Paperittomien terveydenhuollon takaaminen kannattaa ja tulee viedä maaliin

Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten valvojat ovat kiinnittäneet jo pitkään huomiota siihen, ettei Suomen nykyinen lainsäädäntö riittävällä tavalla takaa henkilöiden terveyttä koskevien oikeuksien toteutumista. Hallitus on nyt asian lykkäännyttyä vuosia jälleen antanut esityksen, jolla taataan paperittomien välttämätön terveydenhoito ja puretaan eriarvoistavaa lainsäädäntöä. Kyseinen lakiesitys takaa kaikille Suomessa oleskeleville henkilöille välttämättömät terveyspalvelut.

Tähän asti laki on taannut paperittomille oikeuden kiireellisiin terveyspalveluihin kuten ensiapuun. Kiireellinen hoito viittaa hoitoon, jonka järjestämistä ei voi viivästyttää. Välttämätön hoito taas viittaa lääkärin välttämättömäksi arvioimaan hoitoon, muun muassa raskauden seurantaan, tiettyjen tartuntatautien tai kroonisten sairauksien, kuten verenpainetaudin, hoitoon. 

Kuka on paperiton?

Paperittomiin kuuluu niin maassa laillisesti oleskelevia henkilöitä; esimerkiksi perhesiteen perusteella oleskelulupaa odottavat henkilöt; opiskelijat, joiden viisumin ehtona on ollut sairasvakuutus, mutta se ei katakaan kaikkea hoitoa; EU:n kansalaiset, jotka eivät kuulu kotimaansa sairausvakuutuksen piiriin; että maassa laittomasti oleskelevia. Maahanmuuttovastaisessa diskurssissa tällä käsitteellä usein sekoitetaan ja hämmennetään, ehkä tahallaankin. Paperittomuus ei myöskään ole mikään pysyvä ominaisuus. Yhdessä hetkessä voit olla paperiton ja toisessa hetkessä oikeutettu täysiin palveluihin. 

”Kiireellinen” ja ”välttämätön” hoito

Kerron esimerkin, jossa kiireellisen hoidon tiukka raja käy valitettavan selväksi: Oli turvapaikkaa hakeva henkilö, joka kärsi kovista selkäkivuista. Kipuja hoidettiin, koska ne olivat niin kovia, ettei nukkuminen onnistunut. Lääkärillä oli tiedossa, että särkyjen syynä oli henkilön erimittaiset jalat, mutta apupohjallisen teettäminen ei kuulunut kiireelliseen hoitoon. Näin selkäkivut, kipulääkitys ja työttömyyspäivät jatkuivat, mutta itse vaivan syytä ei saatu kunnolla hoidettua.

Välttämättömän hoidon antaminen säästää inhimillisiä ja talouden kustannuksia, kun kiireellisen hoidon tarve vähenee. Esimerkiksi paperittomien äitien raskaudenaikainen seuranta on tutkimustenkin mukaan turvallisempaa ja halvempaa kuin se, että äidit hakeutuvat suoraan synnyttämään.

Laki lisää luottamusta julkista sektoria kohtaan, se madaltaa kynnystä ja lisää tietoa oikeudesta hakea hoitoa. Laki vahvistaa myös viranomaisten tietoa paperittomien oikeuksista palveluihin. Monessa tutkimuksessa on todettu, että paperittomat eivät hakeudu tarvittavaan hoitoon ja toisaalta eivät aina saa sitä, vaikka heillä olisi siihen oikeus.

Esimerkiksi pääsy rokotuksiin ehkäisee tartuntatauteja, tämä vähentää kaikkien riskiä sairastua ja säästää viime kädessä hoitotyötä sairaiden parissa. Viranomaisten tiedotus tavoittaa ja siihen luotetaan paremmin, jos terveydenhoito on entuudestaan tuttua ja toimivaa.

Tällä hetkellä välttämätöntä hoitoa tarjotaan Helsingissä ja Espoossa ja kiireellistä laajempaa hoitoa myös Vantaalla ja Turussa eli suurta lisäystä kustannuksiin ja palvelumäärään esitys ei tarkoita, kustannuksiksi on arvioitu tähänastisen pääkaupunkiseudun kokemuksen perusteella 1 miljoona. Sen sijaan merkitys on suuri yksilöiden kohdalla, jotka pääsevät oikea-aikaisesti tarvitsemaansa hoitoon.