Parempi Suomi eläimille – Kolme hätkähdyttävää epäkohtaa eläinten oloissa, jotka tulee korjata

Tietomme eläimistä kasvaa koko ajan ja sen myötä muuttuu suhtautumisemme niihin. Kehitys on kuitenkin hidasta ja vaatii jatkuvaa työtä. Suomessa ajattelemme usein, että olemme mallimaa eläinten kohtelussa. Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. 

Suomella on valmius olla eläinten oikeuksien kärkimaita maailmassa. Tärkein askel on myöntää se, että parantamisen varaa on. Kukaan ei aiheuta kärsimystä eläimille tahallaan, mutta moni vakiintunut ja sallittu käytäntö kuitenkin tuottaa kipua ja tuskaa ja estää eläimen itseisarvon toteutumisen. Tässä avauksessa listataan kolme keskeistä epäkohtaa, jotka tulisi korjata ja joissa muut maat näyttävät Suomelle esimerkkiä.

1. Kukkotipujen tappaminen munantuotannossa tulee lopettaa

Kananmunien tuotantoon liittyvät eläinten hyvinvoinnin ongelmat eivät ole yhtä paljon esillä kuin jotkin muut eläinoikeusongelmat. Valitettavasti kananmunien tuotantoon liittyy todella epäinhimillinen piirre: puolet syntyvistä poikasista puolet tapetaan vain päivän ikäisinä. 

Kananmunien tuotannossa koiraspuoleiset poikaset, kukkotiput, tapetaan lähes heti kuoriutumisen jälkeen. Miljoonien eläinten tappaminen vain siksi, että ne eivät ole ihmiselle hyödyksi on julmaa ja tarpeetonta. Siksi se tulisi Suomessa lopettaa. Saksa ja Ranska ovat kieltäneet kukkotipujen tappamisen lailla. Korvaavana vaihtoehtona käyttöön tulisi ottaa menetelmiä, joilla poikasen sukupuoli voidaan määrittää jo munasta, ennen kuin alkio on kehittynyt tuntevaksi eläimeksi. 

Eläintuotannossa on jalostettu voimakkaasti toisistaan eroavia munijakanoja ja broilereita. Munijakanojen koiraspuoleiset poikaset ovat munantuotannossa tarpeettomia, joten ne tapetaan.

Kukkotiput lopetetaan yleensä jommallakummalla kahdesta eri menetelmästä: hiilidioksidilla tukehduttamalla tai murskaamalla. Molemmat tavat ovat erittäin ongelmallisia eläinten hyvinvoinnin kannalta. Hiilidioksidia käytettäessä tiput ehtivät kärsiä, sillä hiilidioksidikaasu polttaa hengityselimiä ja kirvelee ennen kuin eläin vaipuu tajuttomuuteen. Murskaamisessa elävät poikaset ajetaan tai pudotetaan telojen tai leikkureiden väliin. Lopettamisen tavoista riippumatta kyseessä on eläinten kuolema valtavassa mittakaavassa. Lukemattomia eläimiä tapetaan, koska niistä ei ole hyötyä ja niiden kasvattaminen tulisi kalliiksi. 

Viime vuosina kukkotipujen tappaminen osana munantuotantoa on joutunut lainsäätäjän hampaisiin joissakin Euroopan maissa. Saksa ja Ranska ovat säätäneet lain, joka kieltää kukkopoikasten tappamisen. Huomionarvoista on, että Saksan lainsäädännön taustalla on liittovaltion tuomioistuimen päätös, jonka mukaan eläinten oikeudet ajavat munantuotannossa taloudellisten näkökulmien yli.

Lain säätämisen seurauksena Saksassa on otettu käyttöön malli, jossa poikasten sukupuoli määritetään jo munasta ja ei-toivotut koiraspuoleiset alkiot tuhotaan jo ennen kuin ne ovat tuntevia ja tietoisia. Vaihtoehtoja on siis olemassa ja niitä voitaisiin käyttää Suomessakin. 

