Nuoren rikoskierre on pysäytettävä nopeasti

Tässä maassa jokaiselle nuorelle on löydyttävä yhteisö ja merkityksellinen rooli lain tältä puolen. Tämän tulisi olla se yhteneväinen viesti, jonka poliitikot yli puoluerajojen tämän maan nuorille lähettävät. Rikolliselle polulle päätynyt nuori tarvitsee rinnalla kulkemista – alaikäiselle vankila on väärä paikka. Myös rikosten uusimista voitaisiin ehkäistä nykyistä tehokkaammin.

Suomessa ei ole tilaa katujengeille eikä minkäänlaiselle väkivallalle. Mutta mistä me puhumme kun me puhumme katujengeistä?

Me puhumme rikollisuudesta ja väkivallasta. Järjestäytyneestä toiminnasta, jossa liikkuvat niin laittomat aseet kuin huumausaineetkin. Puhumme kostonkierteistä, nyrjähtäneestä kunniakäsityksestä ja piittaamattomuudesta yhteiskunnan sääntöjä kohtaan.

Mutta samaan aikaan puhumme nuorista – jopa alaikäisistä.

Puhumme heistä, joista jokaisella on henkilökohtainen tausta sille, miksi kokee katujengin antavan enemmän kuin muu yhteiskunta ympärillä. Näistä nuorista ei voi puhua irrallaan tästä yhteiskunnasta tai ympäristöistä, joissa he ovat kasvaneet.

Meidän on vastuutonta päättäjinä puhua Ruotsin tiestä kun meillä on – ja on ollut – avaimet vaikuttaa siihen, minkälaista Suomessa on: miten turvallista täällä on liikkua kaduilla tai toisaalta, miten ehjän lapsuuden ja nuoruuden Suomessa voi kokea.

Kenellekkään ei ole voinut tulla yllätyksenä se, millaisen resurssivajeen ja haasteiden keskellä esimerkiksi lastensuojelussa on tehty töitä jo vuosia. Millaisten haasteiden kanssa varhaiskasvatuksessa tai peruskoulussa on kamppailtu. Miten poliisi on pitkään varoittanut liian vähäisistä resursseista. Miten kotouttamiseen ei ole panostettu riittävästi. Ja silti juuri näistä on aikaisemmilla kausilla leikattu – tai näiden tason annettu romahtaa. Ja nyt se näkyy. Sillä jos me emme onnistu rakentamaan ehjiä kasvuympäristöjä ovat seuraukset rumia.

Mikään ei oikeuta väkivaltaista käytöstä tai rikoksia. Mutta perehtyminen niiden taustatekijöiden äärelle, joita nuorten pahoinvoinnin tai syrjäytymiskehityksen saati rikollisuuden takana on antavat perspektiiviä sille, että me voimme vaikuttaa syihin, joiden vuoksi jengeihin ajaudutaan – tai tullaan värvätyiksi.

Ja toisaalta itse aikaisemmin rikoksia ja väkivaltaa käyttävien nuorten kanssa työskennelleenä tiedän varsin hyvin, ettei pelkkä ennaltaehkäisypuhe enää auta, kun ongelmat ovat jo päässet kärjistymään – vaan tarvitaan molempia. On oltava keinoja pysäyttää nuoren rikos- ja väkivaltakierre nopeasti. Se on nuorenkin etu.

Teoilla tulee olla seuraamukset, mutta pelkät sanktiot eivät katkaise kierrettä jos ei syihin väkivaltaisuuden tai rikosten takana päästä kiinni. Sama pätee aikuistenkin kohdalla: niin kauan kun emme kykene kuntouttamaan rikosten tai väkivallan tekijöitä, tulee uusia uhreja.

Kuten valtakunnallisella maanpuolustuskurssillakin opetetaan, on Suomen etu jos onnistumme varmistamaan, että tässä maassa jokainen voi kokea olevansa merkityksellinen osa tätä yhteiskuntaa. Pidetään siis huolta niistä 960 000 nuoresta ja nuoresta aikuisesta, jotka meillä tässä maassa on – ei meillä ole varaa menettää heistä yhtäkään.   

Siksi esitän konkreettisia keinoja puuttua tilanteisiin, jossa ennaltaehkäisy ei enää ole ratkaisu.

1. Rakennetaan tie ulos katujengitoiminnasta

Jo väärälle polulle päätyneiden nuorten kohdalla tarvitaan jämäkkää puuttumista, vahvoja täsmätoimia ja tie ulos katujengitoiminnasta. Ongelman kestävään ratkaisuun tarvitaan ennaltaehkäisyä, kuten puuttumista oppimishäiriöihin, oppimisvaikeuksiin tai mielenterveys-  ja päihdeongelmiin. Huonot kokemukset koulusta, kiusaaminen, kouluyhteisöstä eristäminen ja vaikeudet koulunkäynnissä yhdistävät monia tarinoita, joita vankilassa kuullaan. Leimaaminen vain vahvistaa rikollista identiteettiä. Nuoren aitoa kohtaamista ja rinnalla kulkemista ei voi liikaa korostaa.

