Oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön on ihmisoikeus

Kehitys ei voi olla kestävää, jos perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu. Näin todetaan valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa, joka on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

Ilmastonmuutoksella, luonnon monimuotoisuuden hupenemisella ja ympäristön pilaantumisella on vahva kytkös perus- ja ihmisoikeuksiin. Ilmakehän lämpeneminen yli Pariisin sopimuksessa asetetun tavoitteen tulee todennäköisesti johtamaan luonnonkatastrofien ja äärimmäisten olosuhteiden, kuten tulvien ja kuivuuden, lisääntymiseen sekä pohjoisilla leveysasteilla lumen ja jään määrän vähenemiseen. Tuloksena on mitä ilmeisimmin luonnon monimuotoisuuden ja ruokaturvan heikkeneminen sekä asuinkelvottomien alueiden, sairauksien, pakottavista syistä johtuvan muuttoliikkeen sekä yhteiskuntien epävakauden kasvu. Tämä vaarantaa ihmisoikeuksien toteutumista sekä haittaa elinkeinojen harjoittamista maailmanlaajuisesti.

Tiedämme, että erilaisten ympäristökriisien seuraukset koettelevat maailmanlaajuisesti ankarimmin jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevia – heitä, joilla on huonoimmat mahdollisuudet sopeutua ympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja epävakauksiin. Jotta perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen ja niiden edistäminen voidaan turvata, meidän on välttämätöntä kamppailla ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan. On tärkeää, että tämä on kirjattu painokkaasti myös ihmisoikeuspoliittiseen selontekoon.

Ympäristöperusoikeudet ovat nousseet keskusteluun yhä laajemmin eri foorumeilla. On hienoa, että YK:n ihmisoikeusneuvosto päätti viime lokakuussa tunnustaa oikeuden puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ihmisoikeudeksi. Suomi on valittu YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi vuosille 2022–2024. On tärkeää, että Suomi tässä roolissaan edistää YK:n yleiskokouksessa ympäristöä ihmisoikeutena ja varmistaa osaltaan, ettei aloitetta matkan varrella vesitetä.

Ihmisoikeusselonteossa on vahva painotus ympäristödemokratian vahvistamiselle

Tärkeä lähtökohta on turvata kansalaisten tiedonsaanti-, muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus sekä oikeus osallistua päätöksentekoon ympäristöasioissa. Suomessa voimme parantaa tilannetta vahvistamalla osallistumista koskevaa sääntelyä parhaillaan käynnissä olevan ilmastolain päivityksen yhteydessä.

Ympäristöihmisoikeuksia on alettu vaatia myös oikeusteitse. Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt ovat alkaneet ajaa ympäistötoimien riittämättömyyttä koskevia kanteita perustellen, että kyseessä on ihmisoikeusloukkaus. Oikeuden ratkaisujen myötä ympäristöön, erityisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ja ihmisoikeuskiin liittyvä oikeuskäytäntö kehittyy.
Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt sekä ympäristöihmisoikeuspuolustajat tekevät jatkuvasti tinkimätöntä työtä ihmisoikeuksien edistämiseksi jopa oman turvallisuutensa riskeeraten. On vakava ongelma, että luonnonvarojen väärinkäytöksiä tai ympäristön pilaamistapauksia paljastavat ja niitä vastaan toimivat ympäristöoikeuspuolustajat joutuvat useissa maissa häirinnän ja väkivallan kohteiksi. Suomen on tuomittava kaikenlainen häirintä ja väkivalta ja tuettava ympäristö- ja ihmisoikeustoimijoiden toimintamahdollisuuksia.

Yritysten ihmisoikeusvastuulla on kasvava merkitys globaalissa maailmassa. Myös tämä nostetaan esiin ihmisoikeusselonteossa. Suomen on tinkimättä edistettävä vastuullista liiketoimintaa ja valtioiden velvollisuutta suojella ihmisoikeuksia yritystoiminnassa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tarvitsemme valtiota sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten lisäksi toimintaa laajemmin ohjaavia yhteisiä periaatteita ja pelisääntöjä.
On tärkeää, että Suomi jatkaa aktiivisesti työtä EU:ssa ja kansainvälisesti laajemmin yritysten ihmisoikeusvastuiden vahvistamiseksi. Tämän lisäksi tarvitsemme viipymättä myös kansallisen yritysvastuulain, joka velvoittaa yritykset huomioimaan ihmisoikeudet ja ympäristön tuotantoketjuissaan.

Emme voi enää ohittaa ilmastonmuutoksen hillinnän ja luontokadon pysäyttämisen merkitystä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Siksi on tärkeää, että ympäristönäkökulma valtavirtaistuu ihmisoikeuskeskustelussa ja näkyy vahvasti myös ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa.