ovat avoimia. Maailmalta on varmasti löydettävissä hyvin eriasteisia malleja erityisaseman toteuttamiseksi. Oikea paikka yhteisymmärryksen hakemiseen olisi Etyjin puheenjohtama kolmikantaryhmä.

On hyvä myös huomata Valko-Venäjän tilanteen kytkeytyvän entistä tiiviimmin Euroopan turvallisuudesta käytävään keskusteluun. Maan poliittinen johto on asemoitunut yhä lähemmäs Venäjää, ja se on omilla toimillaan eristänyt itsensä yhteistyöstä EU:n kanssa. Yhtenä riskinä on Venäjän sotavoimien tai aseistuksen laajempi pysyvämpi läsnäolo Valko-Venäjän alueella.

—

Arvoisa valtuuskunta,

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa vuodelta 2020 todettiin seuraavaa: ”Kansainvälisen tilanteen kiristymisestä huolimatta Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen on kuitenkin varauduttava.” Tämä arvio pätee mielestäni myös tähän päivään. Selonteoissa linjatut keinot ja tavoitteet vakauden edistämiseksi ovat edelleen relevantteja.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme on vuosikymmeniä rakennettu puoluerajat ylittävän poliittisen yhteisymmärryksen ja kansalaisten laajan tuen varaan. Olemme hyvinäkin aikoina varautuneet vaikeiden aikojen paluuseen. Politiikkamme on luotu kestämään kriisejä ja jännitteitä, eikä sitä ole syytä niiden edessä hylätä.

Tässä hetkessä korostuvat varautuminen, kansallinen yhtenäisyys, sekä kumppanuuksien ja solidaarisuuden merkitys. Varautuminen eri skenaarioihin, sekä kansallisesta puolustuskyvystä ja yhtenäisyydestä huolehtiminen ovat samalla kontribuutiomme myös Euroopan ja lähialueidemme turvallisuuteen. Solidaarisuuden ja kumppanuuksien merkitys puolestaan korostuvat epävarmassa tilanteessa, jossa yhteinen tilannekuva on tärkeää.

Jos viime vuonna oli epäilyjä Yhdysvaltojen ja Euroopan välisestä koordinaatiosta niin, nyt nämä huolet ovat haihtuneet. Transatlanttinen yhteistyö on todellisen tarpeen hetkellä toiminut hyvin.

—

Arvoisa valtuuskunta,

julkisessa keskustelussa on esiintynyt myös niitä ääniä, joiden mielestä länsi on unohtanut energian merkityksen ulkopolitiikan välineenä keskittyessään liialti ”ilmastoaktivismiin”.

Itse katson, ettei ”ilmastoaktivismi” ole ongelma, vaan oleellinen osa ratkaisua.

Keski-Euroopan kodit lämpenevät maakaasulla, ja myös suomalainen teollisuus tarvitsee sitä.

Ei liene liioittelua arvioida, että lyhyellä aikavälillä Euroopan tarvitsevan enemmän venäläistä fossiilista energiaa, kuin Venäjä tästä kaupasta saamiaan tuloja.

Meidän on Euroopassa vähennettävä riippuvuuttamme fossiilisesta energiasta. Se on perusteltua niin ilmaston kuin energiaturvallisuuden näkökulmasta. Lyhyellä aikavälillä on varmistettava kohtuuhintaisen maa- ja nesteytyn kaasun saanti vaihtoehtoisista lähteistä Euroopan ulkopuolelta. Samaan aikaan on kuitenkin panostettava määrätietoisesti synteettisten polttoaineiden tuotantoon jo tällä vuosikymmenellä. Nykyinen kaasuinfra voi hyödyntää uusiutuvaa ja synteettistä kaasua, joka voi korvata nykyisen fossiilisen tuontikaasun. Edellytyksenä on, että jatkamme investointeja päästöttömään sähköntuotantoon ja tuotekehitykseen.

