Palokinkoskien ennallistamisen aika on nyt

Palokinkoskia kutsutaan eteläisen Suomen koskiluonnon kruununjalokiveksi, eikä turhaan – yhdeksän kosken sarja Pohjois-Karjalan Heinävedellä on harvinainen koskireitti. Palokinkoskien ennallistaminen olisi tärkein yksittäinen toimenpide Suomen sisävesien uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Vuonna 1961 koskireitti valjastettiin vesivoimalle ja padottiin. 

”Mitään suurta ei saa yrittämättä”, toteaa selvityshenkilö Esa Härmälä Palokinkoskien ennallistamisen toteuttamista koskevassa raportissaan. Raportissa suositellaan padon purkamista ja laajan koskialueen ennallistamista. Tämä palauttaisi vaelluskalojen luontaisen yhteyden Heinäveden ja Juojärven reittien välillä, mahdollistaisi laajat poikastuotantoalueet ja loisi eteläisen Suomen pisimmän vapaan koskijakson.

Heinäveden Palokin koskien ennallistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Se on nykyisen hallituksen ainoa merkittävä konkreettinen luontoteko valtion vanhojen metsien suojelulupauksen lisäksi.

Ennen poliittisia papereita Palokinkoskien vapauttaminen on jo pitkään elänyt kalamiesten haaveissa. 

Palokin koskien merkitys vaelluskalakantojen elvyttämisessä on kiistaton. Parhaassa tapauksessa sukupuuton partaalla oleva Saimaan järvilohikin pelastuisi. Padonpurun myötä voidaan ennallistaa laajat alueet virtavesiluontoa, mikä hyödyttää monia muitakin lajeja. Lisäksi syntyy ainutlaatuinen luontomatkailualue, mikä yhdistyy lähellä oleviin luostareihin.

Härmälän selvitykseen on listattu ennallistamisen toteuttamisen reunaehtoja. Esteet ovat ylitettävissä. Selvää on, että hankkeelle on varmistettava riittävä rahoitus, jonka keräämisessä vastuu on valtiolla. Palokin sähköntuottomäärät ovat varsin pieniä ja sen merkitys säätövoimana on mitätön. Itä-Suomen kannalta oleellista on etsiä keinoja uusien puhtaan energiainvestointien mahdollistamiseksi lähtien kantaverkon vahvistamisesta.  

Palokin voimalaitos rakennettiin aikoinaan Outokummun energiatarpeeseen. Samalla tuhoutui merkittävä lohikalojen elinympäristö ja vaellusreitti. Tuona aikoina ei vaihtoehtoja juuri ollut ja kalojen uskottiin pärjäävän muualla. Nyt tilanne on toinen.

Olemme valinnan edessä. Voimalaitoksen turbiini on tullut käyttöikänsä päähän. Sen uusiminen maksaa yli sata miljoonaa euroa ja ympäristöehdot kiristyvät. Vaihtoehtona on palauttaa Palokinkosket aiempaan loistoonsa ja auttaa koko maassa ahtaalle ajamiemme vaelluskalojen elpymistä.

On aika yrittää suuria. 

Teksti on muokattu versio Savon Sanomissa ja Karjalaisessa 28.2. ilmestyneestä kolumnista.