On vääryyksiä, joita ei voi vain unohtaa

Tänään 3.12 vietetään YK:n kansainvälistä vammaisten päivää. YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2006. Kansainvälinen vammaisten päivä on erityisen hyvä päivä tarkastella kunkin valtion tilannetta vammaisten oikeuksien toteutumisessa.

Ei tule yllätyksenä, että Suomella on vielä paljon tehtävää vammaisten oikeuksien toteutumiseksi. Vaikka ihmisoikeustyö tähtää monin tavoin parempaan tulevaisuuteen, on tärkeää huomioida, että meillä on myös lähihistoriassa tapahtuneita, käsittelyä vaativia ihmisoikeusloukkauksia.

Osa näistä loukkauksista on niin vakavia, että tarvitaan sovintoprosessi, jotta tapahtunut voidaan jollain tavalla sovittaa. Tapahtumien lakaiseminen maton alle ei ratkaise tilannetta. Historiasta on opittava ja anteeksi pyydettävä.

Erityisesti kuurojen ja viittomakielisten yhteisössä on viime vuosina keskusteltu historian vääryyksistä. Monella on kipeitä muistoja menneisyydestä ja ne koskettavat sekä kuuroja itseään että heidän lähimmäisiään.

Suomella on valitettavan synkkä historian rotuhygieniasta. Vuosina 1935–1970 Suomessa sterilisoitiin noin 53 500 ihmistä ihmistä erilaisten syiden vuoksi.  

Rotuhygienian nimissä tehtiin myös kuurojen pakkosterilisaatioita. Lähihistoriamme sisältää muutakin vakavaa kuurojen syrjintää: pakkoabortteja, puhumaan pakottamista ja avioliittokieltoja. Myös fyysistä väkivaltaa on harjoitettu.

Nämä ovat paitsi ihmisoikeusrikkomuksia, myös häpeätahra Suomelle. Monet kaipaavat anteeksipyyntöä, vaikka historiaa ei voi muuttaa.

Pääministeri Sanna Marinin hallitus onkin käynnistänyt valtiollisen sovintoprosessin kuuroihin ja viittomakieliseen yhteisöön kohdistuneista oikeudenloukkauksista. 

Valtiollinen sovintoprosessi alkaa tutkimuksella, joka selvittää kuurojen oikeuksien loukkauksia aina 1900-luvun alusta nykypäivään asti. Vuoden 2021 loppuun saakka kestävä tutkimushanke pohjustaa sovintoprosessin jatkoa. Uhreja kuullaan ja traumojen käsittelyssä käytetään asiantuntijoita. Osa hankkeen tutkijoista on viittomakielisen yhteisön jäseniä.

Hankkeessa selvitetään, miten oikeudenloukkaukset ovat vaikuttaneet kuurojen ja viittomakielisten yhteisön yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan ja edellytyksiin ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Myös ylisukupolviset traumat huomioidaan.

Tiedon keräämisen ja jäsentelyn lisäksi on tärkeää, että vääryydet tuodaan päivänvaloon. Suomalaisten on aika oppia tuntemaan oma historiansa – ja vähemmistöjensä historia. Tämän on tapahduttava vähemmistöjen ehdoilla.

Tilanteen järkyttävyyden keskellä on tärkeää muistaa, että on lopulta meidän vastuullamme, että lopetamme syrjinnän. Töitä on tehtävä, eikä historia saa toistua. Meidän on tunnistettava kipukohtamme kaikkien vammaisten oikeuksien edistämisessä ja parannettava ne.