Pandemiaa ei ole kukistettu ennen kuin se on kukistettu koko maailmassa

Suomessa vietettiin lähes koronasta vapaa kesä. Samaan aikaan monessa muussa maassa koronan päihittäminen on ollut vielä kaukainen haave. Maailman terveysjärjestö WHO raportoi 19.7. uudesta huipusta koronatartuntojen ja -kuolemien määrässä yhden vuorokauden aikana. Eniten tartuntoja on ollut Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Intiassa, Venäjällä ja Etelä-Afrikassa.

Vaikka tauti on koskettanut lähes jokaista maailman kolkkaa, on selvää, että se ei kohtele ihmisiä samalla tavalla: maailmassa on noin kolme miljardia ihmistä, joilla ei ole edes mahdollisuutta pestä käsiään saippualla kotona. Miltei puolella maailman väestöstä ei siis ole edes perusedellytyksiä torjua tartuntatautien leviämistä. Pandemiasta ja sen seurauksista kärsivät eniten ne ihmisryhmät, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa. Tilanne on inhimillisesti täysin kestämätön.

Yksi pandemian seuraus on ollut maailmalla lisääntyneet väkivaltaisuudet, joiden uhreiksi ovat joutuneet erityisesti köyhimmät ihmisryhmät, naiset ja vähemmistöt. Lisääntyneitä väkivaltaisuuksia on raportoitu muun muassa Nigeriassa, Intiassa, Etelä-Afrikassa ja Filippiineillä. Useissa tapauksissa väkivaltaisuuksien takana on autoritäärinen valtio ja viranomaistahot. Euroopassa Unkari ja Puola ovat koronan varjolla ajaneet läpi lakeja, jotka polkevat naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeuksia. Samalla UN Women arvioi, että lähisuhdeväkivalta on lisääntynyt kaikkialla maailmassa.

Myös taloudelliset vaikutukset iskevät koviten niihin, joiden tilanne on jo entuudestaan haastava. Yhdistyneiden kansakuntien Afrikan talouskomissio UNECA arvioi huhtikuussa, että jopa 5-29 miljoonaa afrikkalaista on vaarassa ajautua äärimmäiseen köyhyyteen pandemian myötä. Lukuja on hankala arvioida, mutta joka tapauksessa tilanne on vakava. Maailman köyhimmissä kotitalouksissa terveydenhuollon kustannukset kattavat jo entuudestaan 36 prosenttia tuloista, eikä lisäkuluihin ole näin ollen varaa. Samalla taloudellisesti huono-osaisten ja monella tapaa hauraiden valtioiden kyky pitää huolta sairastuneista ja työttömäksi jääneistä kansalaisista on rajallinen tai jopa olematon.

On tunnettu fakta, että globaali varallisuus jakautuu äärimmäisen epätasaisesti, mikä heikentää köyhimpien maiden kykyä vastata kriiseihin. Tämä kuilu ei ole sattumaa vaan vauraiden maiden vallankäytön tuotosta, jonka muotoutumisessa osansa on ollut niin siirtomaapolitiikalla kuin modernin ajan suurvaltapolitiikalla sekä epätasapainoisella kauppapolitiikalla. Valitettavasti samantyyppinen linja näkyy edelleen niin EU:n kuin esimerkiksi Yhdysvaltain politiikassa. Me emme siis voi pestä käsiämme maailman köyhimpien maiden ahdingosta, ja siksi vauraiden valtioiden tulee kantaa vastuunsa globaalissa kriisissä.

Suomi ilmoitti jo keväällä lisäävänsä osuuttaan Maailman terveysjärjestön WHO:n rahoituksesta – ensimmäisenä maana maailmassa. Samoin hallitus on hallitusohjelmassa sopinut, että se nostaa kehitysyhteistyön määrärahoja lähemmäs kansainvälisesti sovittua 0,7 prosentin tavoitetta. Vaikka kehitysvarojen taso on noussut sitten viime hallituskauden, Suomi jää 0,45 prosentin tasoon tänä vuonna. Se ei ole riittävästi, joten työtä riittää yhä.

Samalla korona ei ole suinkaan poistanut muita globaaleja kriisejä vaan pikemminkin pahentanut niiden vaikutuksia. Tuhoisa räjähdys Libanonin pääkaupungissa Beirutissa on vaatinut yli 200 ihmisen hengen ja tuhansia loukkaantuneita. Iso osa maan infrastruktuurista on tuhoutunut ja on selvää, ettei maa selviä jälleenrakennuksesta yksin. Hazara-vähemmistön vainot jatkuvat Afganistanissa, samoin uiguurien kansanmurha Kiinassa.

Syyriassa Al-Holin pakolaisleirillä elää edelleen erittäin huonoissa olosuhteissa yli 60 000 ihmistä ja leirillä todettiin tällä viikolla ensimmäinen varmistettu koronatartunta. Jopa 80 prosenttia Jemenin väestöstä tarvitsee apua poikkeuksellisen vakavan humanitaarisen kriisin keskellä. YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö arvioi, että yli 800 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Keväällä Maailman ruokaohjelman johtaja varoitti, että akuutisti nälänhädästä kärsivien määrä kasvaa koronan seurauksena. Samalla ilmastonmuutos kiihdyttää nälänhätää ja pulaa puhtaasta vedestä entisestään.

Toisin sanoen, ne ongelmat joiden kanssa painittiin ennen koronaa, ovat edelleen täällä. Monissa tapauksissa ne ovat syventyneet entisestään, kuten kysymys nälkää näkevien ruokaturvasta osoittaa.

Kovina aikoina on vähiten varaa tinkiä ihmisoikeuksista, kehitysyhteistyöstä ja globaalista solidaarisuudesta. Se ei ole edes Suomen oman edun mukaista: lisääntyneet tautitapaukset Suomessa osoittavat, että pandemia ei ole ohi täälläkään ennen kuin se on taltutettu koko maailmassa. Suomen on autettava maailman köyhimpiä valtioita ja ihmisiä ja huolehdittava, että globaali eriarvoisuus ei repeä entisestään meitä kaikkia ravisuttavan kriisin seurauksena. Globaalit kriisit vaativat globaaleja ratkaisuja – muuten emme näistä kriiseistä selviä.