Orpon hallituksen maahanmuuttopolitiikka konkretisoituu murheellisiksi esityksiksi

Sisäministeri on laittanut tuulemaan ja maahanmuuttopolitiikan kiristämiseen liittyviä esityksiä tipahtelee lausunnoille harva se viikko. Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka tuntuu kelpaavan koko hallitukselle mutinoitta.”

Hallitus on mm. nostamassa työntekijän oleskeluluvan tulorajaa sekä heikentämässä perheenyhdistämisen mahdollisuuksia. Tulorajan nosto noin 1300 eurosta 1600 euroon tarkoittaa, että esimerkiksi useat hoiva- ja siivousalalle työllistyneet eivät enää saisi työperusteista oleskelulupaa Suomeen. Tämä muutos, vaikka tiedämme, millainen työvoimapula meillä aloilla on.

Hallitus valmisteli myös lakimuutosta, jonka mukaan Suomeen muuttaneen työntekijän olisi poistuttava maasta, mikäli hän ei työsuhteen loputtua, olisi kolmeen kuukauteen solminut uutta työsopimusta. Tämä ehdotus aiheutti sellaisen palauteryöpyn työnantajiltakin, jotka kertoivat, että rekryprosessit usein vievät pidempiä aikoja ihan kenellä tahansa, että tästä esityksestä hallitus on pakittanut, lupaillen tosin perussuomalaisille muita heikennyksiä tilalle.

Nyt kaavaillaan erityisosaajille aikarajaksi kuutta kuukautta, sekin on lyhyt aikaikkuna. Lyhyen määräajan asettaminen ei kannusta rakentamaan elämää Suomessa, asettumaan tänne perheineen, joita sitten hetkellisen työttömyyden tullen pitäisi lähteä siirtämään nopealla aikataululla johonkin toiseen maahan. Pelkästään asuntojen vuokrasopimuksetkin tehdään usein pidemmälle aikavälille. Myös se on oleellista keitä luetaan “erityisosaajiin”. Esimerkiksi Kemianteollisuus on toivonut D-viisumin käyttöönottoa myös ammatillisen koulutuksen käyneille, sillä myös heistä on suuri pula työmarkkinoilla.

Esitykset osoittavat, ettei hallituksessa oikein tunnuta tuntevan Suomessa työskentelevää ja elävää moninaista joukkoa ja heidän elämäntilannettaan. Yhä tuntuu vallitsevan ajattelu, että Suomi on joillekin tulijoille houkutteleva maa ja meillä olisi jonoksi asti työvoimaa tarjolla.

Yksi typerimmistä lausunnoille tuoduista ehdotuksista on estää tänne saapuneen turvapaikanhakijan työperäisen oleskeluluvan saanti, jos hän on työllistynyt. Tämä niin sanottu kaistanvaihto on mahdollistanut monelle oleskeluluvan, kun opinnot ja kielitaito ovat edistyneet, työpaikka on saatu, mutta turvapaikkaprosessi on yhä junnannut. Tällaista tänne kotiutuneiden henkilöiden luvallisen oleskelun ja työnteon mahdollisuuden katkaisua voi pitää puhtaasti toimena työntää heitä haavoittuvaan asemaan ja yhteiskunnan marginaaliin. Esitys altistaa tulijoita työperäiselle hyväksikäytölle, sillä paluumahdollisuuksia ei kaikilla todellisuudessa ole. Samaan aikaan paperittomien terveydenhoitoa romutetaan ja jo valmiiksi pientä vastaanottorahaa aiotaan laskea. Vastaanottorahan niukkuudesta ovat kritiikkiä antaneet myös tänne tulleet ukrainalaiset ja nyt oloja aiotaan entisestään heikentää.

Ylipäätään järjestelmäämme pitäisi muokata työntekoon mahdollistavaksi ja kannustavaksi ja esimerkiksi taata kaikille tulijoille työnteon ja suomen kielen opiskelun mahdollisuus heti maahan saavuttua. Hyvä olisi ottaa käyttöön myös viisumi niin humanitaariseen maahantuloon kuin työnhakuviisumi, jolla maahan saisi tulla hakemaan työtä rajatuksi ajaksi ilman etuuksia. Nämä ehkäisisivät ihmiskaupan ja -salakuljetuksen riskejä.

Nykyisiä oleskelulupakäsittelyjä hankaloittaa myös se, että kaikkien lähtömaiden passia ei kelpuuteta henkilöllisyyden todistamiseen. Moni Somalian passin haltija on siksi joutunut maassamme limboon.

Orpon hallituksen toimet ovat vahvassa ristiriidassa työnantajakentältä kuuluvien viestien kanssa. Suomen työikäinen väestö on viime vuosina kasvanut nimenomaan maahanmuuton ansiosta ja yksityisen sektorin merkitys ulkomaalaistaustaisten ja vieraskielisten työllistäjänä on korostunut. Työnantajien viesti on selvä, työntekijöitä tarvitaan kipeästi myös ulkomailta, ja tänne kotoutuneista kannattaa pitää kiinni. Myös kansainvälisiä opiskelijoita haluttaisiin saada Suomeen enemmän, mutta hallituksen esitykset EU/ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen täyskatteellistamisesta ja hakemusmaksusta heikentävät oleellisesti suomalaisen koulutuksen houkuttelevuutta. Samoin tekee korkeakoulujen rahoituksen muutos, joka käytännössä vähentää tai jopa poistaa korkeakoulujen mahdollisuuden myöntää stipendejä kansainvälisille opiskelijoille. Lisäksi ulkomaisten tutkintojen ja ulkomailla kerrytetyn osaamisen tunnustamisessa olisi paljon parannettavaa. 

Osaajien rekrytointiin Orpon hallitus on suunnitellut ottavansa käyttöön kohdemaamallin työperusteisen maahanmuuton houkuttelemiseksi juuri näistä neljästä maasta (Filippiinit, Intia, Brasilia ja Vietnam). Yksikään näistä ei ole Afrikassa, jossa Suomella ja EU:lla olisi ollut esimerkiksi Sambian ja Kenian kanssa pitkä yhteistyö taustalla, ja jossa koulukielenä on englanti, mikä todetusti helpottaa työ aloittamista Suomessa. Esimerkiksi Saksa tekee aktiivista koulutussektorin kehitysyhteistyötä useiden Afrikan maiden kanssa ja samalla myös aktiivisesti rekrytoi työvoimaa yhteistyöoppilaitoksista.

Konkreettisten maahanmuuttoa heikentävien ja vaikeuttavien linjausten ohella, suomalainen ilmapiiri ei ole tänne kutsuvaa.  Euroopan unionin perusoikeusviraston vuoden 2023 selvityksen mukaan, Suomi koetaan yhä yhdeksi EU:n rasistisimmaksi maaksi. 

Talouden madatessa, ei luulisi kokoomuksellakaan olevan varaa syödä kasvun eväitä maahanmuuttovastaisen ideologian vuoksi.