Palautetaan lapsiperheiden kotipalvelun saatavuus yhtä hyväksi kuin se oli ennen 90-luvun lamaa

Lapsiperheiden kotipalvelun käyttö romahti 1990-luvun laman seurauksena, eikä ole sittemmin palannut ennalleen. Pandemian jälkimainingeissa ja kohoavien elinkustannusten keskellä lapsiperheet tarvitsevat arjessaan entistä enemmän tukea. On oikea aika auttaa ruuhkavuosien väsyttämiä perheitä ja palauttaa kotipalvelu lamaa edeltävälle tasolle.

Huoli lapsiperheiden jaksamisesta kiireisinä ruuhkavuosina on kasvanut oravanpyörän kiihtyessä ja mielenterveysongelmien yleistyessä. Perheiden saamat tukipalvelut eivät ole kuitenkaan pysyneet tilanteen tasalla. Vielä vuonna 1990 8,2 prosenttia lapsiperheistä sai kotipalvelua, kun vastaava luku vuonna 2021 oli vain 2,4 prosenttia. Samalla ajanjaksolla lasten huostaanotot ovat tuplaantuneet. Lapsiperheiden kotipalvelu on tehokas ehkäisevän lastensuojelun muoto.

Kotipalvelu on yhdessä perheen kanssa tehtävää vanhemmuuden ja arjessa selviytymisen tukemista ja perheen omien voimavarojen vahvistamista. Käytännössä työntekijä tulee kotiin auttamaan pyykin pesussa, mahdollistamaan koliikkivauvan vanhemman päiväunet, vie lapset hiekkalaatikolle tai ratkoo yhdessä vanhemman kanssa arjen pulmia. Monet kunnat tarjoavat kotipalvelua myös ostopalveluna asiakassetelillä.

Kotipalvelu on perheelle maksullinen palvelu ja esimerkiksi kolmen tunnin käynnin kustannus on 16,4 euroa. Pienituloisille palvelu on maksuton. Kotipalvelu on kustannustehokas tapa ehkäistä ongelmien kasautuminen. Kotipalvelun nelinkertaistaminen maksaisi valtiolle noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä palauttaisi palvelun saatavuuden 1990-luvun lamaa edeltäneelle tasolle.

Hyvinvointialueella oma neuvolan työntekijä myöntämään kotipalvelua 

Kunnissa on ollut vaihtelevia käytäntöjä kotipalvelun myöntämiselle. Osassa on ensin todettu tuen tarve omalla neuvolan työntekijällä äitiys- ja lapsineuvolassa, jonotettu perheneuvolan asiakkaaksi, sitten odotettu palvelutarpeen arviointia ja sen jälkeen vielä laitettu jonoon odottamaan kaupungin työntekijän aikaa. Kunnissa, joissa on käytössä asiakasseteli, on voitu edetä nopeammin ja ohjata palvelutarpeen arvioinnin jälkeen suoraan palvelua tarjoavan yrityksen tai järjestön luokse. 

Omalla äitiys- ja lapsineuvolan työntekijällä olisi oikeus tehdä ammatillinen arvio ja myöntää kotipalvelua. Näin karsittaisiin byrokratiaa, vähennettäisiin asiakkaan pompottelua ja saataisiin helpotettua perheneuvolan jonotilannetta. Neuvolan työntekijä tuntee perheet ja hänellä on hyvät valmiudet arvioida kuinka suuri tuen tarve on. Näin työntekijä saadaan perheeseen nopeammin ja ongelmat eivät pääse kärjistymään. Kotipalvelun saamisen edellytyksenä ei tulisi olla lastensuojelun asiakkuutta, ja myös raskaana olevilla tulisi olla mahdollisuus saada kotipalvelua.

Perhekeskeisiä palveluita

Kotipalvelua tulisi kehittää rinnakkain lapsiperheiden perhetyön kanssa. Perheneuvolaan tulisi päästä nopeasti ja helposti. Kun perhe on todennut tarvitsevansa lisää apua, pitää sitä myös saada. Nyt jonottaminen ja turhat palvelutarpeen arvioinnit ruuhkauttavat perheneuvoloita kohtuuttomasti. Monessa kunnassa tarjotaan esimerkiksi vertaisryhmiä ja kursseja vasta kun perhe on jo jonossa raskaampiin palveluihin. Näitä tutkitusti tehokkaita ja kaikkein kustannustehokkaimpia vanhemmuuden tuen muotoja tulisi tarjota paitsi perheneuvolan asiakkaille myös lapsineuvolassa.