Ilmaston ja omavaraisuuden näkökulmasta selkeä tavoite on sähköistää yhteiskunnassamme kaikki ne sektorit ja käyttökohteet missä se on mahdollista, niin kotitalouksissa, teollisuudessa kuin liikenteessä. Tärkeitä konkreettisia keinoja olisivat esimerkiksi lainatakausmallia kotitalouksien öljylämmityksestä luopumiseksi, energiatehokkuusinvestointien lisäämistä asuinrakennuksissa ja teollisuuslaitoksissa, investointeja vähäpäästöiseen energiantuotantoon, sekä älykkäiden energiajärjestelmien kehittämistä, joka tasaisi kulutushuippuja ja vähentäisi varavoimaloiden tarvetta.

Toivottavasti mahdollisimman moni puolue osallistuu keskusteluun vihreästä siirtymästä ratkaisuehdotuksilla. Olemme valmiita tukemaan toimivia ratkaisuja riippumatta siitä kuka ne esittää.

Arvoisa valtuuskunta,

On varhaista sanoa, mihin suuntaan turvallisuustilanne Euroopassa lähipäivinä ja lähikuukausina kehittyy. Emme voi poissulkea tilanteen nopeaakin heikkenemistä ja selvää on, että edessä lienee pidempi jännitteiden aikakausi. Samalla ajattelen, että niin kauan kuin diplomaatit jatkavat puhumista on de-eskalaatio yhä mahdollista.

Suomen näkökulmasta sopiva paikka käydä keskusteluja Euroopan turvallisuudesta olisi Euroopan yhteistyö- ja turvallisuusjärjestö ETYJ, jossa jäseninä ovat kaikki valtiot, joita asia koskee. Suomi tukee Etyj-puheenjohtajamaa Puolan aloitetta uudistetusta turvallisuusdialogista, jossa jännitteitä pyritään lieventämään diplomatian keinoin.

Suomi ja EU tukevat vahvasti Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta. Julkistimme tällä viikolla Suomen myöntävän 4 miljoonaa euroa lisätukea Ukrainalle kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun kautta. Vuositasolla Suomi on tukenut Ukrainaa noin 10 miljoona eurolla vuodesta 2014 lähtien. EU on puolestaan lisännyt mittavaa taloudellista tukeaan Ukrainalle esimerkiksi myöntämällä 120 miljoonaa Ukrainan uudistusprosessien ja resilienssin tukemiseen sekä hätäapuna annettavaa 1,2 miljardin euron makrotaloustukea.

On myös selvää, että mikäli Venäjä nyt ryhtyy uusiin laajoihin sotilaallisiin toimiin, Unionin vastaus tulee olemaan nopea, vahva ja koordinoitu yhdessä kumppaniemme kanssa.

—

Arvoisa valtuuskunta,

Vaikka elämmekin jännittynyttä hetkeä Euroopassa, ei ole syytä unohtaa muita kriisejä, jotka uhkaavat jäädä katveeseen. Etiopian sota ja humanitaarinen tilanne jatkuvat huonona. Samoin Afganistanin humanitaarinen tilanne näyttää erittäin vaikealta. Sotilasvallankaappaukset, esimerkiksi Sahelin alueella, ovat yleistyneet. Myanmarin sisällissota kiihtyy.

Maailmassa ei ole rajattua määrää turvallisuutta tai turvattomuutta, joka jaettaisiin maiden kesken. Tilanne voi aina pahentua tai parantua riippumatta siitä haluaisimmeko itse keskittyä vain yhden kriisin ratkaisuun kerrallaan. On myös syytä muistaa, että nykymaailmassa kriisit helposti leviävät alueellisiksi ja vaikutukset usein tuntuvat jälkijunassa myös meillä Euroopassa, vaikka itse kriisi olisikin syttynyt toisella mantereella.

Tämän vuoksi jatkamme työtä myös näiden kriisien ratkaisemiseksi.

—

Arvoisa valtuuskunta,

Elämme epävarmaa aikaa epävarmassa hetkessä. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää pitää oma pää kylmänä, varautua erilaisiin kehityskulkuihin ja jatkaa työtä diplomatian puolesta.

Kiitos.