Samaan aikaan täytyy huomioida, että uudenlaiset toimintatavat asettavat uusia vaatimuksia maatalouden tuottajille. Siksi muutoksissa täytyy tarjota tukea siirtymässä munantuottajille. Maatalouden kannattavuus on ollut paljon esillä viime aikoina ja se on tosiasia. Siksi täytyy huolehtia siitä, että muutoksissa huomioidaan myös se, että siirtymä on mahdollinen.

2. Porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luovuttava nopeasti 

Porsaiden kirurginen kastraatio on yksi Suomen julmimmista eläinten oikeuksiin kohdistuvista rikkomuksista. Suomessa lihasiaksi kasvatettavat urospuoliset porsaat eli karjuporsaat kastroidaan muutaman päivän ikäisinä poistamalla niiden kivekset. Toimenpiteen aikana eläimet saavat vain tulehduskipulääkettä, joka on täysin riittämätöntä lievittämään leikkauksesta aiheutuvaa kipua. 

Porsaiden kirurginen kastraatio tulisi kieltää Suomessa kokonaan enintään 5-10 vuoden siirtymäajalla. Kirurgisesta kastraatiosta luopumisen siirtymäajalla porsaille on lailla taattava toimenpiteeseen riittävä kivunlievitys nukutuksen, paikallispuudutuksen ja toimenpiteen jälkeistä kipua lievittävän lääkityksen avulla. Näitä keinoja käytetään jo esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa.

Porsaiden kastraatio tehdään niin sanotun karjunhajun välttämiseksi. Karjunhajulla tarkoitetaan hajua, jota syntyy pienelle osalle karjuista puberteetista alkaen. Kastraation avulla hajun synty voidaan estää. Osa ihmisistä pitää karjunhajua epämiellyttävänä. Siksi teurastamot maksavat kastroimattomien täyskarjujen lihasta hyvin alhaista hintaa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan aisti karjunhajua lainkaan tai pitävät sitä miellyttävänä. 

Kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille voimakasta kipua ja stressiä. Sillä on monenlaisia vaikutuksia myös leikkauksen jälkeen: haavojen tulehtuminen nostaa kuolleisuutta ja kastraatio vaikuttaa eläimen käyttäytymiseen läpi sen elämän. Kokonaisuudessaan kyse on hyvin tuskallisesta toimenpiteestä.

Kirurgiselle kastraatiolle on olemassa vaihtoehtoja, kuten rokotuksella tehtävä immunokastraatio sekä täyskarjukasvatus, jossa porsaita ei kastroida lainkaan. Esimerkiksi Espanjassa 78 prosenttia porsaista kasvatetaan täyskarjukasvatuksessa.

Täyskarjukasvatuksen etuna on sen taloudellinen kannattavuus. Kun kasvatusolosuhteet ja ruokinta hoidetaan oikein, on täyskarjujen rehynkäyttökyky parempi kuin kastroiduilla porsailla. Ruhot, joissa on karjunhajua, voidaan erotella teurastamolla ja käyttää tuotteisiin, joissa kuluttaja ei hajua tunnista.

Tuottajia ja koko elintarvikeketjua on tuettava kirurgisesta kastraatiosta luopumisessa. Porsaantuottajat eivät itsekään pidä kastroimisesta ja mainitsevat isoimmaksi esteeksi siitä luopumisessa taloudellisen kannattavuuden. Sikateollisuus painii entuudestaan kannattavuuskriisissä, jonka vuoksi voimavarat uudistumiseen ovat rajallisia. Jakamalla osaamista vaihtoehtoisista menetelmistä ja tukemalla taloudellisesti immunokastraation, täyskarjukasvatuksen sekä riittävän kivunlievityksen käyttöönottoa voimme yhdessä lopettaa tämän raa’an toimenpiteen. 

