Noora Koposen ryhmäpuhe 14.12.2020

Harva rakenne kiinnittyy ihmiseen yhtä vahvasti kuin sote. Kuitenkin puheissamme tuntuu välillä unohtuvan, että sote on muutakin, ja itse asiassa paljon enemmän, kuin terveysasemaverkosto, johon hakeudumme hoitajan tai lääkärin vastaanotolle.

Sote on lastemme suojelemista. Se on mielenterveydestä huolehtimista, ja työkyvyn tukemista. Sote on asumispalveluiden turvaamista, ja tukiverkoston kannattelemista.  Sote on syrjäytymisen ehkäisyä ja läheisistä huolehtimista. Se on elämänlaadun vahvistamista ja hyvinvoinnin turvaamista. Sote on apukäsien tarjoamista silloin, kun omat jalat eivät enää kanna.

Tätä kaikkea sote on silloin, kun se toimii oikein. Välillä tuntuu, että puhumme sotesta kuitenkin puolihuolimattomasti, miettimättä miten laaja kokonaisuus se oikeasti on.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden tehtävä on turvata ihmisen terveys, hyvinvointi ja elämä. Voidaan sanoa, että ilman toimivia sosiaali- ja terveyspalveluita ei ole hyvinvointivaltiota.

Näin suuren järjestelmän toimimaan saaminen tarkoituksen mukaisesti ei ole helppoa. Ja kuitenkin jokainen meistä tuntee jonkun, jolle sen toimivuus on elinehto.

Sotesta puhuttaessa puhumme niin suuresta ja monihaaraisesta kokonaisuudesta, että sitä on vaikea edes hahmottaa. Ei ihme, että sosiaali- ja terveyspalveluiden syövereihin katoaa tällä hetkellä liian moni ihminen eikä apua tarvitseva löydä aina tietään perille.  Mutta tämä uudistus antaa meille mahdollisuuden tavoittaa heistä jokainen. Uutta rakentaessa meillä on mahdollisuus korjata se mikä ei toimi, ja muuttaa järjestelmää toimimaan niin, että apua saa silloin, kun sille on tarve.

Sote voi tuntua etäiseltä, jos sen palveluita tarvitsee vain silloin, kun sairastuu flunssaan. Mutta sote ei tunnu etäiseltä silloin, kun sen palveluita tarvitsee voidakseen elää.

Puheissamme sote on pilkkoutunut termeihin, joita käytämme toistuvasti. Puhumme tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, mutta mitä ne lopulta ovat? Puhumme hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, mutta panostammeko niihin? Puhumme ennaltaehkäisystä, mutta toteutuuko se ihmisen arjessa?

Moni pohtii, onko sote-rakenneuudistus liian kallis. Totta on, että sosiaali- ja terveyspalvelut maksavat. Mutta on muistettava, että niiden kuuluukin maksaa. Järkeistämällä palvelurakenteita voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka paljon ne maksavat. 

Samalla olemme ydinkysymyksen äärellä siinä, kuinka hoitojonot puretaan. On ymmärrettävä, että soten rajalliset resurssit on jaettava yhdenvertaisesti, ei tasapäistäen. Palvelurakenteiden toimivuudesta, ja toisaalta toimimattomuudesta, tietävät parhaiten paitsi käyttäjät, myös palveluiden tuottajat ja henkilöstö itse. Tämän uudistuksen keskellä on aivan olennaista osallistaa ja kuulla myös heitä.

Henkilöstö on joukko ihmisiä, jotka ovat joka päivä vastuussa meidän hyvinvoinnistamme. Nämä työntekijät ovat koko soten perusta ja kivijalka, ja siksi heidän jaksamisensa ja hyvinvointinsa on varmistettava jatkossa.

Kun puhumme näin valtavasta uudistuksesta, on epärealistista olettaa, että se on syntyessään valmis. Sote-rakenneuudistuksen työstäminen eduskunnassa alkaa vasta nyt. 

Suuret uudistukset ovat aina haaste ja tähänkin uudistukseen on tartuttava rohkeudella ja kunnianhimolla, mutta myös kyvyllä ja halulla kuunnella ja kuulla. Sillä harvoin jos koskaan, olemme näin lähellä ihmisen hyvinvoinnin ydintä ja elämää.

On aika lakata miettimästä sitä, miten kynnyksiä eri palveluiden välillä ja ihmisen elämässä voitaisiin madaltaa. Sen sijaan on aika miettiä sitä, miten ne voitaisiin poistaa.