Nollatoleranssi kaikelle koulukiusaamiselle ja väkivallalle

Jokaisen lapsen tulisi saada käydä koulua, oppia, kasvaa ja kehittyä turvassa. Vailla minkäänlaista pelkoa, väkivaltaa tai syrjintää. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, emmekä voi sulkea silmiänne siltä tosiasialta, että kaikille koulu ei ole turvallinen tai kiva paikka – kuten hiljattain julkaistun Kouluterveyskysely osoittaa. Noin joka kymmenes oppilas kohtaa kiusaamista viikoittain. Tämä on järkyttävä luku. Kiusaaminen saati väkivalta ei kuulu kouluun – ei mihinkään.

Lasten ja nuorten tulisi aina voida luottaa siihen, että apua on oikeasti saatavilla ilman pelkoa siitä, että tilanne vain pahenee. Ei voi olla niin, että kun lapsi tai nuori epätoivoisena kertoo kuinka paljon hän pelkää välitunnilla, tuo hätä ohitetaan. Ei voi olla niin, että ammattilaiset ovat niin ylikuormitettuja, että lapsi jää näkymättömäksi, hukkuu työpöydällä oleviin paperipinoihin. Meillä ei ole missään tilanteessa varaa ohittaa yhdenkään lapsen tai nuoren hätää.

Koulukiusaamisella ja -väkivallalla on vakavia seurauksia, joita yhdenkään lapsen ja nuoren ei tulisi joutua kohtaamaan. Ne vaikeuttavat keskittymistä ja oppimista, heikentävät hyvinvointia ja aiheuttavat traumoja. Kiusaaminen ja väkivalta voivat johtaa esimerkiksi itsetunnon ja itsearvostuksen alenemiseen, masennukseen, ahdistukseen, itsetuhoisiin ajatuksiin ja syrjäytymiseen. Pahimmillaan arvet ovat elinikäiset. Terapiatyötä tehdessäni oli surullista todistaa miten pitkälle aikuisuuteen – ja miten monelle elämänosa-alueelle – nuo arvet vaikuttavat.

Jotta lasten ja nuorten hyvinvointi ja oppiminen voidaan turvata, on kiusaamiselle ja väkivallalle oltava nollatoleranssi. Hyvinvoinnin ja työrauhan edistämisen, yksinäisyyden ja kiusaamisen ehkäisemisen sekä mielenterveyden tukemisen pitää olla osana kaikkea pedagogista toimintaa ja henkilöstöllä on oltava riittävästi aikaa ja osaamista tämän turvaamiseen. Hyvä työrauha edistää koko kouluyhteisön hyvinvointia. Kun pidämme huolta arvokasta työtä tekevien ammattilaisten jaksamisesta sekä osaamisesta, turvaamme myös koulurauhaa paremmin.

Tässä yhteisöllisyys, yhdessä sovitut säännöt ja yksilöllinen kohtaaminen ovat avainasemassa. Tähän tarvitaan muun muassa toimivaa oppilashuoltoa, kodin ja koulun yhteistyötä sekä riittävästi resursseja, jotta jokaiselle oppilaalle voidaan tarjota juuri hänen tarvitsemaansa tukea.

Eikä pelkkää kouluhenkilöstöä voida nähdä ratkaisuna kaikkeen, sillä lapsiperheiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin panostamalla on taatusti vaikutusta siihen, miten lapset ja nuoret kouluissa tai oppilaitoksissa voivat ja käyttäytyvät. Tällöin kokonaiskuvassa tulee nähdä esimerkiksi moniammattillisen yhteistyön rooli aina perhepalveluista sosiaalitoimeen ja poliisiviranomaisiin, vanhemmuuden tukea sekä aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden roolia unohtamatta.

Turvallisuuden tunne syntyy myös vapaudesta olla oma itsensä, ilman pelkoa syrjinnästä tai häirinnästä. Ymmärrystä kaikenlaisesta moninaisuudesta tulee yhä lisätä – kaikenikäisille.

Lisäksi on tärkeää huomioida, että kiusaaminen ja kouluväkivalta ovat kehityksellinen riski myös kiusaavalle tai väkivaltaa tekevälle lapselle tai nuorelle. On tärkeää pureutua syihin kiusaamisen taustalla sekä ehkäistä ja puuttua ajoissa kaikkeen kiusaamiseen ja väkivaltaan. Myös kiusaaja tarvitsee apua.

Eduskunnassa käsitellään paraikaa kiusaamislainsäädäntöä ja hallitus tekee konkreettisia kiusaamisen ja väkivallan vastaisia toimia. Lakimuutokset ovat osa kiusaamisen ja yksinäisyyden vähentämisen laajaa toimenpideohjelmaa, jolla vahvistetaan mm. henkilöstön osaamista kiusaamiseen puuttumisessa sekä tuetaan lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja varhaiskasvatuksessa.

Mielestäni voisimme luopua termin ”koulukiusaaminen” käytöstä kokonaan ja alkaa puhumaan systemaattisesti ”kouluväkivallasta” – sillä sitä kiusaaminen on, jos ei fyysistä niin henkistä väkivaltaa. Erityisesti mitä vanhemmista lapsista ja nuorista on kyse. Ja silloin asia ehkä otettaisiin sillä vakavuudella millä siihen aina tulisi suhtautua.

Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa jokaiselle lapselle turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö – niin kodeissa kuin kouluissa. Ja pitää huolta siitä, että kun vaikeuksia ilmenee on apua ajoissa saatavilla. Sillä yhdenkään pienen mielen ei tule särkyä.