Pekka Haaviston puhe puoluekokouksessa 18.6.2017

Arvoisa puoluekokous, Ensimmäiseksi kiitokset. Kiitos Sinulle Ville (Niinistö) hyvin suoritetusta puheenjohtajan tehtävästä. Vihreitä ei ole ihan helppoa johtaa. Tätä porukkaa ei johdeta edestä, ei takaa, ei sivulta – vaan keskeltä, porukassa mukana olemalla. Siinä olet Ville onnistunut. Kiitos.

EDIT 19.6.2017 klo 14:42: Päivitetty muotoon, jossa puhe pidettiin. Muutettu kohta tekstissä kursiivilla.
EDIT 19.6.2017 klo 15:23: Lisätty edellä mainitusta kohdasta myös toimittajille etukäteen jaetun kirjallisen version muotoilu.

Toiseksi onnittelut. Onnittelut Touko (Aalto) puheenjohtajuudesta. Mutta myös teille kaikille puheenjohtajakandidaateille hienosta kampanjasta – rakentavasta, tulevaisuuteen katsovasta vihreydestä. Jos on seurannut Emman (Kari) taistelua pakolaisten oikeuksien puolesta, Marian (Ohisalo) työtä leipäjonoissa, Mikan (Flöjt) taistelua saastuttavaa kaivostoimintaa vastaan, Olli-Pojan (Parviainen) stoalaista rauhallisuutta paineiden keskellä ja Kristan (Mikkonen) taitavaa työtä eduskuntaryhmän puheenjohtajana voi olla tyytyväinen, miten esimerkillisiä vihreitä meillä on joukossamme.

Huomasin eilen, että tänne Tampereelle tullessani minulla oli jo valmiiksi tunteet pinnassa. Ajattelin kaikkia niitä vihreitä ystäviä joita täällä tapaisin – kaikkia teitä. Mutta myös niitä, joita en enää täällä tänä viikonloppuna näkisi – enkä näkisi enää koskaan. Niitä, jotka ovat olleet mukana käynnistämässä vihreää työtä, mutta ovat jo siirtyneet tuonpuoleiseen. Erityisesti mielessäni on Veganissimon Simo Ruottinen, jonka kaikki muistamme hyvin. Kiitos Simo – ja hyvää matkaa.

Pyydän kaikkia mukaan vaalityöhön

Helmikuussa Lohjalla kokoontunut puoluevaltuuskunta asetti mintut presidenttiehdokkaaksi tammikuun 2018 vaaleihin. Kiitän luottamuksestanne, ja pyrin olemaan sen arvoinen. Mutta vaaleja ei koskaan käydä yksin. Ne ovat aina iso koitos poliittiselle liikkeelle. Pyydän mukaan jokaikistä teistä. Jokaisen työpanos on tärkeä.

Presidentinvaalit ovat tärkeä hetki keskustella Suomesta, Euroopasta, globaalista kehityksestä ja ennen kaikkea arvoistamme.

Kära vänner,

Presidentvalet är den unika möjligheten att diskutera Finlands värderingar och framtid. Det finns tendenser för att minimera Finland – utesluta minoriteter, invandrare, språkliga grupper, dubbelborgare. Vi borde bygga ett land där alla känner sig hemma. Vi borde bygga ett land där alla har en plats. För oss är verktyg för att bygga detta land djupare nordiskt samarbete, bättre europeiskt samarbete och aktiv roll i FN.

Presidentinvaaleihin liittyy ainakin kaksi erityispiirrettä. Toinen on se, miten iholle vaalit tulevat. Tarja Halosen kampanjatyössä aikanaan mukana ollut aktiivi varoitti minua: viimeisillä vaaliviikoilla vaalikojuun tultiin kysymään, minkä merkkisiä sukkahousuja Halonen käyttää ja mitä kahvia hän juo – ja sitten kiirehdittiin Sokokselle ostamaan samanlaisia tuotteita. Tässä mielessä vaalit tulevat todellakin iholle kiinni.

Toinen erityispiirre on se, että toisella kierroksella suuri osa äänestäjistä joutuu luopumaan omasta ehdokkaastaan, ja valitsemaan toisen kierroksen ehdokkaista mieleisensä.

Tämä edellyttää siltoja rakentavaa, yhteistyötä alusta asti tarjoavaa kampanjaa. Tarvitaan laajaa koalitiota tulevaisuuden Suomen puolesta. Lähdetään rakentamaan sellaista.

