Oras Tynkkysen ryhmäpuhe 16.12.

Arvoisa puhemies!

Me eduskunnassa puhumme kestävyysvajeesta ja alijäämästä, velkasuhteesta ja nettomenopolusta. Mutta pohjimmiltaan valtion budjetissa on kyse paljosta muustakin.

Siinä on kyse siitä, kuinka nopeasti saa apua lääkäriltä tai poliisilta. Siitä, kuinka paljon ammattilaisia on koulussa lasten tukena ja hoivakodissa ikäihmisten apuna. Siitä, kuinka moni suomalainen saa iloa ja lohtua elämäänsä kotimaisista näytelmistä ja näyttelyistä, kirjoista ja konserteista. Siitäkin, kuinka paljon metsää ja suota saamme suojeltua ja ennallistettua. Ja siitä, saavatko maailman köyhimmät ihmiset ruokaa ja puhdasta vettä, rokotuksia ja lukutaidon.

Siksi valtion budjetti on liian tärkeä alistettavaksi identiteettipolitiikalle, populismille ja arvovaltakiistoille.

Arvosteltavaa hallituksen budjetissa sinänsä kyllä piisaa, niin kuin minä ja kollegani olemme tässä salissa koko syksyn muistuttaneet. Hallitus esimerkiksi leikkaa suomalaisten perusturvasta ja -palveluista, mutta rahaa riittää tehottomiin yritystukiin ja yksityiseen terveydenhoitoon. Hallitus myös kiristää lääkkeiden, joukkoliikenteen ja kulttuurin verotusta, mutta samalla päinvastoin keventää suuripäästöisten autojen verotusta. Mutta en ajatellut enää tänään toistaa tuota arvostelua.

Vaihtoehtojakin hallituksen linjalle riittää. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa tasapainottaisimme valtiontaloutta yhtä paljon kuin hallitus, mutta tekisimme sen reilummin ja kestävämmin. Emme leikkaisi köyhimmiltä, ja hankalassakin talouden tilanteessa tekisimme tarkkaan punnittuja satsauksia: neljännesmiljardin enemmän luonnonsuojeluun, kirjallisuuden vapautuksen arvonlisäverosta, miljoona euroa päivässä lisää koulutukseen.

Mutta en ajatellut puhua siitäkään tänään enempää. Koska kun juttelee suomalaisten kanssa, hyvin usein vastaan tulee kaipuu: kaipuu toivoon. Kun synkkiä uutisia satelee, moni kaipaa näkymää paremmasta.

Ja siksi viestini on tänään vähän toisenlainen: Suomelle voi käydä myös hyvin. Suomelle voi käydä myös hyvin, jos me päättäjät teemme harkittuja ja viisaita valintoja. Talouden kannalta ratkaisevista valinnoista nostan nyt esiin kolme.

Ensinnäkin meidän pitää onnistua vihreässä siirtymässä. EK:n mukaan vihreän siirtymän teollisia investointeja on vireillä Suomeen yhteensä jo 280 mrd. €:n edestä. Jos saamme kotiutettua niistä edes murto-osan, merkitsee se Suomelle enemmän työpaikkoja ja verotuloja – ja vähemmän päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta.

Jotta voimme onnistua vihreässä siirtymässä, viranomaiskäsittelyjä pitää vauhdittaa – tinkimättä ympäristönsuojelun tasosta ja kansalaisten osallistumisoikeuksista. Ja politiikalla pitää johdonmukaisesti luoda vihreiden ratkaisujen markkinoita, ei heikentää niitä.

Toiseksi meidän pitää onnistua työhön johtavassa maahanmuutossa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on arvioinut, että työikäisen väestön väheneminen voidaan estää, jos nettomaahanmuutto saadaan pidettyä 44 000 henkilössä. Yksin tämä kaventaisi kestävyysvajetta kaksi prosenttiyksikköä. Se on saman verran kuin valtiovarainministeriö arvioi kestävyysvajeen suuruudeksi vuonna 2028.

Jotta voimme onnistua työhön johtavassa maahanmuutossa, aloittaa voi perumalla hallituksen lukuisat heikennykset. Mutta lisäksi pitää esimerkiksi ottaa käyttöön työnhakuviisumi ja luopua saatavuusharkinnasta.

Kolmanneksi meidän pitää onnistua reiluissa taloustalkoissa. Valtaosa suomalaisista aivan hyvin ymmärtää, että vaikeassa taloustilanteessa joudutaan tekemään säästöjä ja korottamaan veroja. Mutta talkoiden täytyy koskea kaikkia. Jokaisen pitää osallistua oman kykynsä mukaan.

Jotta voimme onnistua reiluissa taloustalkoissa, säästöt ja veronkorotukset pitää kohdentaa toisin. Ja myös hyvätuloiset ja saastuttajat pitää ottaa mukaan talkoisiin.

Valitettavasti hallituksen politiikka monessa suhteessa jarruttaa vihreää siirtymää, vaikeuttaa työhön johtavaa maahanmuuttoa ja maksattaa talouden sopeuttamisen yhteiskunnan heikoimmilla. Tämä tulee kalliiksi. Tämä on epäreilua.

Siksi teen vastalauseen kolme mukaisen epäluottamusesityksen.