Niin monta syytä syntyvyyslukujen takana

Syntyvyydestä kertovien lukujen ympärillä on käyty viime päivät kiihkeää keskustelua. Meidän päättäjien vastuulla on tehdä kestäviä päätöksiä, joilla kyetään vähentämään perheestä haaveilevien epävarmuutta ja tukea tahattomasti lapsettomien perheellistymistä eri keinoin – kuten hallitusohjelmassakin kirjataan.

Meidän tulee päätöksillä luoda yhteiskuntaa, jossa lapsi on turvallista kasvattaa ja jossa vanhempi sukupuolesta riippumatta voi yhdistää työn ja perheen – perheiden monimuotoisuus huomioon ottaen. Päätöksenteon tueksi tarvitsemme kuitenkin tutkittua tietoa, ymmärrystä syistä alhaisen syntyvyyden takana sekä tietoa siitä, minkälaiset keinot ovat aidosti vaikuttavia.

Yksi tärkeä tiedonlähde on Väestöliiton vuosittainen perhebarometri, joka tarkastelee ajankohtaisia perheitä koskettavia kysymyksiä. Barometrin mukaan lasta yrittävät ovat sukupuolesta riippumatta todennäköisemmin hyväosaisia: työssä käyviä, parempituloisia, korkeammin koulutettuja ja naisten kohdalla todennäköisemmin korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevia. Myös ihanteellinen lapsiluku on suurempi korkeasti koulutetuilla ja työssä käyvillä kuin työttömillä ja pienituloisilla. Koulutusasteen, työllisyystilanteen, tulotason ja sosioekonomisen aseman voidaan siis tulkita vaikuttavan lapsihaaveiden toteuttamiseen. Perhebarometrin mukaan perhepolitiikkaan kaivattaisiinkin lisää joustavuutta, tukipalveluiden lisäämistä sekä vahvempaa puuttumista lapsiperheköyhyyteen. Myös muutosta lapsimyönteisempään työelämään peräänkuulutetaan.

Hallitusohjelmaa selatessa voi iloksi huomata perheiden toiveisiin ja tarpeisiin vastattavan esimerkiksi poistamalla lapsiperheköyhyyttä, kehittämällä neuvoloita ja edistämällä perhekeskusmallia, jatkamalla lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa sekä madaltamalla kotiin saatavan avun kynnystä. Tärkeä on myös kirjaus hedelmöityshoitojen yhdenvertaisen saatavuuden turvaamisesta sekä hallituksen mittavat panostukset varhaiskasvatukseen ja koulutukseen.

Työelämän kysymyksiin hallitus pureutuu toteuttamalla tasa-arvoa edistävän perhevapaauudistuksen, ehkäisemällä raskaus- ja rekrytointisyrjintää, edistämällä palkkatasa-arvoa ja selvittämällä mahdollisuudet lisätä työajan joustoa tasapainottamaan työn sekä perheen yhteensovittamista tavoitteena juurikin lisätä pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön. Näistä toimista on toivottavasti apua myös perheen lapsimäärän kasvattamista lykkääviin syihin, joista keskeisimmät barometrin mukaan ovat taloudellinen epävarmuus sekä työn ja perheen yhteensovittamisen haastavuus.

Keskustelun tiimellyksessä niin mediassa, työpaikan kahvihuoneessa kuin poliittisissa pöydissäkin olisi tärkeää kuitenkin muistaa, että puhuessamme syntyvyydestä me puhumme itseasiassa lapsista, vanhemmuudesta, perheistä – asioista, jotka ovat henkilökohtaisia ja monitahoisia. Lapsiperheen perustamisesta tai perheen lapsimäärän kasvattamisesta puhuminen painostavaan tai syyttävään sävyyn voi olla haavoittavaa – lapsia kun ei tehdä vaan heitä saadaan, jos kaikki sattuu menemään hyvin. Tutkimusten valossa tiedämme, että noin joka viides kärsii tahattomasta lapsettomuudesta. Eikä sovi unohtaa, että joukossamme on myös lapsensa menettäneitä. Näin ollen tahattomat heitot tai kyselyt synnytystalkoisiin osallistumisesta voivat loukata pahasti.

Toisaalta keskustelu syntyvyyden laskusta ja sen vaikutuksista tulevaisuudessa voi olla ahdistavaa, jos on epävarma halustaan saada omia lapsia tai päätös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on jo selvä. Perhe, jossa ei ole lapsia, on aivan yhtä arvokas ja hyväksyttävä kuin lapsellinen perhekin eikä lapsettomuuspäätöksestä tule kantaa syyllisyyttä. Päätös ja valinta lapsista tulisi aina olla jokaisen oma – eikä yhteiskunnan tulisi painostamalla pyrkiä vaikuttamaan kenenkään päätökseen.

Pitämällä keskustelun sävyn ratkaisukeskeisenä, kannustavana ja toiveikkaana rakennamme sanoilla hyväksyvää ja kaikki mukana pitävää yhteiskuntaa – jossa lastenkin on parempi kasvaa, olla ja elää.