Laaja turvallisuuskäsitys

Presidentti on Suomessa keskeinen toimija ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Hän käyttää myös nimitysvaltaa, ja halutessaan presidentillä on paljonkin mielipidevaltaa. Viimeisiltä viikoilta tästä on esimerkkejä: meillä ei ole tällä hetkellä ylintä laillisuusvalvojaa, oikeuskansleria, ja perussuomalaisten puolueen hajottua vanhat ministerit jatkavat hallituksessa toistaiseksi ilman puoluetta ja puolueohjelmaa, ja ilman uutta hallitusneuvottelukierrosta. Näiden ei pitäisi olla aivan läpihuutoasioita.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on viime vuosina tapahtunut paljon. Kuusi vuotta sitten emme tienneet, että Venäjä tekee laittoman Krimin miehityksen, sekaantuu Itä-Ukrainan tapahtumiin ja joutuu kansainvälisten sanktioiden kohteeksi. Emme osanneet ennustaa, miten laajan alueen islamilainen terroristiliike ISIS saisi kontrolliinsa ja miten suuri pakolaisten virta kohti Eurooppaa lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulisi. Emme ehkä osanneet ennustaa, miten kiihtyvällä nopeudella ilmastonmuutos vaikuttaisi kuivuuteen, sääoloihin ja ympäristöpakolaisuuteen.

Mutta olemme aina puhuneet laajasta turvallisuuskäsityksestä. Siitä, miten ratkaisemattomat konfliktit ja ihmisoikeusloukkaukset maailmalla vaikuttavat myös omaan turvallisuutemme suoraan. Olemme puhuneet ilmastonmuutoksesta, joka pakottaa ihmisiä etsimään uusia elinkelpoisia alueita ja parempaa elämää muualta. Ellemme pureudu konfliktien ja ongelmien alkusyihin, joudumme vain voimattomina reagoimaan niiden seurauksiin.

Kansainvälinen vaikuttaminen, kansainväliset aloitteet, työ YK:n kautta, hauraiden valtioiden auttaminen jaloilleen, ihmisoikeustyö, tasa-arvotyö, erityisesti naisten ja tyttöjen koulutus ovat keinoja oikeudenmukaisemman ja kestävämmän maailman rakentamiseksi.

Kehitysyhteistyömäärärahat ovat yksi keino tällaisen toiminnan tukemiseen. Olemme olleet todistamassa näiden varojen romahdusta nykyisen hallituksen aikana. Suomi on vapaaehtoisesti vetäytynyt globaalien ongelmien ratkaisuyrityksistä, siirtynyt eturivistä takapenkkiläiseksi.

On vaarana, että meistä tätäkin kautta tulee käpertyneempi maa, pienempi ja vähämerkityksellisempi kansainvälinen toimija. Näin ei saisi olla. Ulkopolitiikassa on pidettävä huoli siitä, että myös sen toteuttamiseen on olemassa välineet. Jos halutaan puuttua ongelmien alkusyihin, on oltava siihen oikeat työkalut. Muuten jäämme passiivisena odottamaan hetkeä, jolloin ongelmat kolkuttelevat jo omilla rajoillamme.

Tämä tie on vaarallinen.

Suomella on merkitystä myös muille

Vietämme Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Siihen kuuluu myös omien veteraaniemme kunnioittaminen, ja itsenäisyyden ajan dramaattisten tapahtumien kertaaminen.

Mutta kun liikumme maailmalla, suuri tarina ei ole se, miten me suomalaiset olemme taistelleet – vaan miten me olemme tehneet rauhan. Rauhan verisen kansalaissodan jälkeen, rauhan talvi- ja jatkosodan jälkeen. Rauha vaatii arvojen uudelleen miettimistä, joskus myös nöyrtymistä, yhteistyöhalua myös katkerien kokemusten jälkeen. Rauha on Suomen suuri tarina.

Kävin tällä viikolla Kabulissa, Afganistanissa. Kävin siellä keskustelun presidentti Ashraf Ghanin kanssa. Tapasimme ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten. Hän katsoo ihaillen Suomea. Hän ajattelee, että hänen maansa Afganistan voisi oppia tasa-arvostamme, koulutuksestamme ja sovintoprosessista, joka meillä oli kansalaissodan jälkeen.

Suomi ei siis olekaan tärkeä maa vain meille suomalaisille, vaan kaikille niille jotka etsivät tietä demokratiaan, korkeaan koulutustasoon, tasa-arvoon, aktiiviseen kansalaisyhteiskuntaan ja moderniin talouteen. Suomea seurataan ja Suomeen viitataan. Me olemme vertailukohta, referenssi.

