Pakolaisten perheenyhdistämistä on helpotettava

Eduskunta käsittelee tänään hallituksen esitystä, jonka mukaan Suomesta turvapaikan saaneiden alaikäisten lasten ja nuorten perheenjäsenet voisivat jatkossa saada oleskeluluvan ilman toimeentulovaatimusta, jos muut ehdot täyttyvät. Esitin alun perin toimeentuloedellytyksestä luopumista kaikkien kansainvälistä suojelua saavien perheenkokoajien osalta. Uudistus olisi tärkeä, sillä jokaisella on oikeus perhe-elämään.

Maailmassa on tällä hetkellä yli 100 miljoonaa kotinsa pakon edessä jättänyttä ihmistä. Moni heistä joutuu elämään paitsi kaukana kotoaan, myös erillään perheestään. Kun ihmisten on jätettävä kotinsa sodan, vainon tai muun kriisitilanteen seurauksena, on hyvin yleistä, että perheenjäsenet ajautuvat olosuhteiden pakosta erilleen. 

Yksi perheenjäsenet erottava syy on se, että usein perheillä ei ole varaa tai mahdollisuutta matkustaa yhdessä pitkiä matkoja päästäkseen turvaan. Turvaa etsimään saattaa lähteä ensimmäisenä vain se, johon kohdistuu kaikista suurin uhka. Perheitä myös erotetaan pakolla, eivätkä he puutteellisten asiakirjojen vuoksi kykene aina osoittamaan olevansa perheenjäseniä. 

Perheen poissaolo ja huoli perheestä vaikuttavat ihmiseen syvästi. Perheestään erossa elävillä on useammin masennusoireita, univaikeuksia ja ahdistuneisuutta. Heillä on tutkimuksen mukaan myös heikompi kielitaito kuin perheensä kanssa elävillä ja lisäksi heidän riskinsä keskeyttää koulutus on suurempi. 

Pakolaisperheissä vanhempi joutuu useasti vastentahtoisesti yksinhuoltajaksi ja kantamaan yksin vanhemmuuden vastuuta. Elämä oman perheen kanssa tukee tutkitusti paitsi maahan muuttaneiden ihmisten hyvinvointia, myös heidän kotoutumistaan yhteiskuntaan. Oma perhe on voimavara, jota yhteiskunta ei pysty ikinä korvaamaan. 

Saadakseen perheenjäsenensä Suomeen on Suomessa olevan perheenjäsenen ansaittava säännöllisesti tietyn verran rahaa. Jos perheessä on esimerkiksi kaksi aikuista ja kaksi alaikäistä lasta, verojen jälkeen toimeentuloon vaadittavista tuloista tulee jäädä käteen 2 600 euroa kuukaudessa. Vaatimus riittävästä toimeentulosta lisättiin ulkomaalaislakiin vuonna 2016. Se teki perheen yhdistämisestä monissa tapauksissa kohtuuttoman vaikeaa. Lähes puolet suomalaisista palkansaajista ei saisi perheenjäseniään Suomeen vaadittujen tulojen perusteella. 

Suomessa hylätään vuosittain noin sadan lapsen perheenyhdistämishakemus, koska heidän Suomessa olevan vanhemman tulot eivät ole riittävät. Lisäksi vuosittain noin 100–150 kansainvälistä suojelua saaneen ihmisen puolison perheenyhdistämishakemus hylätään, koska perheenkokoajan tulot eivät ole riittävän korkeat. 

Oikeus perhe-elämään on määritelty ihmisoikeudeksi YK:n ihmisoikeusjulistuksessa. Oikeus perhe-elämään on myös kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan. YK:n lapsen oikeuksien sopimus puolestaan takaa jokaiselle lapselle oikeuden olla vanhempiensa hoidettavana. Sopimus määrää, että silloin kun lapsi on joutunut eroon vanhemmistaan, valtion tulee käsitellä hakemus perheen yhdistämiseksi myönteisesti ja viivyttelemättä. Mikäli perheenyhdistäminen tehdään kohtuuttoman vaikeaksi, loukkaa valtio ihmisoikeuksia sekä erityisesti lapsen oikeuksia.

Eduskunta käy tänään lähetekeskustelua hallituksen esityksestä ulkomaalaislain muuttamiseksi siten, että toimeentuloedellytyksestä luovuttaisiin kansainvälistä suojelua saavien alaikäisten perheenkokoajien kohdalla. Vihreät olisivat olleet valmiita laajempiin muutoksiin. 

Esitin ministerinä alun perin toimeentuloedellytyksestä luopumista kaikkien kansainvälistä suojelua saavien perheenkokoajien osalta. Näiden henkilöiden on jo arvioitu olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa, eikä heillä tai heidän perheillään ole mahdollisuuksia turvalliseen perhe-elämään kotimaassaan. Siksi heidän tulisi voida yhdistää perheensä Suomeen. Esitykseni ei valitettavasti saanut riittävästi tukea neuvotteluissa. 

Nyt annetulla esityksellä ei vielä päästä  kestävään kokonaisratkaisuun, eikä se tuo suurtakaan muutosta nyt jo harkinnanvaraisesti omaksuttuun käytäntöön. Annettu esitys on kuitenkin askel eteenpäin ja osoitus pyrkimyksestä kohti kokonaisvaltaista ja inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa, jolla voimme maksimoida muuttoliikkeen hyödyt sekä minimoida syrjäytymisestä ja eriarvoistumisesta johtuvat ongelmat.

Perheenyhdistämiseen liittyvien epäkohtien ratkaisemiseen onkin palattava jo tulevalla vaalikaudella. Tähän pakottaa toisaalta koko ajan kasvava pakolaisuus, toisaalta globaali kilpailu maahanmuuttajien työpanoksesta. Hyvinvointi tarvitsee tekijänsä ja väestörakenteen muutoksen myötä se tekijä on yhä useammin syntynyt muualla kuin Suomessa.