2. Alaikäiselle vankila on väärä paikka

Nuorille vankila usein ennemmin pahentaa ongelmia kuin ratkaisee niitä. Vaihtoehtoiset seuraamukset ovat parempia, koska silloin nuori ei esimerkiksi altistu kontakteille vanhempiin vankeihin. Olisikin syytä purkaa vaihtoehtoisten seuraamusten kuten sovittelun, valvontarangaistuksen ja nuorisorangaistuksen käytön tiellä olevia esteitä. Yksi selvittämisen arvoinen työkalu jengeistä irtautumiseen voisi olla myös exit-toiminnan laajentaminen. Alle 15-vuotiaiden rikoskierteen katkaisussa vastuu ja toimet ovat aina sosiaaliviranomaisilla ja riittävät toimet tulee turvata lastensuojelulaissa. Katsetta tämän ikäryhmän kohdalla tulisi kääntää myös siihen, miten rikos­vastuuseen voitaisiin saattaa paremmin ne, jotka värväävät lapsia mukaan toimintaan.

3. Kuntouttavat toimet ja päihdeongelmiin puuttuminen kuntoon

Kuntouttavat toimet ja päihdeongelmiin puuttuminen vaihtelevat suuresti vankilasta ja osastosta riippuen. Vankilavuorokauden hinta suljetussa vankilassa on noin 220 €. Tämän summan tulee käyttää nykyistä tehokkaammin vankien kuntoutukseen ja päihteettömyyden vahvistamiseen. Vankiloihin tarvitaan kuntoutuspuolelle lisää henkilökuntaa ja tähän tulee satsata lisäresursseja. Jopa 80-90 % vangeista sairastaa monipäihderiippuvuutta vankilaan tullessaan. Pahimmassa tapauksessa vankiloissa luodaan uusia verkostoja, jotka vain vaikeuttavat päihderiippuvuudesta eroon pääsemistä. Sopimusosastot, joilla toimintaa ja päihteettömyyttä valvotaan, tarvitaan enemmän. Päihdekuntoutusta olisi syytä jatkaa vielä vankila-ajan jälkeen.

4. Kehitetään lastensuojelua ja perhetyötä

Lastensuojelun kehittäminen on yksi tärkeimmistä keinoista vaikuttaa rikollisuuteen. Lastensuojelussa tulisi panostaa erityisen huolenpidon jaksolle pääsemisen nopeuttamiseen ja paikkojen lisäämiseen sekä niin kutsuttuun hatkaamisilmiöön puuttumiseen. Myös vankilan perhetyöhön tulee panostaa, sillä vanhempien tuen tarve on mittava. Perhetyö vaatii aikaa ja rauhallista tilaa keskustella ja pohtia vaihtoehtoja sekä harjoitella uusia toimintatapoja yhdessä perheen kanssa.

5. Lisää opiskelumahdollisuuksia ja pääsy neuropsykiatrisiin tutkimuksiin

Suurelta osalta vangeista puuttuu toisen asteen tutkinto. Opiskelumahdollisuuksia on kehitettävä ja etäopiskelumahdollisuudet on laajennettava kaikkiin vankiloihin ja opinto-ohjaajien ammattitaitoon panostettava. Myös harrastusmahdollisuudet ovat tärkeässä roolissa rikoksen uusimisen ehkäisyssä. Neuropsykiatrisiin tutkimuksiin pääsy tulisi turvata: Jopa 30% vangeista on ADHD, eikä vangeilla ole tosiasiallista mahdollisuutta päästä tutkimuksiin vankeuden aikana. Vankilassa on tunnetusti suuri tarve nepsyohjaukselle, arjen toiminnanohjaukselle sekä yksilö- sekä ryhmätoiminnoille, joissa tutustua omiin vahvuuksiinsa.

6. Rikosten uusimista voidaan ehkäistä tehokkaammin

Keskeistä uusimisen kannalta olisi panostaa aikaan sen jälkeen, kun vanki vapautuu. Erityisesti asunnottomuuden ratkaiseminen on tärkeää, sillä vapautuvan vangin mahdollisuus saada asunto vapailta markkinoilta ja kunnista voi olla hyvin vaikeaa. Mahdollisten velka- ja toimeentulo-ongelmien ratkaisuun tulisi myös saada ohjausta. Päihdekuntoutuksen jatkuminen on vapautumisen jälkeen on hyvin kuntakohtaista: toinen vanki voi saada kotikunnasta kaikki palvelut yhdellä puhelinsoitolla, toinen ei yhtään mitään puolen vuoden yrittämisen jälkeenkään. Hyvinvointialueille voisi nimetä yhteyshenkilön, jolle vapautuvien vankien asiat kuuluisivat.

7. Lisää tutkittua tietoa mielikuvien sijaan

Suomessa tarvitaan mielikuvien ja helppojen heittojen sijaan lisää tutkimustietoa siitä, kuinka hyvin erilaiset toimintatavat tai palvelut onnistuvat ehkäisemään nuorten uusintarikollisuutta. Hallitus on jo käynnistänyt selvityksen laittomien aseiden- ja räjähteiden hallussapitoon kiristyvien rangaistusten koventamisesta. Sisäministeriö on myös teettänyt ulkopuolisen selvityksen poliisin rikostiedusteluun liittyvän lainsäädännön tilasta ja sen kehittämisestä. Molemmista selvityksistä saadaan tukea rikosten ennalta estämiseen sekä ilmiöiden ja heikkojen signaalien tunnistamiseen.