3. Tuotantoeläinten häkkikasvatus ja parsinavetat on saatava loppumaan

Monen suomalaisen mielikuva laitumella vapaana kirmailevista naudoista ja muista tuotantoeläimistä ei vastaa tuotantoeläinten todellista arkea. Kaikkien, myös vankeudessa syntyneiden eläimien hyvinvoinnin toteutumisen kannalta on tärkeää, että eläimellä on mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistarpeitaan. Nämä tarpeet liittyvät mm. liikkumiseen, lepäämiseen, sosiaalisiin suhteisiin, leikkimiseen, ruokailuun ja poikasten hoivaamiseen. Tuotantoeläinten kasvatukseen käytettävät häkit ovat käytännössä liian pieniä ja vähävirikkeisiä eläinten sisäsyntyisten tarpeiden toteuttamiseen. Suomessa tuotantoeläinten häkkikasvatuksen tyyppiesimerkkejä ovat parsinavetat, sikojen porsitus- ja tiineytyshäkit sekä turkistarhaus. Näistä on Suomessa luovuttava.

Parsinavetta on Suomen yleisin lypsylehmien pitomuoto ja MTK:n mukaan Suomen lypsylehmistä noin kolmasosa eli parsinavetoissa vuonna 2019. Parsinavetoissa eläimet ovat päästään kiinnitettynä parteen, joka on pitkänomainen makuupaikka. Parteen kiinnitetty eläin voi vain seistä tai maata paikoillaan, eikä se esimerkiksi pääse kääntymään tai muutenkaan liikkumaan, toteuttamaan lajityypillistä käytöstä tai kanssakäymistä lajitovereidensa kanssa. Huonot parsirakenteet ja parsien liian pieni koko aiheuttavat naudoille monenlaista epämukavuutta ja vammoja. Vaikka parressa elävät lehmät pääsevät kesäisin laitumelle, ei se riitä oikeuttamaan eläimen pitämistä paikallaan suurimman osan sen elämästä.

Suomessa porsivia emakoita pidetään yleisimmin porsitushäkissä, jossa emakko on omassa pienessä häkissään porsaiden ollessa häkin ulkopuolella karsinassa. Emakko ei voi häkissään kääntyä tai hoitaa poikasiaan. Tiineyden alkuvaiheessa emakoiden liikkuminen estetään tiineytyshäkin avulla. Emakot tyypillisesti viettävät lähes puolet eliniästään ennen teurastusta tiineytys- ja porsitushäkeissä.

Turkistarhoilla kasvatettavilla eläimillä ei ole mahdollisuuksia liikkua riittävästi tai toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Kaikilla turkiseläinlajeilla myös esiintyy epänormaalia käyttäytymistä, kuten pentujen tappamista, apatiaa, pelkoa sekä turkin ja raajojen puremista. Turkiseläimet ovat yleensä myös vailla jatkuvaa pääsyä juomaveden äärelle.

Hyvin monessa Euroopan maassa turkistarhaus on jo kielletty. Esimerkiksi Norja ja Viro ovat kieltäneet tarhauksen siirtymäajalla kokonaan ja Ruotsissa tiukennetut vaatimukset ovat lopettaneet kettujen tarhaamisen. Tanskassa minkkien kasvatus on kielletty koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi vuoden 2022 loppuun ja kettutarhaus kielletään siirtymäajan jälkeen vuonna 2024. Suomessa turkistarhaus tulisi kieltää viiden vuoden siirtymäajalla.

Suomessa tapetuista kukkotipuista tehdään tyypillisesti muun muassa rehua turkistarhoille. Turkistarhauksen päätyttyä Suomessa kukkotipuja ei ole perusteltua tappaa niiden kuoriuduttua myöskään turkiseläinten ruokkimiseksi.

Myös Euroopan unionin tasolla valmistaudutaan siirtymään häkittömään maatalouteen. Euroopan komissio antoi kesällä 2021 tiedonannon toimista, jotka se aikoo toteuttaa häkkikasvatusta vastustavan End the Cage Age -kansalaisaloitteen pohjalta. Komissio on kertonut sitoutuvansa antamaan vuoden 2023 loppuun mennessä lainsäädäntöehdotuksen, joka lopettaisi häkkien käytön asteittain ja lopulta kieltäisi kaikkien aloitteessa mainittujen eläinten häkkikasvatuksen.