Onnea uusille ylioppilaille – mene, etsi, eksy ja ihmettele!

Ylioppilaskirjoitusten tulokset julkaistiin tänään. Onnittelut jokaiselle kirjoituksensa kasaan puurtaneelle! Olette suorittaneet valtavan urakan, ja ehkä yksi koko elämänne vaativimmista puristuksista on nyt takana. 

Toivon, että jokainen teistä löytää ylpeyden ja riemun tästä urakasta, sen te toden totta ansaitsette riippumatta siitä, millainen kirjainrimpsu papereista lopulta löytyy. Jokaisesta löytyy taitoja ja osaamista, eikä niitä kaikkia voi määritellä numeroin tai kirjaimin. Vaikka arvosanoilla on tietysti iso paino opiskelupaikkoja hakiessa, eivät ne määritä loppuelämää. Tämän voin todeta kokemuksen syvällä rintaäänellä, vaikka eri aikakauden ylioppilas olenkin.

Te nyt ylioppilaiksi kirjoittavat olette poikkeusolojen nuoruuden läpi kouliintunut ikäryhmä. Pandemia varjosti käytännössä lähes koko lukiotaivaltanne. Yhtään sen synkkiä vaikutuksia vähättelemättä tilanteesta voi löytää ehkä myös hopeareunuksia. Olette käyneet läpi suomalaisen koulujärjestelmän pakotetun digiloikan aitiopaikalta ja olette eläviä todisteita siitä, että suomalaisen yhteiskunnen yksi tärkeimmistä toiminnoista pyörii poikkeusolojenkin läpi. Uskon, että etäaika ja poikkeusolot ovat tehneet teistä itseohjaututuvia ja luovia. Yhteisöllisyyden arvo ja elämän prioriteetit erottuvat kirkkaammin, kun koko yhteiskuntaa koetellaan. Teidän sukupolvenne osaa puhua vaikeistakin asioista avoimemmin, ja hakea apua ajoissa, vaikkei se aina ole helppoa. Meidän päättäjien vastuulla on tietysti osaltamme huolehtia, että apua on myös tarjolla. Teistä uskon vaikeiden aikojen koulineen vielä parempia päätöksentekijöitä, kun sen aika on.

Lukiotaipaleenne päätös osuu vaikeaan ajankohtaan. Euroopassa soditaan, ja tulevaa leimaa monin osin epävarmuus. Globaalien haasteiden selättäminen on sekin vasta pääsemässä vauhtiin, ja niissä riittää vielä valtavasti työtä. Toivo syntyy teoista. Selvää onkin, että menivät kirjoitukset miten tahansa, jokaiselle teistä on paikka ja tarvetta paremman maailman ja kestävän tulevaisuuden rakentajana. 

Lukion päättyminen on sen suorittavalle tärkeä taitekohta elämässä. Seuraavana edessä voi olla työuran alku, jatko-opinnot, varusmiespalvelus tai ihan vaan hengähdystauko ilman mitään sen ihmeempää agendaa. Tällainen taitekohta on arvokas hetki ja tilaisuus pohtia omaa tulevaisuuttaan, ja se kannattaa käyttää — murehtimatta ja mahdollisuuksia korostaen. Ylioppilaaksi kirjoittaneelle maailma on auki. 

Siispä mene, etsi, eksy, ihmettele ja kysy kunnes löydät kiinnostavan polun ja kulje eteenpäin. Ja jos siltä tuntuu, kulje polkua siksakkia, taaksepäin, takaperin, käsilläsi. Yhteen polkuun ei tarvitse tai välttämättä edes kannata jämähtää, vaan antaa itselleen uudelleen yrittämisen lahja. Itseensä tutustuminen ja oman suunnan löytäminen on matka joka jatkuu läpi elämän. Uskalla olla väärässä ja ottaa riskejä. Usein epäonnistuminen opettaa kaikkein eniten ja avaa asioihin näkökulmia, joita ei muuten olisi tullut katsoneeksi.

Laaja-alainen sivistys on arvokas asia eikä nippelitiedoistakaan ole koskaan haittaa, mutta vielä arvokkaampaa on tuntea itsensä ja löytää elämäänsä ja ympärilleen tärkeitä asioita, arvoja ja ihmisiä, joiden kautta elää hyvää ja merkityksellistä elämää. Sitä ei kirjoituksilla mitata.