Olli-Poika Parviaisen ryhmäpuhe palautekeskustelussa tulevaisuusselonteon 1. osasta

Arvoisa puhemies,


Jo vuosikymmeniä on uumoiltu työn radikaalia vähenemistä ja työn luonteen muutosta. Nyt digitalisaation myötä asia on uudelleen esillä. 

Enää ei puhuta vain globalisaatiosta, vaan esimerkiksi siitä vievätkö robotit, ja tekoäly loputkin työpaikat. 

Tai pirstaloituvatko jäljelle jäävät työsuhteet entisestään? Joutuuko yhä useampi ihminen raapimaan elantonsa kokoon loputtoman silpputyön keskellä?

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ja siihen yksimielisesti laatimamme tulevaisuusvaliokunnan mietintö käsittelevät näitä ajankohtaisia aiheita. 

Työn murros on todellisuutta. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Esimerkiksi epätyypillisten työsuhteiden määrä on kasvussa, vaikka muutos ei olekaan niin dramaattinen kuin voisi olettaa.

Myös työelämän vaatimukset muuttuvat. Elinikäinen oppiminen korostuu vakityössäkin. Yhä harvemman työura onkin enää yksi raide, jota pitkin edetään yhden koulutuksen ja pysyvän työpaikan kautta eläkkeelle.

Päinvastoin, yhä useammalle meistä työura näyttäytyy risteävien polkujen verkostona, jossa mahdollisuudet ja olosuhteet elävät ja muuttuvat ajassa. Säännöllisen ansiotyön rinnalle on tullut ja tulee monenlaisia työnteon ja toimeentulon hankkimisen malleja.

Siksi ihmisten jaottelu työttömiin, yrittäjiin ja palkansaajiin ei ole enää tätä päivää, puhumattakaan tulevaisuudesta. 

Siirtymät tilanteesta toiseen on huomioitava paremmin.

Tarvitsemme askelia kohti perustuloa ja joustavampaa sosiaaliturvaa. Emme tarvitse aktiivimalleja, lasten päivähoito-oikeuden rajoittamista tai simputusta.

Myös osaamisen edistäminen, laadukas koulutus päiväkodista yliopistoon ja ylipäätään uuden oppimiseen kannustaminen ovat keinoja varmistaa tulevaisuuden menestystä. 

Koulutuksesta leikkaaminen sen sijaan on lyhytnäköistä politiikkaa ja heikentää mahdollisuuksiamme pärjätä.

Arvoisa puhemies,



Työ ei tekemällä lopu ja teollisia vallankumouksia on ollut ennenkin. Niin kauan kuin voimme tehdä asioita paremmin, työtä riittää. Ja niin kauan kuin teemme parhaamme, voimme tehdä asioita paremmin. Robotit eivät tuhoa työtä, ne muuttavat sitä. 

Ja vaikka esimerkiksi avaruuteen lähetetyt Teslat, virtuaalitodellisuus tai syöpää tuhoavat nanobotit näkyvät uutisissa, kaikki työ ei tule jatkossakaan olemaan näissä sfääreissä.

Ihmisten välinen kohtaaminen ei ole katoamassa. Vaikka työvälineet muuttuvat, meillä on jatkossakin opettajia, sairaanhoitajia ja monia muita tuttuja ammatteja. Samalla saamme tukun uusia. 

Sosiaaliturvan uudistamistarpeiden lisäksi vihreät katsoo että meidän on muistettava erityisesti luonnon kantokyky. 

Se miten ratkaisemme globaalin ympäristökriisin vaikuttaa tulevaisuuden työhön todennäköisesti paljon enemmän kuin vaikkapa digitalisaatio. 

Esimerkiksi BKT-mittari ei yksinään riitä kestävän hyvinvoinnin mittariksi.

Työn tuhoutumisen murehtimisen sijaan kannattaakin kiinnittää huomio paitsi uusiin mahdollisuuksiin, myös planeettamme elinkelpoisuuden turvaamiseen. Tekemällä näin voimme luoda myös valtavasti uutta työtä.

(Siksi katsommekin, että tulevaisuusselonteon toisessa osassa onkin arvioitava paremmin erityisesti muutosten ja politiikan vaikutus luonnon kantokykyyn.