Tästä voimme aidosti olla ylpeitä. Mutta se asettaa meihin myös suuret odotukset. Haluamme jatkaa sen Suomen tarinaa, josta voimme olla ylpeitä.

Suomen seuraavat 100 vuotta

Kun vietetään itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa, on hyvä muistaa, että Suomi on maana ja kulttuurina paljon vanhempi. Voi sanoa, että sadan vuoden eteen on tehty 1000 vuotta töitä.

Itsenäisyyden aikaa pohjustivat Suomen kirjakielen luominen, omakielinen kirkko, Suomen pankki, oma valuutta, kansalliseepoksen kokoaminen, kansakoulu, kansansivistystyö, työväen järjestäytyminen, naisasialiike. Tätä työtä tekivät ihmiset, joille itsenäinen Suomi oli vain kaukainen haave, ja jotka eivät koskaan tulleet näkemään itsenäisyyden aikaa.

Mutta he uskoivat Suomeen.

Tänään on hyvä kysyä, mitä sellaista me voisimme tänään panna alulle, jonka valmistumista tai kukkaan puhkeamista emme itse ole näkemässä, mutta josta tulevat sukupolvet täällä saisivat nauttia.

Ympäristön- ja luonnonsuojelu, ilmastonmuutoksen torjuminen ja kiertotalous ovat seuraavan sadan vuoden hankkeita. Ne vaativat pitkää sitoutumista, niiden perspektiivi on yli oman elinaikamme. Kun Arktisen neuvoston puheenjohtajina joudumme vääntämään kättä, saako sanaa ilmastonmuutos sanoa kommunikeassa, olemme tulevaisuuden ydinkysymysten äärellä. Ellemme pysäytä ilmastonmuutosta, tulemme elämään kurjistuvien tai tuhoutuvien elinpiirien maailmassa, joka kamppailee yhä vaikeamman ympäristöpakolaisuuden kanssa.

Suomi kuuluu kaikille

Viime aikoina Suomessa on puhuttu paljon maanpuolustuksesta. Se on myös vihreille tärkeä asia. Laaja turvallisuuskäsitys ohjaa puuttumaan kriiseihin jo niiden syntysijoilla. Haluamme pitää myös huolta Suomen huoltovarmuudesta – paikallinen puhdas energiantuotanto ja ruoantuotanto ovat meille tärkeitä arvoja. Teknologisen yhteiskunnan haavoittuvuus, hybridiuhat ja kyberuhat, ovat tänään arkipäivää.

Joskus puolustuskeskustelu saa Suomessa outoja piirteitä. Sen sijaan että kansaa haluttaisiin yhdistää, lietsotaankin jakolinjoja ja kansalaisryhmien välisiä kiistoja. Olemme nähneet vähemmistöihin kohdistuvaa vihapuhetta – milloin ruotsinkielisiin, milloin kaksoiskansalaisiin, milloin maahanmuuttajiin.

Vihapuhe pienentää Suomea ja haavoittaa sitä. Vihapuhe syö kansakunnan pohjaa. Jos tämän vihapuheen ylläpitäjät haluavat vielä kaapata kansalliset symbolimme – Suomen lipun ja leijonavaakunan – on aika taistella vastaan. Kansalliset symbolimme kuuluvat meille kaikille.

Euroopan Unioni turvallisuusyhteisönä

Historia etenee usein sumussa. Vasta jälkeenpäin nähdään, missä oikein kuljettiin ja mihin päädyttiin. Ehkä juuri nyt ollaan sellaisessa sumussa. Välillä ehdittiin jo puhua ”historian lopusta”, Francis Fukuyaman ajatuksesta että suuri kilpailu ideologioiden ja yhteiskuntajärjestelmien välillä on päättynyt liberaalin demokratian voittoon. Tässä kehityksessä suuria merkkipaaluja olivat kylmän sodan päättyminen, Berliinin muurin murtuminen sekä Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoaminen.

Arabikadun ajateltiin olevan seuraava suuri murros: lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa demokraattiset voimat lähtivät liikkelle monessa maassa. Tunisiliainen vihanneskauppias Mohammed Bouazizi tuskin arvasi mitä käynnisti joulukuussa 2010, kun viranomaisten pompottelun jälkeen hän tuikkasi itsensä tuleen – ja arabikadun vallankumoukset käynnistyivät.

Mutta ne eivät johtaneet sinne, minne niiden haluttiin johtavan: Libya, Syyria ja Irak vajosivat sisällissotiin, Jemen vaikeaan sotatilaan, Egypti lyhyen muslimiveljeskunnan valtakauden jälkeen sotilasvaltaan. Bouazizin oma maa Tunisia on selvinnyt toistaiseksi paremmin. Mutta maltillisena muslimimaana pidetty Turkki on presidentti Erdoganin johdolla lähtenyt tielle, jonka määränpää ei ole näkyvissä – mutta pelkäämme että se ei ole kansan elinolosuhteita ja heidän vaikutusmahdollisuuksiaan parantava tie.

Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa ovat tuoneet maantieteellisesti hyvin lähelle meitä tapahtumasarjan, jossa ETYJ:n ja koko kylmän sodan jälkeisen Euroopan periaatteita on kyseenalaistettu maiden rajojen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden osalta.

Suomen kaltaiselle pienelle maalle kansainvälinen järjestys ja sopimuksien noudattaminen ovat tärkeitä kysymyksiä. Maailmassa, jossa maiden väliset suhteet perustuisivat vain sotilaalliseen voimaan, pienet maat olisivat aina häviäjiä.

Tästäkin syystä meille Euroopan Unioni on meille paitsi taloudellinen myös turvallisuusyhteisö. Viime aikoina sen yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on pyritty kehittämään. Haluamme olla tässä kehitystyössä täysipainoisesti mukana.

Samalla olemme tiivistäneet yhteistyötämme Pohjoismaiden, ennen kaikkea Ruotsin kanssa. Jännityksen lisääntyminen myös Itämerellä tekee entistä luonnollisemmaksi sen, että parannamme sekä tietojenvaihtoa että turvallisuus- ja sotilasyhteistyötä Ruotsin kanssa.

Asiallista pakolaiskeskustelua

Vaikka konflikteissa on paljon vanhaa, niissä on aina myös jotakin uutta. Vuoden 2015 Eurooppaan kohdistunut suuri turvapaikanhakijoiden aalto kertoo karua kieltään siitä, millaisiksi elinolosuhteet monissa Pohjois-Afrikan ja lähi-idän maissa ovat konfliktien vuoksi muuttuneet. Kukaan ei jätä kotiaan vain huvin vuoksi. Ympäristömuutokset ja kasvihuoneilmiön seurausvaikutukset ovat osaltaan lisänneet pakolaisuutta – Eurooppaan virtaa nyt myös ympäristöpakolaisia.

Mikä neuvoksi? Pakolaisuuden alkusyyt vaativat huomiotamme. Nuorten heikko asema, koulutus- ja työmahdollisuuksien puute omassa maassa lisää painetta siirtolaisuuteen ja pakolaisuuteen. Ratkaisemattomat konfliktit aiheuttavat maan sisäistä pakolaisuutta, hakeutumista naapurimaihin ja viimein, konfliktin jatkuessa pidempään, painetta lähteä etsimään onnea kauempaa.

Vuoden 2015 pakolaiskriisin edessä olimme lähes kädettömiä. EU:ltakin puuttui valmius toimia yhdessä. Italia pyysi Saksalta apua pakolaisten rekisteröimiseksi saapumisalueilla, mutta tätä apua ei ensin saatu. Vasta nyt Euroopan rajavalvonnan yhteistyötä on kehitetty vastaavien tilanteiden varalle.

Emme ole enää hallitsemattoman tilanteen edessä. Meillä on nyt paremmin aikaa ja mahdollisuuksia tarkastella tänne tulleiden tilannetta yksilöllisemmin. Meidän tulisi myös antaa koulutetuille ja osaaville turvapaikanhakijoille mahdollisuus hakeutua suoraan suomalaiseen työelämään. Ajattelemme edelleen liikaa eri siiloissa turvapaikanhakijoita ja työperäisiä maahanmuuttajia. Nyt pitäisi voida toimia myös siilojen ylitse. Muuten teemme itsemmekin kannalta huonoja päätöksiä. Jos jollakin on taitoja, joita juuri nyt Suomessa tarvitaan, tämä pitäisi ottaa huomioon.

Kun maahanmuuttokeskustelussa on kaksi ääripäätä, on samaan aikaan vaikeaa käydä sitä keskustelua, mitä nyt tarvitsisimme. Turvapaikanhakijoita sympaattisesti katsovilla tulisi olla mahdollista sanoa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Suomessa pitää säilyä nollatoleranssi, ja tällaiseen väkivaltaan tai muihin rikoksiin syyllistyneillä kielteinen turvapaikkapäätös on odotettavissa.

/ Kun maahanmuuttokeskustelu on näin polarisoitunutta, on vaikea käydä sellaista keskustelua, jota nyt tarvitsisimme. On totta, että meidän joukossamme on turvapaikanhakijoita, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia. On naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Nämä ongelmat pitää kohdata – myöntää, että joitakin ongelmia on tullut, on rikollista toimintaa. Siihen pitää puuttua.

Kun pakolaissopimukset ovat aikanaan syntyneet puolustamaan ihmisoikeuksia, ei näistä oikeuksista voida tinkiä. Jos ihmisoikeuksissa tehdään kompromisseja, heikennämme myös omaa oikeussuojaamme mahdollisten kriisien kohdatessa.

Koulutuksen merkitys

Tässä salissa ei tarvitse erikseen korostaa koulutuksen ja kulttuurin merkitystä. Niin monia hyviä puheenvuoroja täällä on käytetty koulutuksen puolesta. Lisään vain yhden asian, joka maailmalla tulee entistä tärkeämmäksi: se on kulttuurinen lukutaito, kyky ymmärtää erilaisista olosuhteista, kulttuureista ja eri uskontojen vaikutuspiiristä tulevia.

Suomessa olemme aina olleet ylpeitä omasta koulutusjärjestelmästämme, mukaan lukien ammatillisen koulutuksen korkea taso. Korkea koulutuksen taso, jos itse pidämme huolen sen voimavaroista ja jatkumisesta, voi olla maailmalla uusi vientituotteemme.

Puhumme nykyään myös paljon vieraiden kielten oppimisesta. Kielten osaamistakin tärkeämpää on kulttuurinen lukutaito, kyky kuunnella ja ymmärtää meille vieraita perinteitä, uskontoja ja kulttuureita. Hyvällä koulutuksella on tässä tärkeä tehtävä. Se myös vähentää ennakkoluuloja ja väärinymmärrystä kulttuurien välillä.

Suomi YK:n turvaneuvostoon

Vuoden 2012 turvaneuvostovaaliin Suomi kävi kampanjaa, joka ei päätynyt menestykseen. Naapurimaamme Ruotsi menestyi sittemmin omassa kampanjassaan paremmin. Meidän on tärkeä asettaa omassa kansainvälisessä politiikassamme tavoitteemme korkealle. Mielestäni olisi tärkeää, että uudestaan lähtisimme tavoittelemaan turvaneuvostojäsenyyttä.

Sanon tämän siksi, että se myös terästäisi YK-politiikkaamme, ja antaisi sivustatukea uuden YK:n pääsihteerin Antonio Guterresin työlle. Samalla voisimme korjata sen virheen, jonka Suomi on tehnyt vähentäessään rahoitusta monilta keskeisiltä YK-järjestöiltä. Noloin leikkaus oli varmasti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n rahoitusleikkaus, jossa pudotimme itsemme kärkisijoilta ja vaikutusvaltaiselta paikalta.

Asetetaan uudestaan tavoitteeksi Suomen jäsenyys YK:n turvaneuvostossa, ja aletaan tehdä työtä konfliktienratkaisun, kriisinhallinnan, tasa-arvon ja ympäristökysymysten eteen myös YK:n roolia vahvistaen.

Hyvä puoluekokousväki,

Lähdetään täältä Tampereelta hyvässä iskukunnossa tekemään merkityksellisiä ja sisällökkäitä presidentinvaaleja 2018. Tehdään puoluerajat ylittävää kampanjaa, joka tuo mukaan uusia toimijoita, uutta henkeä, niitäkin jotka eivät tähän saakka ole politiikassa olleet mukana. Uskon, että tällä porukalla ja kokemuksella venymme hyvään kampanjaan.

Olen kiitollinen kaikille teille siitä, mitä jo olette tehneet – ja tiedän mihin pystytte kun panette tuulemaan.

Ja Antoniolle, kun istut siinä eturivissä, en ehkä 20 vuotta sitten Bogotassa tavatessamme ihan tarkkaan kertonut, millainen homma tämä politiikassa toimiminen on. Tiedän, että Sinäkin olet välillä joutunut aika koville. Kiitos siitä, että olet kestänyt mukana – kaikki nämä 20 vuotta.

Hyvää puoluekokousta kaikille!